sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tilannekatsausta ja stressinpoikasta

Pähkäilin hieman, kirjoittaisinko taas vaihteeksi elämäntaparemontista vai hääjärjestelyistä. Kummankaan suhteen ei nimittäin ole tapahtunut ihan hirveää edistystä, joten varsinaista kerrottavaa ei kauheasti ole - tarvetta omien ajatusten selkiyttämiselle ja stressin purkamiselle sitäkin enemmän. Luvassa siis sekavaakin sekavampi tilannekatsaus

Kasistaneljään-työ on osoittautunut yllättävän aikaavieväksi. Olen todennut, ettei sellainen sovi minulle kauhean hyvin. Töihin pitää herätä kauhean aikaisin (en kuitenkaan osaa mennä nukkumaan riittävän ajoissa), joten univelkaa kertyy koko ajan enemmän. Tämän seurauksena töiden jälkeen ei tietenkään jaksa tehdä oikeastaan mitään. Koira on pakko hoitaa ja jumppaankin olen jaksanut raahautua kerran-kaksi viikossa, mutta hääjärjestelyt ovat nyt kuukauden verran seisseet tyystin paikoillaan. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Tämäkös on omiaan tekemään tästä morsiamesta kiukkuisen stressipyllyn. Olen nimittäin aina stressaantunut eniten siitä, että on hoidettavia asioita, joita ei vain ehdi/pysty hoitamaan. Heti kun saan näitä edes himpun verran eteenpäin, stressi helpottaa. Mutta niin kauan kuin hommiin ei pääse käsiksi, stressi vain kasvaa, vaikka kuinka yritän muistuttaa itselleni, että meillä on järjestelyt ihan hyvällä mallilla ja että minulla ei ole elokuussa juurikaan muuta tekemistä kuin hoitaa häät kuntoon. Että enää neljä viikkoa tätä kärvistelyä jäljellä, sitten se elokuu koittaa ja otetaan spurtti hääjärjestelyissä.

Kyllä me toki kesäkuussa saatiin jotain aikaiseksi, vaikkei siltä tunnukaan. Heti puolivuotistilannekatsauksen jälkeen tein tuolihupuista mallikappaleen. Enempää huppuja en ole tehnyt, koska tosiaan haluaisin käydä mallikappaleen kanssa Omalla Tuvalla varmistamassa mitat. Koska sadan tuolihupun ompelemisen jälkeen sen huomaaminen, että kaikki ovatkin hieman pieniä, kuulostaa juuri tapaiseltani. Haluan välttää tämän skenaarion kaikin keinoin :D

Tavattiin kaasojen ja bestmanin kanssa, mistä mainitsinkin lyhyesti täällä.  Käytiin tähänastisia suunnitelmia läpi liittyen koristeluihin ja hääviikon ja -päivän aikatauluihin. Kaasot saivat listan polttarivieraista ja sulhanenkin lähetti oman vieraslistansa bestmanille viime viikolla.

Kutsukortit ovat edeneet tapettisoirojen verran, jotka olen leikellyt muutaman illan aikana. Ne pitäisi vielä rei'ittää boordilävistäjällä ja sulhasen pitäisi väkerellä merimiessolmut naruihin, sitten "vain" kortit kasaan. Selkeää ajatusta siitä, kuinka kortit saadaan siististi kasattua, ei vielä ole. Pitää ehkä heinäkuussa järjestää korttitalkoot jollain porukalla, jotta saadaan useampi luova pää tätä pohtimaan :D

Ilmoittautumislomakkeen tein googlessa, mutta sitä ei ole vielä linkitetty nettisivuille. Tosin häävieraat eivät saa linkkiä sivuillekaan ennen kuin elokuussa kutsujen mukana, joten eipä tällä ole hätä. Häälahjalistaa ei ole mietitty saatika tehty, mutta eihän siihen kauaa mene... Sen sijaan paperituotteita väsäsin jo koneelle odottamana, hääbingopohjat ja vieraskirjalappusten raakileversio odottavat nyt sopivaa tulostushetkeä (ennen tulostamista olisi esim. kiva tietää, tuleeko vieraita sata vai 140).

Kaulakorua en ole vielä hankkinut, sillä meinasin vielä tarkistaa äidin ja mummin koruvarastot. Tajusin nimittäin, ettei mulla ole hääpäiväksi sen enempää mitään lainattua kuin vanhaakaan, ja jollain lainakorulla voisi ehkä kuitata molemmat. Pahoin vain pelkään, että molempien naisten korulaatikoitten sisältö on pääosin keltakultaista, mutta pitää ehdottomasti vielä tarkistaa tämä kun ensi viikonloppuna menemme kotiseudulleni käymään.

Kakuntekijäämme tapasin eilen nopeasti terassilla, ja puhuimme lyhyesti myös kakustamme. Minulle oli helpotus jo se, että tämä ihana nainen on yhä innoissaan tekemässä kakkuamme, sillä tajusin tässä eräs päivä, ettei vierasmääristä (tällä hetkellä se 140 nimeä listalla) tainnut olla puhetta, että onkohan hän sittenkin haukkaamassa liian suurta kakkupalaa. Ei kuulemma ole ja hän lupasi kysyä isältään, saisiko hän käyttää tämän leipomoa ja sen antimia meidän kakkumme tekemiseen. Suklaa-vadelmakakku on siis edelleen listalla :)

Sulhanen on ryhtynyt ahkeroimaan omien projektiensa parissa. Käväisimme Bauhausissa tutkimassa materiaalivaihtoehtoja valokirjaimiin (tosin tämä projekti ei kyllä sen jälkeen ole edennyt) ja juhannusprojektina sulhasella oli meidän pöytäjärjestys-ikkuna. Se poimittiin siis vanhempieni takapihan romukasasta siististä varastosta pölyisenä, rähjäisenä ja yhdestä kulmasta hieman mätänä. Nyt se on jo hiottu, seuraavana vuorossa olisi maalaus. Valoverhoa varten hankittu vaaterekkikin raahattiin Tampereelle, joten ehdimme toivottavasti kesän aikana testaamaan sen kasaamista.

Lisäksi kävimme eilen katselemassa hieman Tampereen pukuliikkeiden tarjontaa! Siitä voisi melkein kirjoittaa omankin postauksen, mutta siitä tulisi ehkä hieman tylsä - ei nimittäin tajuttu ottaa yhtään kuvia, vaikka sulhanen kokeili kahta pukua ja useita takkeja... Muutamia hyviä vaihtoehtoja löytyi, mutta parhaat niistä olivat kyllä budjetin yli. Luulen, että päädymme kuin päädymmekin Räätälistudio BQ:n palveluihin.

Tehtävälistan ulkopuolelta olen tehnyt pari hankintaa häihin. Photoboothia varten ostin Facebookin hääkirppikseltä hieman propseja ja Koskikeskuksen läpikulkumatkalla Sinooperista tarttui mukaan uusi kotelo vieraskirjalle. Sellainen, jota ei välttämättä tarvitse tuunata jos ei ehdi - eli käytännössä yksi homma pois tehtävälistalta :D

Että sellainen rupeama oli kesäkuu! Ensi viikonloppuna olemme tosiaan suuntaamassa pk-seudulle kesäjuhlien superviikonloppuun: perjantaina juhlitaan ystäväni häitä ja sunnuntaina on nuorimman veljeni rippijuhlat. Näillä näkymin voimme samalla reissulla jättää koiramme perheelleni hoitoon viikoksi-pariksi, jos vaikka sitten ehtisi iltaisin järkkäämään häitä. Pahoittelut tällaisesta kuvattomasta avautumispostauksesta, mutta kyllä hieman helpotti stressiä listata noita asioita, joissa kuitenkin on edistytty. Toivottavasti muitten järjestelyt etenevät sutjakkaammin :)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella tutulta tuo tekemättömien asioiden stressaaminen (vaikka aikaa olisi vielä runsaasti). Itse en myöskään meinaa jaksaa tehdä mitään työpäivän jälkeen. Tosin nyt, kun pitopalvelumme meni konkurssiin ja ajauduimme ongelmiin uuden toimijan kanssa, häihin liittyvät "pikkuasiat" eivät yhtäkkiä stressaa enää ollenkaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin tästä konkurssista blogistasi ja kieltämättä mietin, että onneksi meillä ei ole (vielä) tullut noin isoja haasteita vastaan. Toivottavasti teilläkin asiat selviävät mahdollisimman pian!

      Poista