sunnuntai 28. helmikuuta 2016

25-vuotias

Täytin perjantaina 25 vuotta. Onko se paljon vai vähän, en oikein osaa sanoa. Toki hieman hytisyttää ajatella, että vaikka eläisin satavuotiaaksi, neljäsosa on jo takana päin (hyviä ajatuksia, tiedän!). Toisaalta, kun on lähes yhdeksän vuotta vanhempi poikaystävä / sulhanen / tuleva aviomies, sitä tuntee itsensä aina kovin nuoreksi ;) Ainakin sitä kai alkaa vihdoin olla aikuinen, kun tarkoitus on ensin saada kandidaatin tutkinto siltä unelmien alalta ja sitten mennä naimisiin sen unelmien miehen kanssa :D

Oli tämä neljäsosavuosisadan täyttyminen ainakin niin merkittävä tapaus, että sain elää juhlahumussa lähes koko viikon. Vanhempani, yksi pikkuveljistäni ja mummini kävivät synttärikahveilla jo keskiviikkona. Kiva olikin, että kävivät, sillä edelliskerrasta oli jo vähän aikaa! He nappasivat samalla koiran hoitoonsa, jotta saisimme rauhassa juhlistaa merkkipäivääni ensin kahdestaan perjantaina ja sitten ystävien kanssa lauantaina.


Sulhanen oli nimittäin varannut meille perjantaiksi pöydän Näsinneulasta! Hän on lupaillut viedä minut sinne noin ensitreffeistä lähtien, joten oli jo aikakin toteuttaa tämä lupaus. Olin kyllä etukäteen hieman skeptinen, että onko se nyt kuitenkin liian fiini paikka meille ja kannattaako siitä ruuasta niin kauheasti maksaa, mutta kaikki epäilykset osoittautuivat turhiksi! Ei ollut yhtään liian fiini paikka, ruoka oli todella hyvää (tämä oli itse asiassa varmaan ensimmäinen kerta, että kävin tällaisessa hienossa maistelupaikassa...) ja maisemia oli kiva ihailla! Illalla ei toki päässyt järvimaisemaa katselemaan, mutta onneksi sää oli kirkas ja Tampereen valot näkyivät ihanasti. Harmittaa vain, ettei tullut tuon parempia valokuvia napsaistua meistä siellä... Noh, pitää mennä uudestaan! :D

Lauantain kattaus
Lauantaipäivä menikin lähes täysin juhlia järjestellessä, sillä olin kutsunut meille parisenkymmentä ihmistä vapaamuotoisiin pippaloihin. Vieraat koostuivat pääasiassa opiskelijakollegoistani, mutta paikalle pääsivät myös serkkutyttöni, täysi-ikäiset pikkuveljeni sekä pari kaveria "entisestä elämästäni" pk-seudulla. Muun muassa kaaso A tuli paikalle Itävallasta saakka!<3

Oli kyllä ihana ilta! Alku oli ehkä hieman tahmea, kun suurin osa vieraista saapui melko myöhään (itsehän mainostin aloitusajan joustavuutta), mutta toisen boolimaljan jälkeen meno alkoi olla jo kohdillaan. Järjestimme myös pienimuotoisen tutustumisleikin, jossa tosin ei näin jälkikäteen tutustuttu uusiin ihmisiin, mutta tämä oli yleisön valinta. Kyseessä oli nimittäin juomapelityyppinen ratkaisu, jossa kaikki kirjoittivat lapulle jonkun muiston minuun liittyen, minkä jälkeen minun piti arvata, kuka oli kirjoittanut minkäkin muiston. Jos arvasin oikein, kirjoittaja joi, ja jos väärin, join itse. Olin tässä yllättävän hyvä, sillä taisin joutua itse juomaan ehkä kolmesti!

