maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mitä tapahtuukaan huomenna rakkaudelle?

Sain kesäkuussa luettavakseni Ellun kanat -viestintätoimiston keväällä julkaiseman kirjan Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle. Kuten jo varmaan useaan otteeseen on tullut esille, kesä on ollut aika kiireinen eikä minulla ole siten ollut lueskeluunkaan juuri aikaa, mutta vihdoin sain kirjan luettua! Ja tykkäsin!


Ellun kanat on aiemmin julkaissut vastaavia teoksia esimerkiksi ajattelusta ja Helsingistä, ja tämän Rakkaus-version jälkeen tekisi kyllä mieleni lukea ainakin osa muistakin Mitä tapahtuu huomenna -sarjan osista. Kirjoissa on ideana, että niissä esitetään jokin väite, jota sitten taustoitetaan kirjoituksilla. Niinpä rakkaudestakin kirjoittavat lukuisat eri alojen ammattilaiset omalla tyylillään ja omista ajatuksistaan - ja kuitenkin näistä kaikista teksteistä tuntuu paistavan se väite, joka kirjan esipuheessa esitetään: "Rakkaudelle tapahtuu huomenna se, mitä me tänään teemme."

Oma suosikkini teksteistä oli Arno Kotron Hajahuomioita rakkaudesta. Ei pelkästään siksi, että siinä viitataan Sternbergin teoriaan rakkauden kolmesta tekijästä, johon itsekin olen viehtynyt, vaan myös, koska kyseinen teksti on mielestäni sopivasti hauska ja liikuttava:

"On osattava sanoa 'tahdon' silloin kun sielunjuuriaan myöten tahtoo, on otettava toista kädestä kun kaikki muuten tuntuu murenevan ympäriltä.
On tunnistettava se hetki, kun kahdesta tulee yksi, yhdestä kaksi. On muistettava maailman tärkein murtoluku.
Se on yhden suhde toiseen."  

Saattaa olla, että lukiessani tä kuntosalin infrapunasaunassa posket kastuivat hieman muustakin kuin hiestä

Useimpien tekstien kohteena on nimenomaan rakkaus parisuhteessa, mutta muitakin näkökulmia on, ja osa kirjoittajista on myös herännyt pohtimaan sitä, miksi juuri parisuhde tulee ensimmäisenä mieleen, kun rakkaus mainitaan. Tämä olikin mielestäni olennaista, koska rakkautta on niin paljon muuallakin kuin parisuhteissa.


Pohdintojen lisäksi kirjan loppuun on koottu "Rakkautta aisteille": rakkaudentäyteistä musiikkia, elokuvia, matkakohteita ja herkkuja. Ihania listoja hyödynnettäväksi esimerkiksi häiden musiikkivalinnoissa, treffi-iltojen leffavalinnoissa tai häämatkakohteissa.

Kun Ellun kanat tarjosi kirjaa minulle luettavaksi, he mainitsivat sen sopivan esimerkiksi häälahjaksi. Ei pöllömpi idea, itse ainakin tykkäisin (paitsi nyt kun meiltä löytyy tuo jo :D). Omasta mielestäni kirja olisi mainio lahja myös elämänjanoiselle ja itseään etsivälle nuorelle, rippi-, protu- tai valmistujaislahjaksi. Koska nimenomaan siinä nuoruuden epävarmuudessa ja uuden ihmetyksessä olisi hirveän hyödyllistä ja lohdullista muistaa, että tärkeintä elämässä on lopulta rakkaus - eikä ainoastaan se parisuhderakkaus, vaan kaikki maailman rakkaus!

Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle -kirjaa löytyy useimmista kirjakaupoista noin parinkymmenen euron hintaan. Sen tuotto lahjoitetaan HelsinkiMissiolle välittämisen ja lähimmäisenrakkauden puolesta tehtävään työhön. Itse sain oman kappaleeni kustantajalta.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Jatkan lausetta hääsuunnittelulla

Always walk beside you:n Susanna nappasi lifestyle-blogien puolelta jatka lausetta -haasteen ja teki siitä "hääversion". Tämä haaste päätyi nyt Keijukaismorsiamelta minulle, ja mielelläni otan haasteen vastaan! Muutama aikaavievämpi postaus muhii nimittäin luonnoksissa, joten on kiva päästä julkaisemaan jotain tällaista pikaisesti kirjoitettavaa tajunnanvirtaa :)

Tässä siis lauseeni: 

En ymmärrä... mihin tämä aika menee, ja miten elokuukin (joka oli tarkoitus pyhitää hääjärjestelyille) on jo kohta täyteen buukattu!

Seuraavaksi ajattelin... saattaa kutsurupeaman loppuun. Kutsujen määrästä johtuen se ei tapahdu ihan hetkessä, mutta nyt ollaan jo hyvällä mallilla ja uskon kutsujen valmistuvan tämän viikon ensi viikon loppuun mennessä. 

Viime aikoina... olen ollut tyytyväinen pieniin edistysaskeleisiin, mutta toisaalta murehtinut vielä jäljellä olevaa tekemistä. Vaikka kyse on asioista, jotka eivät loppujen lopuksi ole häiden kannalta välttämättömiä, minä niin haluaisin ehtiä tehdä kaiken mitä olin suunnitellutkin - kuten kaaso R totesi hänelle hieman avauduttuani: "Siis kyllä, jos niitä tuolihuppuja ei tule niin häät täytyy perua."

Kutsuja siellä...
En osaa päättää... pitäisikö meidän sittenkin varata bändi häihin. Itse olisin kyllä täysin tyytyväinen Spotify-bileisiinkin, mutta sulhanen sanoi kaipaavansa elävää musiikkia (kyllä, neljä kuukautta ennen häitä hän yhtäkkiä kaipaakin elävää musiikkia, kun aiemmin hän on myötäillyt minua sen suhteen, ettei bändiä tarvita ja että on ihan ok, ettei siihen ole budjetoitu mitään). Omasta mielestäni bändi on semisti rahan tuhlausta (= itse panostan mielummin muihin asioihin) ja sitä paitsi olen jo kasannut liiankin pitkän soittolistan tanssimusaa. Haluaisin kuitenkin myös sulhasen näkökulman näkyvän (kuuluvan) häissä, ja kun vielä isäni lupasi kustantaa veljeni kaverin bändin meille soittamaan, jos niin haluamme, päätös bändistä vaikeutuikin. Taas.

Hävetti... jo hieman käydä juhlapaikalla edellisen kerran (se oli kolmas kerta) ja hävettää, että mun on pakko päästä sinne taas. En pysty tekemään yhtään tuolihuppua lisää, ennen kuin olen varma, että ne ovat oikean kokoisia.

Muistan ikuisesti... meidän pulkkamäkiretket: sen, kun sulho osti toisia treffejä varten pulkan, kun olin siitä puhunut, ja sen, kun hän kosi minua samassa pulkassa kolmisen vuotta myöhemmin. Sekä sen kerran näiden välissä, kun sulho laski suoraan tuoreeseen koirankakkaläjään :DD 

Päivän paras juttu... kutsujen postimerkit saapuivat - parissa päivässä!

...kutsuja vähän eri vaiheessa täällä...
Noloa myöntää, mutta... en uskalla soittaa sen enempää maistraattiin kuin käräjäoikeuteenkaan kyselläkseni vihkijästä. Kärsin siis yleisesti puhelinkammosta ja inhoan varsinkin virallisia puheluita, ja sulhaseni onkin hoitanut tähän saakka kaikki häihin liittyvät puhelut. Nyt ajattelin kuitenkin skarpata ja hoitaa tämän asian itse, mutta olen nyt jo kaksi päivää viivytellyt asian kanssa. Koska kaikki on kuitenkin kesälomalla eikä siellä osata vastata kysymyksiini eikä varsinkaan osata luvata vihkijää ja olenhan naurettavan ajoissakin, jos sähköposteissa käskettiin olla yhteydessä loppukesästä / syksystä / aikaisintaan neljä kuukautta ennen häitä. 

Viikko sitten... ostin itselleni takin hääpäiväksi. Juu, olen jo ostanut tekoturkisjakun ja päättänyt sen jälkeen mennä vilttilinjalla, mutta Suomen kesä sai epäröimään :D Sitä paitsi Aleksi 13:lla oli kivasöpö, superlämpimän oloinen luonnonvalkoinen tikkitakki puoleen hintaan... 

Kaikista pahinta on... asioiden hallitsemattomuus. Häitä järjestäessä ja elämässä, t. kontrollifriikki.

Salainen taitoni on... pysyä rauhallisena, kun muut panikoivat, ja hyväntuulisenä, kun muut kiukuttelevat. Toisaalta kykenen oikein hyvin panikoimaan ja kiukuttelemaan itsekseni ja ilman mitään syytä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... maailmanrauha. Ihan oikeasti, koska se hyödyttäisi meitä kaikkia, eikä varmaan toteudu muuten kuin sillä ihmeellä, että joku antaa yhden toiveen, joka varmasti toteutuu. 

Minulla on pakkomielle... monestakin asiasta. Ne tuolihuput alkaa kyllä nyt olla ykkösenä. 

Söin tänään... NYHTÖKAURAA! Sitä inkivääriversiota paketin ohjeen mukaisessa wokissa. Ei muuten ollut edes eka kerta ja sekasyöjä-sulhokin on tykännyt :)

... kutsujen postimerkkejä tuolla.
Ärsyttävintä on... että muu elämä häiritsee hääjärjestelyitä. Vaikka Peto on ollut hoidossa, järjestelyt eivät ole hirveästi edenneet. Koska pitää kuitenkin käydä töissä ja liikkua ja nukkua ja siivota. Onneksi työt loppuvat puolentoista viikon päästä!

Tekisi mieli... käyttää kaikki työpäivätkin häiden järjestelyyn. Ärsyttää erityisesti, että siinä lähettyvillä istuu eräs toinen kesätyöntekijä, joka pelailee koneella hedelmäpelejä päivät pitkät. Siis tyyppi saa samaa palkkaa kuin me muut pelailemisesta, kun me toiset maltamme mielemme, vaikka olisi tärkeitäkin asioita tehtävänä. No okei, olen mä vähän kasaillut soittolistoja ja tällä viikolla varmaan rohkaistun soittamaan sinne maistraattiinkin... 

Minusta on söpöä... kun sulhanen osallistuu kutsujen askarteluun käsillään, jotka ovat ihan liian isot ja kömpelöt pieneen näpertelyyn. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... tyllihärpäkehörhelöt ei sovi häihin, sen enempää koristeisiin kuin häämekkoonkaan?

Olen nyt tylsä enkä haasta ketään nimeltä, koska myöhä ja väsy ja kaikki on jo varmaan haastettu. Sen sijaan heitän yleisen haasteen: Jos sinusta yhtään tuntui, että haluat täydentää nämä lauseet omilla hääaiheisilla tuntemuksillasi ja kokemuksillasi, tee se! Jos täydennät lauseet blogissasi, olisi kiva saada linkki kyseiseen postaukseen vaikka tämän kommentteihin :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Morsiusmessua, pukuostoksia ja rippijuhlintaa

Siinäpä meidän viime viikonloppu - kesäjuhlinnat kompaktissa kokonaisuudessa. Suuntasimme jo torstaina perheeni luo, jotta saimme perjantaina rauhassa valmistautua elämämme ensimmäiseen morsiusmessuun. Ystäväpariskuntamme meni nimittäin naimisiin, mutta heitä ei innostanut ajatus suuritöisistä hääjärjestelyistä. Niinpä he päätyivät morsiusmessuun, jonka jälkeen tarjoiltiin skumppaa ja kakkua viereisen koulun pihalla. Kokonaisuudesta tulikin juuri heidän näköisensä! Tähän pariskuntaan ja heidän häittensä taustoihin (sekä ihaniin hääpukuihin!) voitte muuten perehtyä tarkemmin Valomerkin artikkelissa. Onnea vielä muruset!

Morsiusmessun ohjelma
Vihkiminen pariskunnalla oli tosiaan Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla ja kävi hieman pitemmän kaavan mukaan. Morsiusmessu kesti noin tunnin, mutta meidän mielestämme se tuntui lyhyemmältä kuin "se tavallinen", lyhytmuotoinen kirkkovihkiminen. Tähän saattoi vaikuttaa se, että pappi puhui melko lyhyissä pätkissä ja musiikkia oli paljon. Pariskunnan ystävistä koottu kuoro lauloi ihanasti ja rohkaisi muitakin laulamaan. Minua ihmetyttääkin monesti kirkossa, että itse agnostikkona veisaan reippaammin kuin useimmat luterilaista uskontoa tunnustavat - nyt ei ollut siitä pelkoa!

Messun jälkeen koko juhlaväestä otettiin yhteiskuva, jonka jälkeen oli sitä kakkua ja skumppaa Kyrkobyn koulun pihassa. Kakkua oli tarjolla kahta sorttia, jotka molemmat olivat gluteenittomia ja vegaanisia, ja varsinkin tiramisú oli kyllä suussasulavaa! Muutaman puheen morsiusparin läheiset ehtivät pitämään, ennen kuin sulhanen pisti pelin poikki ja kehotti kaikkia keskittymään kakun syöntiin :D

Morsiuspari ja osa vieraista jatkoi juhlintaa Herättäjäjuhlilla, mutta me suuntasimme sulhaseni kanssa viereiseen ostoskeskukseen pukuostoksille. Oli nimittäin pakko hommata sulholle uusi puku veljeni rippijuhliin (jotka olivat sunnuntaina), koska hääpukukartoituksessa sovitettujen pukujen jälkeen hänen vanha pukunsa näytti järkyttävältä. Oikeasti. Löydettiinkin hyvin istuva puku Stockmannilta, ja pakkohan se oli ostaa, vaikkei alennuksessa ollutkaan. Nyt vaan mietityttää, pitäisikö hääpukuun satsata aiottua enemmän, kun tämäkin puku oli jo niissä budjetin hinnoissa :D Puvun löydyttyä melko helposti jatkoimme shoppailua arkivaatteiden tiimoilta niin, että palkkapäivä tuntuu jo hyvin kaukaiselta muistolta...

Lauantaina olikin aika siirtyä jo melkein juhlatunnelmiin, nimittäin niitä rippijuhlia järkkäämään. Silitellessäni noin kymmentä (isoa) pöytäliinaa olin erittäin tyytyväinen siihen, että meidän häiden pöytäliinat tulevat pitopalvelulta. Niiden liinojen silittämiseen meni oikeasti lähes koko päivä! Lihapulliakin pyöriteltiin koko perheen voimin (paitsi minut oli eettisistä syistä vapautettu), joten kyllä tuo pitopalvelu on kaikin puolin hyvä juttu!

Sunnuntaina päästiin sitten juhlimaan, ja niin vain se pieninkin pikkuveli on yhtäkkiä iso poika, melkein mies jo. Juhlitaankohan sitten kymmenen vuoden päästä hänen häitään... ;D Itse en keittiössä hääräämiseltä ehtinyt kauheasti vieraiden kanssa juttelemaan, mutta se vähä mitä ehdin oli aika hääpainoitteista. Kovasti kyseltiin jo meidän kutsukorttien perään, vaikka häihin on vielä yli neljä kuukautta. Okei, ei paljon yli neljä kuukautta, mutta olen elänyt siinä käsityksessä että kutsukortit lähetetään aikaisintaan neljä kuukautta etukäteen. Noh, ainakin ihmiset tuntuvat olevan innoissaan meidän häistä, eikä voi taaskaan muuta kuin ihmetellä, miten kovasti voi omasta suvustaan tykätä<3

Hyvää jou- eikun kesää!
Saimme muuten myös jälleen säiden jumalilta taidonnäytteitä Suomen kesäsään osalta. Noin minuutti sen jälkeen, kun juhlaväki oli ikuistettu pihamaalla, alkoi kaatosade. Se vaihtui pian raesateeksi ja viidessä minuutissa pihamaa oli valkoinen. Jäivätpä ainakin mieleen nämä meidän perheen (ja serkusten) viimeiset rippijuhlat!

Ihan ei näillä juhlimisilla kesäjuhlista kuitenkaan selvitty, sillä sulhasen Facebookiin tipahti kutsu elokuisiin "hääjuhlintoihin". Kyseinen pari meni alkukesästä Kaliforniassa naimisiin ja aikoo elokuussa juhlistaa sitä pienesti omassa puutarhassaan. Mielestäni on tosi kiva, että vaikka meidänkin häävuodelle sattuu nyt useammat häät, ovat ne keskenään näin erilaisia (ja erilaisia kuin meidän suunnitelmat)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tilannekatsausta ja stressinpoikasta

Pähkäilin hieman, kirjoittaisinko taas vaihteeksi elämäntaparemontista vai hääjärjestelyistä. Kummankaan suhteen ei nimittäin ole tapahtunut ihan hirveää edistystä, joten varsinaista kerrottavaa ei kauheasti ole - tarvetta omien ajatusten selkiyttämiselle ja stressin purkamiselle sitäkin enemmän. Luvassa siis sekavaakin sekavampi tilannekatsaus

Kasistaneljään-työ on osoittautunut yllättävän aikaavieväksi. Olen todennut, ettei sellainen sovi minulle kauhean hyvin. Töihin pitää herätä kauhean aikaisin (en kuitenkaan osaa mennä nukkumaan riittävän ajoissa), joten univelkaa kertyy koko ajan enemmän. Tämän seurauksena töiden jälkeen ei tietenkään jaksa tehdä oikeastaan mitään. Koira on pakko hoitaa ja jumppaankin olen jaksanut raahautua kerran-kaksi viikossa, mutta hääjärjestelyt ovat nyt kuukauden verran seisseet tyystin paikoillaan. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Tämäkös on omiaan tekemään tästä morsiamesta kiukkuisen stressipyllyn. Olen nimittäin aina stressaantunut eniten siitä, että on hoidettavia asioita, joita ei vain ehdi/pysty hoitamaan. Heti kun saan näitä edes himpun verran eteenpäin, stressi helpottaa. Mutta niin kauan kuin hommiin ei pääse käsiksi, stressi vain kasvaa, vaikka kuinka yritän muistuttaa itselleni, että meillä on järjestelyt ihan hyvällä mallilla ja että minulla ei ole elokuussa juurikaan muuta tekemistä kuin hoitaa häät kuntoon. Että enää neljä viikkoa tätä kärvistelyä jäljellä, sitten se elokuu koittaa ja otetaan spurtti hääjärjestelyissä.

Kyllä me toki kesäkuussa saatiin jotain aikaiseksi, vaikkei siltä tunnukaan. Heti puolivuotistilannekatsauksen jälkeen tein tuolihupuista mallikappaleen. Enempää huppuja en ole tehnyt, koska tosiaan haluaisin käydä mallikappaleen kanssa Omalla Tuvalla varmistamassa mitat. Koska sadan tuolihupun ompelemisen jälkeen sen huomaaminen, että kaikki ovatkin hieman pieniä, kuulostaa juuri tapaiseltani. Haluan välttää tämän skenaarion kaikin keinoin :D

Tavattiin kaasojen ja bestmanin kanssa, mistä mainitsinkin lyhyesti täällä.  Käytiin tähänastisia suunnitelmia läpi liittyen koristeluihin ja hääviikon ja -päivän aikatauluihin. Kaasot saivat listan polttarivieraista ja sulhanenkin lähetti oman vieraslistansa bestmanille viime viikolla.

Kutsukortit ovat edeneet tapettisoirojen verran, jotka olen leikellyt muutaman illan aikana. Ne pitäisi vielä rei'ittää boordilävistäjällä ja sulhasen pitäisi väkerellä merimiessolmut naruihin, sitten "vain" kortit kasaan. Selkeää ajatusta siitä, kuinka kortit saadaan siististi kasattua, ei vielä ole. Pitää ehkä heinäkuussa järjestää korttitalkoot jollain porukalla, jotta saadaan useampi luova pää tätä pohtimaan :D

Ilmoittautumislomakkeen tein googlessa, mutta sitä ei ole vielä linkitetty nettisivuille. Tosin häävieraat eivät saa linkkiä sivuillekaan ennen kuin elokuussa kutsujen mukana, joten eipä tällä ole hätä. Häälahjalistaa ei ole mietitty saatika tehty, mutta eihän siihen kauaa mene... Sen sijaan paperituotteita väsäsin jo koneelle odottamana, hääbingopohjat ja vieraskirjalappusten raakileversio odottavat nyt sopivaa tulostushetkeä (ennen tulostamista olisi esim. kiva tietää, tuleeko vieraita sata vai 140).

Kaulakorua en ole vielä hankkinut, sillä meinasin vielä tarkistaa äidin ja mummin koruvarastot. Tajusin nimittäin, ettei mulla ole hääpäiväksi sen enempää mitään lainattua kuin vanhaakaan, ja jollain lainakorulla voisi ehkä kuitata molemmat. Pahoin vain pelkään, että molempien naisten korulaatikoitten sisältö on pääosin keltakultaista, mutta pitää ehdottomasti vielä tarkistaa tämä kun ensi viikonloppuna menemme kotiseudulleni käymään.

Kakuntekijäämme tapasin eilen nopeasti terassilla, ja puhuimme lyhyesti myös kakustamme. Minulle oli helpotus jo se, että tämä ihana nainen on yhä innoissaan tekemässä kakkuamme, sillä tajusin tässä eräs päivä, ettei vierasmääristä (tällä hetkellä se 140 nimeä listalla) tainnut olla puhetta, että onkohan hän sittenkin haukkaamassa liian suurta kakkupalaa. Ei kuulemma ole ja hän lupasi kysyä isältään, saisiko hän käyttää tämän leipomoa ja sen antimia meidän kakkumme tekemiseen. Suklaa-vadelmakakku on siis edelleen listalla :)

Sulhanen on ryhtynyt ahkeroimaan omien projektiensa parissa. Käväisimme Bauhausissa tutkimassa materiaalivaihtoehtoja valokirjaimiin (tosin tämä projekti ei kyllä sen jälkeen ole edennyt) ja juhannusprojektina sulhasella oli meidän pöytäjärjestys-ikkuna. Se poimittiin siis vanhempieni takapihan romukasasta siististä varastosta pölyisenä, rähjäisenä ja yhdestä kulmasta hieman mätänä. Nyt se on jo hiottu, seuraavana vuorossa olisi maalaus. Valoverhoa varten hankittu vaaterekkikin raahattiin Tampereelle, joten ehdimme toivottavasti kesän aikana testaamaan sen kasaamista.

Lisäksi kävimme eilen katselemassa hieman Tampereen pukuliikkeiden tarjontaa! Siitä voisi melkein kirjoittaa omankin postauksen, mutta siitä tulisi ehkä hieman tylsä - ei nimittäin tajuttu ottaa yhtään kuvia, vaikka sulhanen kokeili kahta pukua ja useita takkeja... Muutamia hyviä vaihtoehtoja löytyi, mutta parhaat niistä olivat kyllä budjetin yli. Luulen, että päädymme kuin päädymmekin Räätälistudio BQ:n palveluihin.

Tehtävälistan ulkopuolelta olen tehnyt pari hankintaa häihin. Photoboothia varten ostin Facebookin hääkirppikseltä hieman propseja ja Koskikeskuksen läpikulkumatkalla Sinooperista tarttui mukaan uusi kotelo vieraskirjalle. Sellainen, jota ei välttämättä tarvitse tuunata jos ei ehdi - eli käytännössä yksi homma pois tehtävälistalta :D

Että sellainen rupeama oli kesäkuu! Ensi viikonloppuna olemme tosiaan suuntaamassa pk-seudulle kesäjuhlien superviikonloppuun: perjantaina juhlitaan ystäväni häitä ja sunnuntaina on nuorimman veljeni rippijuhlat. Näillä näkymin voimme samalla reissulla jättää koiramme perheelleni hoitoon viikoksi-pariksi, jos vaikka sitten ehtisi iltaisin järkkäämään häitä. Pahoittelut tällaisesta kuvattomasta avautumispostauksesta, mutta kyllä hieman helpotti stressiä listata noita asioita, joissa kuitenkin on edistytty. Toivottavasti muitten järjestelyt etenevät sutjakkaammin :)