sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Marrasmorsiamen hääaamu

Nukuimme häitä edeltävän yön kotonamme, jossa majoitimme myös toisen kaasoistani. Kaikki nukkuivat kyllä hieman huonosti ja aivan liian vähän. Herätyskello meillä taisi olla soimassa puoli kahdeksalta, mutta itse ainakin olin jo kuudesta eteenpäin hereillä, joten nousimme kauan ennen herätystä.

Oma fiilikseni oli lähinnä innostunut, eikä minua oikeastaan jännittänyt. Ihan hirveästi ei kyllä jäänyt selkeitä muistikuvia aamusta (eikä kyllä päivästäkään), mistä kyllä huomaa jännitystä kuitenkin olleen ilmassa. Söimme aamupalan rauhalliseen tahtiin, ja sen jälkeen oli aika sanoa heipat sulhaselle ja lähteä kampaajalle, johon olin varannut ajan klo 8.30 (alunperin klo 8.00, mutta koekampauksessa todettiin ehtivämme hieman myöhemminkin).

Kampaajanani toimi Miia alakertamme Studio Feel It:ssä , joten sinne ei ollut pitkä matka. Kaaso R tuli kampaajalle alkuun mukaan tekemään häämeikkini pohjan, jottei sen kanssa tarvinnut säätää birdcage-hunnun ollessa jo paikoillaan. Oli muuten ehdottoman hyvä päätös valita kampaaja ihan vain supernäppärän sijainnin perusteella, varsinkin kun kampauskin onnistui erinomaisesti! Tietysti kävi nimittäin vielä niinkin, että kaikesta valmistautumisesta huolimatta unohdin huntuni kotiin kampaajalle lähtiessäni, mutta kaasolla ei mennyt kuin minuutti sen hakemiseen meikkipohjan valmistuttua.

Myös kuvaajamme Minttu Saarni aloitti työpäivänsä kampaamosta, jonne hän saapui ennen kymmentä. Ensimmäisen hääpäivän kuvat ovat siis sieltä:


Kaaso oli jo ehtinyt poistua laittamaan itseään valmiiksi, joten kampauksen oheistoiminta oli vaihtunut meikkauksesta kynsien laittoon. Kuten jo kaksi vuotta ennen häitä suunnittelin, käytin kynsiini kynsitarroja. Tällä kertaa ne eivät vain pysyneet yhtä hyvin kuin viimeksi, vaan alkoivat jo hääpäivän aikana irtoilla - tiedä sitten, johtuiko tämä niiden kiinnittämistä siivittäneestä jännityksestä vai erimerkkisestä päällyslakasta.

Miia työssään & marraskuinen maisema kotikadullemme.

Viimeinen lakkasilaus ennen birdcage-hunnun kiinnittämistä. Olin ihan yllättynyt, että kiharanuttura pysyi koko pitkän päivän kuosissaan!


Vielä huntu paikoilleen; ilmeestäni näkee, kuinka tarkkaa sen asettelu oli :D Tuo ei siis ole surullinen ilmeeni, vaan keskittynyt! Vaikka huntu oli superihana ja ehdottomasti viimeisteli hääpäivän lookkini, olisi ehkä sittenkin kannattanut valita inasen isompi malli. Loppuillasta otetuissa kuvissa tuo on nimittäin vinksahtanut todella hassun näköiseksi, mutta sen näette ehkä myöhemmin...


Kampaajan jälkeen kipaisin rappuset yläkertaan, jossa laittautuminen jatkui kaaso R:n osaavissa käsissä. Harjoittelu oli varmaan tuottanut tulosta, sillä meikkaaminen sujui oikein sulavasti - lukuun ottamatta sitä, että aivan viimemetreillä räpäytin silmiäni vähän väärässä kohtaa, mutta senkin vahingot saatiin pikaisesti korjattua. Voit lukea häämeikin harjoittelusta useammasta postauksesta: vol. 1, vol. 2, vol. 3 ja vol. 4.

Meikkiarsenaalia.

Kun kampauksen ja meikin teosta oli selvitty niin sujuvasti, meillä jäi kaasojen kanssa aikaa kilistelläkin - alkoholittomalla skumpalla kuitenkin tässä vaiheessa aamua. Seuraamme olivat tosiaan tässä vaiheessa liittyneet kaaso A ja hänen poikaystävänsä (eli meidän kuski), joka ei kuitenkaan ehtinyt töiltään koneen äärestä kilistelemään kanssamme. Tässä välissä Minttu lähti kuvaamaan miesten aamua, ja täytyy sanoa, etten oikeastaan muista mitä teimme ennen hänen paluutaan :D Luultavasti kaasot laittoivat itsensä valmiiksi, ja itse varmaan siivoilin kämppää tai jotain muuta yhtä glamouria :DD


Mintun palattua siirryttiin morsiuslookin tärkeimpään osaan, eli mekkoon. Ennen sitä koettiin kuitenkin pieni kriisin hetki, kun totesin että stay-upit ei vaan ole mun juttu, enkä tietenkään ollut varannut sukkahousuja. Onneksi kaaso A oli varannut itselleen kahdet, joten pöllin niistä ne paremmat (kiitos ja anteeksi tästä vielä, A!). Ne oli muuten täydelliset, en ole varmaan koskaan onnistunut ostamaan itselleni noin hyvin istuvia ja mukavia sukkahousuja (tai sitten en vaan häiden huumassa huomannut niiden valumista tai kiristämistä).