Semisti jäi ehkä kaivelemaan, että vietin aikaa lähinnä kauempaa tulleiden vieraiden kanssa ja opiskelijakaverit jäivät vähän vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti heillä riitti ymmärrystä tämän asian suhteen :) Jälleen kerran kyllä myös lähes liikutuin siitä, kuinka ihania sukulaisia mulla on! Katsokaa nyt, mitä ne oli väsänneet mulle lahjaksi:

Arvokkaasti ikääntymisen apupaketti: Mölleriä, lähes keski-ikäisen muki, jalkarasva, sukkapuikot ja -lanka, lukulasit, aivopähkinöitä ja tussit, menolientä ja yömyssy sekä hemmottelulahjakortti naapurin Day Spahan <3

Sukulaiset jäivät myös yöksi meille, ja ihmeen hauskaa meillä oli vielä seuraavanakin päivänä! Kotiuduttiin viimeisten kanssa baarista vasta neljän maissa, mutta herättiin jo kymmenen aikoihin. Sulhanen kokkaili meille superin aamiaisen, jonka jälkeen lähinnä koomailimme porukalla olohuoneeseen levitetyillä yösijoilla. Parasta elämässä on tyypit, joiden kanssa voi vain käkättää tuntitolkulla :D Lisäksi musta on huippua, että sekä oma sulhaseni että pikkuveljen tyttöystävä viihtyvät niin hyvin tässä (hullussa) porukassa. Välillä harmittaa, että perheeseen, tai noihin veljiin tulee pidettyä niin vähän yhteyttä, mutta kiva huomata, että se yhteinen sävel siitä huolimatta säilyy :)

Että näin kivaa oli vanheta! Yllättävän stressaavaa oli kyllä näinkin pienten juhlien järjestäminen, mutta eiköhän sitä hetken levähdyksen jälkeen riitä taas virtaa hääjärjestelyihinkin - palailen mahdollisimman pian niiden parissa!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hääkirja ja muita pikkujuttuja

Istuessani tylsällä luennolla viime viikolla bongasin hääkirppikseltä Viivin ja Wagnerin hääkirjan. Olin pyöritellyt kyseistä opusta käsissäni jo kauan sitten kirjakaupassa, mutta ostaminen oli jäänyt. Kenties kaipasin tuon luennon vastapainoksi hieman toimintaa, sillä nyt tein pikaisen ostopäätöksen ja jo muutaman tunnin kuluttua kirja oli minulla. Hups!


Vielä en ole ehtinyt sivuja täyttämään, mutta ainakin selailtuna kirja vaikuttaa hauskalta. Alussa on molempien lyhyt esittely ja ensitapaaminen molempien näkökulmasta, josta edetään loogisesti seurustelun kulkuun ja yhteen muuttoon. Sitten päästäänkin häihin. Heti alkuun pääsee merkitsemään, mitä suunniteltiin ja miten nämä suunnitelmat lopulta toteutuivat. Molempien polttareille on omat aukeamansa ja kirjaan tulee ikuistaa myös viimehetken kriisit ja muut tunnelmat. Sitten on taas pari aukeamaa omistettu molempien asukokonaisuuksille, minkä jälkeen päästään puimaan itse juhlaa (johon on alle 9kk!!!). Häämatkan kautta pääsee käsittelemään vielä parisuhdetta, sen arvoja ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä yhteistä sukua.



Vaikka kirja on ehkä värillisine sarjakuvineen hieman lapsellinen, tykkään sen huumorista (niin kuin tykkään muutenkin Viivin ja Wagnerin huumorista). Ei meille mikään vaaleanpunaisen herkkäkään hääkirja sopisi, ja kuitenkin pidän ajatuksesta taltioida yhteistä taivalta ja häiden valmistelemista ihan kirjaan kansien väliin. Olenko ainut, joka ajattelee näin, vai onko muillakin hääkirjoja?

On tässä kyllä keskitytty olennaisempiinkin asioihin häiden osalta :D Esimerkiksi kutsuihin alkaa olla materiaalit kasassa, esittelen niitä ja suunnitelmia, kunhan saadaan hankittua kenties olennaisin osa, eli korttipohjat. Viikonloppuna käytiin sulhasen vanhemmilla, ja matkalla kuunneltiin muutama häätanssikappale-ehdokas; niistäkin on siis tulossa postaus!

Äkkinapsaistu kuva prototyypin prototyypistä
Lisäksi tongimme hieman appivanhempieni kaappeja ja halkopinoja. Todettiin nimittäin, että heillä on mahdollisesti paremmat skumppalasit kuin meidän perheellä pöytäkoristeita ajatellen (matalampi ja painavampi jalka, eli parempi tasapaino). Halkopinosta puolestaan löytyi roppakaupalla lähes valmiita "kynttilänjalkoja", joista tehtiinkin yksi koeversio. Sattumalta kaapeista löytyi myös eräänlainen puinen pyörylä ja sitä nimenomaista hiekkaa, jota ajattelimme käyttää skumppalaseissa, joten pääsimme kokeilemaan myös kokonaisuutta. Ainakin melkein, sillä tuostahan puuttuivat säilyketölkki-kynttilälyhdyt, itse kynttilät sekä skumppalasiin mahdollisesti tuleva koristenauha. Eikä tuo pyöryläkään nyt ihan vastannut lopullista versiota, mutta kyllä tämä hieman selkeytti ajatuksia esimerkiksi noiden puisten kynttilänjalkojen korkeuden suhteen :)

Kaapeista löytyivät myös verhot meidän vihkimisen taustakokonaisuuteen, joten siihenkin alkaa olla kaikki hankittuna (paitsi varsinainen teline, mutta se onkin sulhasen heiniä). Jo edellisenä viikonloppuna löysin muuten omien vanhempieni pihan nurkasta ikkunan, jonka sulhanen saa restauroida, ja siihen kirjoitetaan pöytäkartta.

Aika paljon alkaa olla siis rompetta hankittuna, nyt nämä kaikki pitäisi "vain" jatkotyöstää ja lopulta hääpäivänä roudata paikalle. Tässä vaiheessa onkin alkanut iskeä hieman ahdistus siitä, kuinka paljon tavaraa meillä onkaan kuljetettavana ja aseteltavana juhlapaikalle. Tätä oli tarkoitus välttää, mutta en enää halua luopua mistään ideoista, sillä mielestäni kokonaisuus on nyt juurikin hyvä - ainakin ajatuksen tasolla! Onko muilla hääpareilla vastaavanlaista ongelmaa? Noh, ainakin minulla on jotain, mistä kirjoittaa hääkirjaan, ettei toteutuma ihan vastannut suunnitelmia :D

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kangaskukat


Kangaskukkia morsiuskimppua varten syntyy tasaiseen tahtiin, ja kerkesin kukkien tekemistä eräänä valoisana päivänä valokuvaamaankin, joten pääsen viimein jakamaan näiden ohjeen. Alkuperäinen ohje löytyy Teresa Searlen kirjasta Hurmaavat kangaskorut, mutta itse muokkasin sitä askartelun edetessä, sillä kyseinen ohje ei sopinut kovin hyvin valitsemilleni kankaille (tai omille sormilleni :D).

Erilaisista kankaista syntyy aika erilaisia kukkia: vasemmalla tämänkertainen malli ja oikealla aiemmin tekemiäni kukkia vähän "sulavammasta" kankaasta.

Tarvitset:
Kangasta (isoon kukkaan 60x10cm, pieneen 40x10cm - kuvien kukan tein 50x10cm-suikaleesta)
Sakset
Rautalankaa ja pihdit niiden leikkaamiseen (tai valmiiksi pilkottuja pätkiä)
Kukan heteitä
Viivaimen (mitaksi)
(Kangas)kynän
Nuppineuloja
Kankaaseesi sopivaa lankaa
Neulan


Itse olen yleensä aloittanut tekemisen kukan varsista, jotka olen leikannut rautalangasta noin 30cm mittaisiksi. Varren päähän kiinnitetään kukan heteet ihan vain kieputtamalla. Noita kukan heteitä olikin muuten astetta vaikeampi metsästää, lopulta löysin sopivia Helsingin Meder-liikkeestä. Tämän jälkeen varren voi laittaa odottelemaan kukan valmistelemista.


Leikkaa kukkaa varten sopiva suikale kangasta, tässä käytin tosiaan 50x10cm kokoista palaa. Taita suikale pitkittäissuunnassa puoliksi, niin että leveydeksi jää 5cm. Nuppineulaa kankaan laidat yhteen ja ompele ne sen jälkeen yhteen kaksinkertaisella langalla etupistoilla siten, että jätät langan molemmat päät vapaiksi ja pyöristät ompeleen nurkissa. Kirjan ohjeessa neuvottiin ompelemaan kaksi riviä, mutta itse olen ommellut vain yhden.

Pyöristä vielä kankaan nurkat saksilla, minkä jälkeen voit kiristää ompeleen, jolloin kangas rypistyy. Kannattaa kokeilla kiristää välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja katsoa, mikä miellyttää silmää. Halutessasi voit tämän jälkeen solmia langat, niin että kangas pysyy rypytettynä (itse en ole yleensä solminut).

Laita neulaan kaksinkertainen lanka valmiiksi, sillä et halua ryhtyä säätämään sen kanssa saatuasi kukan nätisti varteen. Kieputa kukka sitten varren ympäri (varmista, että kukka on sopivalla korkeudella heteisiin nähden ja kukan kerrokset toisiinsa nähden) ja ompele se lujilla pistoilla kiinni. Solmi viimeistään tässä vaiheessa myös kiristyslangat, ne on hyvä kieputtaa pari kertaa kukan juuren ympäri ja tehdä sitten ihan tavallinen umpisolmu.

Halutessasi päällystä varsi ja kukan juuri kukkateipillä - itse en ole tähän ryhtynyt, koska uskoisin sen jäävän kuitenkin piiloon, jahka saan kukat kimpuksi. Voit askarrella myös lehtiä (niihinkin oli ohje ja kaavat Searlen kirjassa), mutta itse ajattelin käyttää kimpussani ylläolevia askartelulehtiä, jotka löysin joulun jälkeen Suomalaisen kirjakaupan alelaarista (näitä oli vihreinäkin!).

Voit vielä availla "terälehtiä" ja muotoilla heteitä makusi mukaan, mutta muuten kukka on valmis! Tosin itse ajattelin ennen kimpun kasaamista varmistaa näiden kestävyyden laittamalla hieman liimaa kukan juureen sekä ulko- että sisäpuolelle, sillä en oikein luota ompeluksiini.

Mitäs tykkäätte kukista ja ohjeista? Kuka muu aikoo väsätä kimppunsa itse? 

torstai 11. helmikuuta 2016

Lapset (meidän) häissä?

Hääjärjestelyissä on menossa sellainen vaihe, että kirjoitettavaa riittäisi melkein joka päivälle, kun vaan olisi aikaa kirjoittaa. Kirjoitan siis loogisesti sellaisesta, mikä ei tällä hetkellä ole millään tavalla ajankohtaista, vaan on pyörinyt päässäni jo (liian) kauan: lapset meidän häissä.

Lapsettomat häät yleistyvät koko ajan, ja alun perin olisin halunnut meidänkin häistä lapsivapaat. Sulhasen mielestä ajatus oli hieman kummallinen, mutta loppuviimeksi hän olisi varmasti suostunut tähän, mutta: Siinä vaiheessa, kun häistä alettiin puhua myös kutsuttaville, varsinaista päätöstä lapsettomista häistä ei oltu tehty, ja kun kaikki olettivat myös lasten olevan vieraslistalla, en lähtenyt heitä sitten oikomaan. Kun vielä päätettiin liittää pyyntö päivän varaamisesta joulukortteihin, jotka on kohteliasta lähettää koko perheelle, se juna meni viimeistään siinä.

Pikaisesti laskettuna meidän vieraslistalla on tällä hetkellä kolme häiden aikaan alle vuoden ikäistä, seitsemän 1-5-vuotiasta ja yksitoista 5-15-vuotiasta. Yhteensä 21 lasta siis, eli ei mitenkään hirveästi 140 vieraasta. 

Ei siinä sinänsä mitään, ei minulla ole varsinaisesti mitään lapsia vastaan, joskaan en myöskään pidä heitä erityisen suloisina tai ihmeellisinä; suhtautumiseni on siis varsin neutraali. Hetken aikaa tyydyin tähän kohtaloon varsin tyynesti, kunnes tajusin, että meidän juhlapaikka soveltuu itse asiassa varsin huonosti lapsivieraille, eli heidän ja heidän vanhempiensa viihtymisen ja häiden sujuvuuden kannalta täytyy siis oikeasti nähdä aika paljon vaivaa.

Yli 5-vuotiaat tuskin kaipaavat kovastikaan erityisjärjestelyjä (joskaan esiteineillä ei välttämättä ole kovinkaan kivaa käytännössä tuntemattomien ihmisten häissä - toivottavasti he malttavat edes istua rauhassa hääjuhlan ajan), mutta ongelmana ovat nuo nuorimmat juhlijat. Miksi he ovat ongelma, selkenee varmaan parhaiten käymällä läpi asioita, jotka olisi syytä huomioida lapsia kutsuttaessa - ja tämä listaushan on varmasti vain alkusoittoa...

Vauvojen hoitaminen: Vauvojen äidit varmaankin arvostaisivat erillistä huonetta, jossa käydä imettämässä, sekä tilaa, jossa vaippojen vaihto onnistuu näppärästi (tämä toki koskee isejäkin ;)). Tällaisia tiloja on mielestäni Omalla Tuvalla heikosti. Esimerkiksi vessoissa ei ole pöytätasoja, joissa vaihtaa vaippoja, ja se olisi ehkä muutenkin mukavampi hoitaa muualla kuin vessassa, jossa todennäköisesti on tungosta. Omalla Tuvalla on kyllä lavan takana erilaisia huoneita, mutta ne toimivat tällä hetkellä (ja ainakin ensi lukuvuoden) erään koulun väistötiloina, joten niiden käyttöoikeus saattaa olla rajattua. Lisäksi niihin on ymmärtääkseni kulku vain ulkokautta (juu ei!) tai sitten lavan läpi - sen saman lavan, jossa meidät on esimerkiksi tarkoitus vihkiä! Ainut vaihtoehto näille huoneille taitaa olla eteisessä sijaitseva lipunmyyjän koppero, kokoa metri kertaa pari, eli ei aivan ideaali sekään :/ (Lisäksi sen valonlähde taitaa olla eteiseen aukeava lippuluukku, joka oman rauhan tarjoamiseksi olisi ehkä kivempi peittää, eli huone jäisi pimeäksi...)

Taaperoiden tarpeet: Taaperot istuvat useimmiten syöttötuolissa, joita Omalla Tuvalla on tasan yksi. 1-5-vuotiaista vieraistamme suurin osa on nimenomaan 1-2-vuotiaita, eli syöttötuoleja tarvittaisiin jopa viisi. Mielestäni ainakin tämä on seikka, josta näiden lapsien vanhempia tulisi varoittaa etukäteen - meillä ei ole mitään mahdollisuutta roudata jostakin neljää ylimääräistä syöttötuolia juhlapaikalle. Taaperoikäisillä on myös usein tarve liikkua jatkuvasti, ja tämäkin onnistuu Omalla Tuvalla lähinnä vieraiden jaloissa. Erillisiä huoneita lasten leikkitilaksi ei tosiaan ole, mutta leikkinurkkauksen saisi kenties eteiseen tai tarjoilutilaan; ei ideaalia, mutta järjestettävissä, kun marrashäissä ulkoleikitkin ovat vähän haastavia.

Ohjelma: Meidän häät ovat iltapainotteiset, vihkiminen on klo 15-16 aikaan. Tämä tarkoittaa, että ainakaan pienten lasten vanhemmat eivät ehdi juhlissa kovinkaan kauaa viivähtää, kun jo pitää lähteä lasten kanssa nukkumaan (edelleenkään ei ole ylimääräisiä huoneita, joita rauhoittaa lasten nukkumatilaksi). Lisäksi meillä on todennäköisesti alkoholia tarjolla heti alkumaljasta lähtien lähes koko ajan, ja sukumme tuntien monet voivat olla iloisessa kunnossa jo alkuillasta, mikä saattaa hämmentää ja pelottaa perheen pienimpiä.

Mitä siis tehdä? Meille on kuitenkin tärkeintä, että kutsuttavat aikuiset saapuvat paikalle, ja mikäli he välttämättä haluavat ottaa lapsensa mukaan, on se ok, mutta mielestäni heille tosiaan pitäisi ilmoittaa näistä häidemme realiteeteista. Onko ideoita, miten tehdä se kuulostamatta siltä, että "emme missään nimessä kaipaa ipanoita mukaan"? (Siltähän tämä saattaa kuulostaa, mutta ihan oikeasti tosissaan murehdin lasten osallistumista siltä kannalta, että en usko meidän pystyvän järjestämään häitä, joissa he ja heidän vanhempansa viihtyvät täysillä - niin että lapset eivät näyttäisi kuvien ikätovereiltaan!)

maanantai 8. helmikuuta 2016

Tampereen häämessutunnelmia

Kävimme tutustumassa tämän vuoden Tampereen häämessuihin sunnuntaina sulhon kanssa (viime vuoden tunnelmista voit lukea täältä). Kerrankin yllätyin positiivisesti messutarjonnasta, tuntuu että saimme aika paljonkin irti tapahtumasta. Tämä johtuu ehkä siitä, että häihin on sopivasti aikaa (ei liikaa eikä liian vähän) messuja ajatellen, sekä siitä, että itselläni oli selkeät suunnitelmat siitä, mitä messuilta haetaan.

Toki näilläkin messuilla oli paljon, ehkä jopa enemmistö, ständejä, jotka ohitimme samantien: kun juhlapaikka ja pitopalvelu on valittu ja vihkisormukset ostettu, aika suuri osa messutarjonnasta menee ohi. Tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan tämä messukokemus jäi tosiaan oikein positiivisena mieleen :)

Huomattava osa ajastamme kului ohjelma-alueella tietoiskuja kuunnellen. Aloitimme messuilut kuuntelemalla avioliiton lakiasioista, joista tietoiskun piti Legistum. Itse tietoisku oli mielestäni ehkä hieman sekava ja tottakai pelkästään pintaraapaisu lakiasioihin, joten kovin paljoa siitä ei jäänyt mieleen. Se oli kuitenkin hyvä virike ottaa puheeksi avioehto, joka meille nyt (kieltämättä hieman tuon tietoiskun ansiosta) todennäköisesti tulee. Lisää tietoa avioehtosopimuksesta löytyy kätevästi Legistumin nettisivulta www.avioehtosopimus.fi, josta voi myös tilata sellaisen itselleen.

Lakiasioiden jälkeen kiertelimme hetken ohjelma-alueen lähialueen ständeillä lähinnä arvontoihin osallistuen. Pian olikin jo aika suunnistaa takaisin lavaa kohti, kuuntelemaan miesten juhlapukeutumisesta - sulhasen puku oli yksi isoimmista asioista, joihin halusimme messuilta ajatuksia. Tietoiskun piti Räätälistudio BQ ja se olikin mielestäni hyvin jäsennelty ja kattava. Saatiin ainakin päätettyä, että sulhaselle tulee "ihan tavallinen" tumma puku - minähän olen ollut koko ajan tätä mieltä, mutta sulhanen on pitänyt sitä ehkä vähän latteana vaihtoehtona. Tietoiskusta selvisi kuitenkin, että oikeastaan tumma puku on ainoa etiketin mukainen juhla-asu sulhaselle ja lisäksi siinä ehdotettiin erilaisia asusteita, joilla tehdä "latteasta" tummasta puvusta erityinen hääpuku sulhaselle.


