sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Marrassulhasen hääaamu

Myös sulhasen aamu käynnistyi kotoamme, jossa vietimme tosiaan häitä edeltävän yön yhdessä. Sulhanen oli kyllä huomattavasti minua hermostuneempi. Lähtiessäni kampaajalle hän jäi meille siivoilemaan aamupalapöytää, ja kun kaaso kävi tuomassa minulle unohtuneen huntuni, hän kertoi miehen vaikuttaneen todella hermostuneelta.

Aamutoimiensa jälkeen sulhanen suuntasi kaupungille ja pysytteli siellä valokuvaukseen saakka. Minua ei haitannut nukkua ja herätä yhdessä, mutta en halunnut sulhasen näkevän minua häälookissani ennen kuin kokonaisuus olisi kohdillaan ja niin, että kohtaaminen saataisiin ikuistettua kameralle. 

Koska sulhasen hääkuntoon saattaminen vaati huomattavasti vähemmän aikaa kuin minun laittautumiseni, hänelle ja bestmanille oli ohjelmoitu tekemistä aamupäivälle. He kävivät hakemassa kukat (sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen rannekukat) Nina Florasta, minkä lisäksi he joutuivat vielä seikkailemaan Stockmannin tekniikkaosastolla. Sulhanen ja veljeni olivat nimittäin huomanneet edellisenä iltana juhlapaikalla, että jokin tietokoneen äänilaitteisiin yhdistävä johto ei oikein toiminut (tätä ei siis huomattu viikko ennen häitä, kun kävimme varta vasten testaamassa kaiken toimivuuden - hyvinkään varautumalla ei ilmeisesti voi välttää kaikkia yllätyksiä). He uskoivatkin ytäneensä oikeanlaisen johdon, ja ehtivät syömäänkin johonkin väliin.

Minttu kävi kuvailemassa myös miesten valmistautumista sulhasen työpaikalla, joka valikoitui heidän hääaamun tukikohdakseen sijaintinsa perusteella. 


Sulhasen hartaudella metsästetty rusetti, ja "huomenlahjaksi" antamani kalvosinnapit. Eivät siis varsinaisesti huomenlahja, koska sulhasen oli tarkoitus ottaa ne käyttöön jo hääpäivänä.


Jo rusetin pukeminen tuotti päänvaivaa. Ilmeisesti ne ovatkin paljon solmiota vaikeammat saada päälle, sillä muutama muukin oli taistellut omansa kanssa häidemme aamuna.


Sitten ne kalvosinnapit. Eihän ne tulleet käyttöön, kun paidassa ei ollut niille paikkoja, vaikka sulhanen oli paitaa Stockmannilta ostaessaan nimenomaan varmistanut myyjältä, että saahan tähän kalvosinnapit. Myyjä oli vastannut vain, että kyllä heidän kaikissa paidoissaan on paikka niille. Mutta ei siis ollut, ja napit jäivät käyttämättä, mikä harmittaa miestä vieläkin.


Kengät sentään meni sujuvasti jalkaan, ja sen jälkeen pojat olivatkin valmiita siirtymään valokuvauspaikalle Näsilinnaan. Ensi kerralla päästäänkin jo niihin kuvauksiin!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti