maanantai 16. lokakuuta 2017

Tanssin pyörteissä

Kahvien jälkeen olimme varanneet jonkin aikaa vieraiden puheille. Kukaan ei ollut ilmoittanut etukäteen puheista tai muusta ohjelmasta, mutta muutamia puhujia silti löytyi bestmanin korkattua estradin. En kuitenkaan pitkästytä teitä enempää sillä, kuka puhui ja mitä (sisällöstä kun ei ole kovin tarkkoja muistikuvia itsellänikään), vaan siirryn seuraavaan ohjelmanumeroon, eli meidän häätanssiin.

Häätanssista avauduinkin jo hieman heti häiden jälkeen, muiden pienten harmistuksien joukossa. Tuolloin tuskailin sitä, että unohdin ottaa hääpuvun helman käteeni tanssin ajaksi, ja se repsotti kummallisesti ylös nostettuna koko tanssin ajan. Lisäksi tajusin vasta valokuvia katsellessani, että vieraita ei muistettu siirtymään salin etuosaan ympärillemme, kuten olimme suunnitelleet, vaan he katsoivat tanssin paikoiltaan, ja epäilen, että takarivistä sitä ei hirveästi nähnyt. Tämä on harmittanut minua jälkikäteen tosi paljon, mikä on hieman tyhmää, koska itse tanssi oli kuitenkin ihana - taas yksi hääpäivän kohokohdista ;)

Häätanssikappale-ehdokkaista kirjoittelin jo ennen häitä, ja silloin jäätiin jahkailemaan Kaija Koon Rakkaus on voimaa -kappaleen ja Paula Vesalan Miten ja miksi -version välille. Ottaen huomioon Kaija-faniuteni, ei ole yllättävää, että Rakkaus on voimaa vei voiton, sitä pääset fiilistelemään alta:



Koska kyseessä ei ole kaikkein perinteisin paritanssikappale, otimme yhteyttä Tanssiksen tanssikouluun, jossa kävimme kolmella yksityistunnilla harjoittelemassa lyhyen koreografian tähän biisiin, ja lisäksi osallistuimme heidän lavatanssin alkeet -tunneilleen valssin harjoittelemiseksi.


Ahkeran harjoittelun tuloksena itse tanssi sujui mielestäni oikein hyvin. Minun ei tarvinnut erityisesti edes keskittyä, vaan nautin vain tanssista ja ihanasta biisistä, jonka nimen päädyin kaiverruttamaan omiin vihkisormuksiinikin. Mies kertoi jälkikäteen jännittäneensä tanssia koko päivästä eniten, ja pystyneensä nauttimaan illasta vasta tämän jälkeen kunnolla, raukka :D


Häätanssi päättyi suudelmaan ja vieraiden taputukseen. Taputuksetkin tosin muistan vain videolta, jonka miehen sisko lähetti meille häiden jälkeen - itse tilanteessa taisin leijailla jossain happylandiassa, ja ne menivät kyllä täysin ohi.

Meidän tanssin jälkeen siirryttiin suoraan koko väen tansseihin, erillisiä tansseja vanhempien kanssa meillä ei siis ollut. Ensimmäinen kappale häätanssin jälkeen oli Kulkurin valssi, joka me tanssittiin ristiin rastiin vanhempiemme kanssa, välillä pareja vaihdellen. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska vanhemmissamme oli sekä kovastikin tanssin haluisia että ei-niin-innokkaita tanssijoita. Olin tosin ajatellut, että ensimmäinen valssi tanssittaisiin omien vanhempien (minä isäni ja mies äitinsä) ja toinen toisen vanhempien (minä miehen isän ja hän minun äitini) kanssa, mutta kävihän se näinkin. Toisena valssina meillä oli Kultainen nuoruus, joka me taidettiin tanssia miehen kanssa yhdessä.

Valssien jälkeen siirryttiinkin sitten vähän railakkaampiin rytmeihin, kun kaiuttimista kajahti ensin Pojun Hääpäivä ja sitten Kai Hyttisen Tiputanssi. Etenkin jälkimmäinen toimi kyllä todellisena tunnelman kohottajana, ja käytännössä koko hääväki jorasi innoissaan. Alla mallia näyttävät isäni veli vaimoineen:


Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, musiikki tuli meillä ihan Spotifysta, mikä toimi hyvän äänentoistojärjestelmän ansiosta tosi kivasti. Alkuiltaan olin luonut noin tunnin mittaisia soittolistoja, joiden väliin sijoitettiin ohjelmat. Ensimmäinen tunti koostui enimmäkseen perinteisestä tanssimusiikista (mukana mm. Besame mucho, Kuinka rakkaus alkoi, Waltz to Paris ja Jätkän humppa), mutta loppua kohti siirryttiin kevyempään musiikkiin: Kurkelan Rakkauslauluun, ABBA:n Mamma Miaan ja Tuiskun Partyyn. Tunnin päätti Pepe Willbergin Elämältä kaiken sain, jonka jälkeen olikin heittojen aika - niistä siis ensi kerralla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti