maanantai 27. helmikuuta 2017

Marrassulhasen polttarit

Häitä edeltäneeltä ajalta on käsittelemättä enää miehen polttarit, joista nyt vihdoin kirjoittelen. Yritin vähän suostutella miestä itseään kirjoittamaan näistä, mutta hän ei oikein lämmennyt ajatukselle. Onneksi bestman teki sulhaselle hienon polttarikansion, jonka avulla niiden läpikäyminen onnistuu minultakin :D

Miehen polttareita vietettiin marraskuun viides päivä, eli kaksi viikkoa ennen häitä. Koska vaihtoehdot alkoivat olla jo aika vähissä, mies oli tietysti osannut jo epäilläkin jotain - vähän kyllä hämäsi, että ajettiin perjantaina vanhemmilleni pikkuveljeni synttäreitä varten (joita oikeastikin juhlittiin samana viikonloppuna).

Polttarit alkoivat muistaakseni seitsemän maissa aamulla, jolloin polttariporukka tuli hakemaan sankarin sängystä mukaansa. Teemaksi paljastu The Amazing Race Forssa, ja sulhanen sai pakkausohjeet käteensä. Vanhempieni luota porukka jatkoi vuokramökille Forssan seudulle, jossa sulhasen ensimmäinen tehtävä oli "leipoa" pullat koko porukalle:

Hetken kauhistumisen jälkeen sulhanen pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun ainesten sijaan jääkaapista paljastuikin paistovalmiita pakastepullia. Pullien paistuttua seuraava kiperä tehtävä oli suunnitella mobiili myyntipiste pullien markkinointiin:
 


Pullakahvien jälkeen matka jatkui seuraavassa tehtävälapussa mainittuihin koordinaatteihin Forssan metsiin:


Koordinaateista löytyi seuraava tehtävä: kruisailua ralliauton kyydissä, mikä sopikin automies-miehelleni hyvin. Gopro-kameran kanssa oli vähän haasteita, mutta onneksi jotain kuvamateriaalia saatiin talteen:


Rallin jälkeen sulhanen sai tasailla sykettään välipalapähkinää pureskellessa:


Toisena pääaktiviteettina porukalla oli värikuulasotaa Forssan metsissä:


En ole ihan varma, missä järjestyksessä loppupäivä kului, mutta uskoakseni pojat kävivät seuraavaksi syömässä. En ymmärrä mistä he olivat löytäneet tämän paikan, mutta vatsat täyttyivät Keppana Kellarissa, joka miehen kertoman perusteella kuulosti vähintäänkin mielenkiintoiselta paikalta. Mutta olivat viihtyneet ja vatsatkin olivat tosiaan tulleet täyteen :)


Loppuillaksi polttarit siirtyivät vuokramökille, jossa sulhasen tuli toteuttaa vielä viimeinen tehtävä: hän maalasi "rakkaudentunnustuksen", jossa esiintyivät välipalapähkinässä keksimättä jääneet asiat:


Yö meni porukalla kokolailla saunoessa, ilmeisesti aika myöhään. Sunnuntaina saatiin kotiin väsynyt mutta onnellinen polttarisankari ja kaksi vanhinta pikkuveljeäni, jotka olivat selkeästi tykänneet ensimmäisistä polttareistaan :)

Täytyy myöntää, että olin aluksi jopa hieman kateellinen miehelle hänen onnistuneista polttareistaan (jotka olivat hänen näköisensä, vaikka noudattelivatkin aikalailla samaa kaavaa kuin heidän kaveripiirinsä aiemmat polttarit), mutta se meni onneksi ohi. Nykyään tuottaa vaan päänvaivaa tuo Rakkaudentunnustus-taulu, joka saatiin häissä omaksemme, että mihinkähän paraatipaikalle sen laittaisi esille :D

Seuraavaksi pääsenkin toivottavasti jo häitä purkamaan!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kiitoskortit

Hää-ähky on mennyt ohi, ja sellaillessani kuvia kiitoskortteja ja -lahjoja (ja Facebookia) varten, iski hirrrrveä halu kirjoitella tänne häistämme. Vaikuttaa vain siltä, että joku on lyhentänyt vuorokauttani muutamalla tunnilla, koska en saa mitään aikaiseksi - minä, supersuorittajanainen! Mutta hei, kiitoskortit on nyt sentään lähetetty! Pistin ne tilaukseen jo pari viikkoa sitten, ja sain kotiinkin jo viikko sitten. Piti vain odotella maistraatin päätöstä sukunimestämme, koska en halunnut lähettää uudella nimellä allekirjoitettuja kiitoskortteja ennen kuin nimenmuutos oli loppuun viety. Päätös tuli postissa maanantaina, joten kortit lähtivät matkaan eilen. Millaiset kortit, siitä ajattelin kertoa teillekin :)


Ensinnäkin - nämä postimerkit! En edes etsinyt kiitoskortteihin mitään ihmeellisiä merkkejä, mutta uudet Sininen sydän -merkit pistivät silmään Postin mainoksesta. Ihan täydelliset! Semisti harmittaa, että näitä ei ollut vielä kutsuihin laitettaviksi, mutta saatiinpahan edes kiitoskortteihin! Miten voi ihminen tulla näin iloiseksi postimerkeistä?


Sitten se kortti! Kortit tilattiin Smartphotolta, jota olen jo aiemmin käyttänyt kodin valokuvatuotteiden tilaamiseen ja käytän varmasti muihinkin häiden valokuvatuotteisiin. Ihan vain siksi, että se on edullinen, eikä laadussa ole koskaan ollut valittamista. Smartphotolla on vaikka kuinka paljon valmiitakin korttipohjia, mutta yhteenkään niistä ei saanut kuvia ja tekstejä juuri niin kuin olisimme halunneet. Siispä teimme ihan oman mallimme tyhjään vaakamalliseen A6-korttiin.

Etukannessa siis yksi vaakamallinen kuva (harkittiin muutamia muitakin, mutta tämä oli molempien suosikki) ja teksti "Kiitos! 19.11.2016". Yritin hakea mahdollisimman samankaltaisia fontteja kuin kutsukorttiemme teksteissä, mutta Wordin ja Smartphoton fontit eivät taida olla ihan identtisiä. 


Koska emme mitenkään osanneet valita vain yhtä kuvaa Minttu Saarnin ottamista ihanista potreteista (näiden kuvasta kuvien laatu ei oikein imartele, mutta siis i h a n i a !), iskettiin sisäsivuille vielä kaksi kuvaa lisää. Yksi ajatus oli myös tehdä pystymuotoinen kortti, jossa etusivulla olisi tuo vasemmanpuoleinen ja sisäsivulla oikeanpuoleinen kuva (eli yhteensä kaksi kuvaa). Halusimme kuitenkin myös tuon ulkokuvan mukaan, joten näin saatiin mielestäni oikein toimiva kokonaisuus.

Tekstinä meillä oli simppelisti: "Kiitos, että teitte päivästämme täydellisen!" ja nimet alle. Vähän epäröin lähettää kortit samalla tekstillä myös heille, jotka kyllä muistivat meitä mutta eivät olleet paikalla, mutta en sitten jaksanut keksiä muutakaan. Nimien eteen olisin halunnut yksinkertaisen sydänhymiön (♥), kuten kutsuissakin, mutta sitä ei saanut Smartphoton tekstiin. Symboleista löytynyt sydän-viiva ajoi sitten melkein saman asian.

Takasivulle kirjoitimme vielä kaikkien häidemme kuvien löytyvän häänettisivujen kautta. Vähän epäilyttää, huomaako kirjoitusta kukaan, mutta toisaalta kun jo kolmella ensimmäisellä sivulla on katsottavaa, on ehkä luontevaa kurkata kortin taaksekin.

Kiitoskorttien mukana lähetimme myös muutaman teetetyn valokuvan. Jokaiselle paikalle päässeelle lähti ainakin koko hääseurueen yhteiskuva, ja joillekin lähti sellainen nippu valokuvanurkkauksen otoksia ja/tai Mintun ottamia kuvia heistä, että kuorta oli vaikea saada kiinni. Muutamaan kuoreen piti ostaa lisämerkkejäkin, kun painorajat paukkuivat (onneksi postin täti asetteli ylimääräiset merkit nätisti).

Mitäs tykkäätte? Mites muut viime vuoden hääparit, joko kiitoskortit on lähetetty? :D