Puvussani oli vetoketjukiinnitys, mutta koristenapeissakin riitti hommaa kaasoille. R hoiti napituksen, A "tarjoili" koruja.

Vielä Swarovskit korviin...
ja huulipuna huuliin
Sitten oltiin valmiita jatkamaan kuvauksiin naapuripuistoon! Niistä kuvista näette sitten, miltä häälookkini kokonaisuudessaan näytti. Sitä ennen pitää tietysti katsoa vielä, mitä sulhanen ja bestman puuhailivat hääaamun aikana, siitä siis ensi kerralla!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hääpaikan koristelu

Syksyllä kirjoittamani hääviikko-postaus päättyi perjantai-iltaan, siihen kun hääpaikka oli saatu juhlakuntoon. Silloin en viitsinyt kirjoitella koristeluista tarkemmin, koska minulla ei ollut juurikaan kuvia koristeista. Nyt olemme ehtineet ihastelemaan Mintun kuvia jo parisen kuukautta, joten on jo korkea aika esitellä niitä ja häidemme tunnelmia teillekin. Aloitetaan siis siitä, mihin hääviikko-postaus jäi: tältä hääpaikkamme näytti!

Kaikki postauksen kuvat siis Minttu Saarnilta, ethän kopioi!


Juhlapaikkanamme toimi Ikaalisten Oma Tupa, josta tämä marraskuinen ulkokuva ei ehkä anna kaikkein edustavinta kuvaa, mutta joka oli tiloiltaan toimivin katsastamistamme. Oma Tupa on lähes sata vuotta vanha rakennus, jonka viimeisimmästä remontistakin alkaa olla jo parikymmentä vuotta, joten se ei varsinaisesti kiillä uutuuttaan. Rakennus on kuitenkin siisti, eikä seinillä ole puolapuita tai muita peitettäviä yksityiskohtia, joten keskitimme koristelut pöytiin.


Omalla Tuvalla on neljän hengen pöytiä, jotka saa järjestää haluamallaan tavalla. Oma ratkaisumme näkyy yllä pöytäkartasta: päädyimme 12 ja 8 hengen pöytiin, joista viisi oli salin vasemmalla laidalla kalanruotomaisesti ja neljä oikealla laidalla salin suuntaisesti. Meillä oli miehen kanssa oma pöytä. Näin saatiin noin sata vierastamme mahtumaan saliin omasta mielestäni erittäin sujuvasti, ja toivottavasti takimmaisillakin oli näköyhteys salin etuosaan. Lisäksi keskelle muodostui käytävä, jota pitkin kävelimme lavalle vihittäväksi.

Istumajärjestyksen olin tosiaan piirtänyt ikkunaan - tosin en tiedä, saiko siitä kukaan mitään selvää. Ikkunan sijoituskaan ei mennyt ihan nappiin: se seisoo siis eteisaulan lipunmyyntikojun tiskillä, jossa olin kuvitellut olevan suljettava luukku. Viikko ennen häitä selvisi, että muistin väärin, eikä luukkua ole, joten paniikkiratkaisuna ikkunan taakse heitettiin lakana (onneksi niitä jäi yli tuolihupuista). Lisäksi tiski oli hieman liian kapea ja lipunmyyntiaukko hieman liian matala, joten ikkuna ei aivan istunut tuohon. Close enough, kuitenkin :D


Sitten niihin varsinaisiin koristeisiin! Ensinnäkin meillä oli tuolihuput, jotka minä ja anoppi ompelimme Knoppa-lakanoista. Aiettä olin niihin tyytyväinen, vaikka hommaahan niissä riitti! Paitsi että huput toivat tilaan yhtenevyyttä ja juhlavuutta, ne tekivät siitä valoisamman ja avaramman tuntuisen, kun ruskeat tuolit muuttuivat valkoisiksi.

Pöydissä meillä oli pitopalvelun valkoiset liinat ja tummansiniset kaitaliinat, jotka kaaso A ompeli netistä tilaamastani satiinista. Kaitaliinojen päällä risteilivät vielä tähtikuvioiset jouluvalot. 


Jokaisessa pöydässä oli lisäksi kaksi "keskikoristetta": haapakiekot, joiden päällä oli hiekalla täytetty skumppalasi, puutuikku ja peltitölkeistä askartelemamme tuikut.

Jälkikäteen olen miettinyt, että keskikoristeiden "tarina" olisi pitänyt laittaa hääpaikalle johonkin luettavaksi - sen verran se herätti hilpeyttä ja hämmästystä niissä vieraissa, jotka arvasivat kysellä koristeiden alkuperää. Kiekkojen haapahan kaadettiin miehen perheen omalta tontilta Pohjois-Pohjanmaalta, puutuikut samoin on tehty heidän pihalleen kaatuneesta puusta ja skumppalasit lainattiin anopin kaapista. Hiekka laseihin haettiin Vattajalta, jossa miehen perheellä on aiemmin ollut mökki, ja jossa (ainakin heiltä kysyttäessä) on Suomen, ellei maailman parhaat hiekkarannat. Nuo metallituikut puolestaan askartelimme yhdessä miehen kanssa Peto-koiramme ruokatölkeistä :)


Tässä vielä pöytäkoristeita vähän eri kulmasta. Jokaisen paikalle oli lisäksi laitettu ohjelmavihko, josta löytyivät ohjelman lisäksi häämenu, hääbingo ja tervehdyskortti hääparille. Paikkakorteissa ei lähdetty kikkailemaan, vaan tulostin vain vieraiden nimet ekopaperille, josta ne leikattiin ja kiinnitettiin kynällä ohjelman oikeaan yläkulmaan (paitsi tietenkin kuva on paikalta, johon kynää ei riittänyt - niitä kun oli noin 10 liian vähän).


Kuten joku saattoi jo istumakartasta arvata, pöydät oli nimetty sellaisten paikkojen mukaan, joissa olemme yhdessä reissanneet. Pöytien nimet löytyivät jokaisen pöydän päädyistä tällaisista Smartphotolta tilatuista korteista. Takapuolella oli vielä teksti, josta selvisi, milloin ja millä reissulla olemme missäkin olleet, mutta niitä ei varmaan monikaan huomannut. Kortit pysyivät paikoillaan sydämen muotoisilla pöytäliinapainoilla, joita löysin pitkän etsinnän jälkeen Hyvän Tuulen Puodista (mutta jossa ei enää näyttäisi noita olevan).

Niin ja kuten huomaatte, ehdin tosiaan ompelemaan myös jouluvalojen paristokoteloille pussukat, jotta ne sulautuisivat paremmin kaitaliinaan :D


Hääparin pöydässä meillä oli muista pöydistä poiketen vain tummansininen liina. Pöydän etualaa koristi laivaköydestä solmittu merimiessolmu. Yhdellä laidalla oli maljakko kimpulleni ja toisella laidalla vieraspöytien kaltainen keskikoriste, kun niitä jäi yli (skumppalasia vaan ei meille riittänyt).

Taustalla näkyvät myös miehen väsäämät upeat valokirjaimet (näitä ohjeita mukaillen). Alunperin ajatus ehkä oli, että itse tekemällä säästettäisiin, mutta ei se kyllä mennyt ehkä ihan niin: pelkästään kirjainten lamput maksoivat melkein 50e, ja metallireunus suunnilleen saman verran lisää. Mutta pääsipähän sulhanenkin askartelemaan häihin jotain, ja saatin just sellaiset kuin haluttiin. Nyt kirjaimet koristavat meidän sängynpäätyä - ainut vaan, että häiden jälkeen säilytettiin niitä hetki parvekkeella niin maali vähän lohkeilee...

Näiden koristeiden lisäksi salia koristivat vihkitausta ja parven kaiteisiin kieputettu pitkä jouluvalolamppusarja. Ne tulevat varmasti näkymään myöhemmissä postauksissa.


Eteisaulan puolella oli pari isoa kynttilälyhtyä tunnelmaa luomassa, valokuvanurkkaus (siitäkin lisää myöhemmin) ja lahjapöytä. Kun kaitaliinoja ja keskikoristeita jäi yli, lahjapöytäkin saatin mätsäämään muihin pöytiin. Lahjapöydän vasemmasta laidasta löytyivät meidän valokuva-albumit, jotka oli tuettu sydämen muotoisilla kirjapainoilla (joista toinen näkyykin juuri ja juuri kuvassa).

Kahviossa, josta löytyivät meidän noutopöytä ja juomat, ei oikeastaan koristeltu. Noutopöydässä oli samanlainen kaitaliina kuin lahjapöydässä, ja lisäksi juomapöytä oli melko näyttävä, mutta siitä lisää omassa postauksessaan, samoin kuin kaaso R:n kokoamasta upeasta herkkubuffetista.