Poikkesimme vielä myöhemmin Räätälistudion ständillä juttelemassa puvuista. Heillä on siis liikkeet Helsingissä ja Tampereella ja heidän kauttaan saa mittatilauspukuja suhteellisen edullisesti. Täytynee poiketa liikkeessä myöhemmin, sillä myös aikataulu puvun tilaamiselle selkiytyi; he suosittelivat sulhasia tilaamaan pukunsa noin kaksi kuukautta ennen häitä, jolloin ei tule ainakaan mitään viime hetken paniikkia. Toistaiseksi ollaan siis vielä hyvissä ajoin tämän asian suhteen, eli palataan pukuun joskus loppukesästä.


Puku-tietoiskun jälkeen jäimme katsomaan vielä Trends 2016 -näytöksen, jossa siis esiteltiin tämän vuoden hää- ja juhlapukuja, kukkia, kampauksia ja meikkejä. Tavallaanhan tämä oli meille vähän turhaa, kun oma pukuni on ollut hankittuna jo kaaauan sitten, ja miesten pukuja lavalla taisi vilahtaa vain kaksi, mutta ainahan häämekkoja on kiva pällistellä :D Olisin toivonut, että näytöksessä olisi ollut oman pukuni kaltainen vaihtoehto, jotta olisin voinut vaivihkaa udella sulhasen mielipidettä, mutta eipä ollut.

Tietoiskujen jälkeen kiertelimme messuilla reippaan tunnin. Miesten pukuja emme huomanneet muilla kuin edellämainitulla Räätälistudiolla, joten keskityimme koruihin (hääkoruistani puuttuu vielä kaula- ja ehkä rannekoru) ja hieman myös paperituotteisiin ja somisteisiin.


Muita koruja kuin sormuksia oli harmillisen (mutta odotettavan) vähän näytillä. Timanttisten ständillä ihailin Swarovskeja, mutta totesin ainakin heillä esillä olleiden olevan liian blingejä yhdistettäviksi Swarovskin korvakoruihini. Sen sijaan menetin sydämeni Sanni Lehtisen koruille. Kävin kotona pikaisesti tutustumassa hänen sivuihinsa, ja esimerkiksi tämän kaulakorun voisin poimia hääkoruksi saman tien.

Jos totta puhutaan, niin paperituotteisiin ja somisteisiin ei oma keskittymiskyky kyllä oikein riittänyt (kiitos edellisen illan sitsien...), enkä valitettavasti nappaillut niistä kuviakaan. Yhden idean saimme kuitenkin katetuista juhlapöydistä: Mietimme, pitäisikö vielä hioa ajatusta niistä puukiekoista pöytäkoristeiden alla, ja käyttää puunrungon sijaan kelottunutta lautaa. Tässä olisi kyllä se ongelma, että pyöreäksi sahatussa laudassa kiekon reunat jäävät ehkä rumiksi. Voisi kyllä tarkistaa lähipiirien lautakasat (kyllä, sellaisia on :D) seuraavalla kerralla, kun käymme kotiseudullani ja vaikka testatakin tätä. Isäni ei ainakaan ole ilmoittanut löytäneensä sopivaa puunrunkoa kiekkoihin.

Näsilinnan ständillä osallistuimme arvontaan, ja kysäisin siinä samalla mahdollisuudesta käydä ottamassa hääpotretit siellä, jos hääpäivänä on ihan mahdoton sää. Tähän ajatukseen suhtauduttiin todella positiivisesti ja sen vakuutettiin onnistuvan, sain käyntikortilla yhteystiedot, joiden kautta hoitaa asiaa eteenpäin lähempänä häitä. Pieni, mutta kuitenkin itseäni stressannut asia hoidettu siis! (Kyllä, ihan oikeasti pelkäsin, että he eivät syystä tai toisesta halua meitä valokuvaamaan tiloihinsa.)


Piipahdimme myös seurakunnan ständillä, vaikka meille tuleekin siviilivihkiminen. Siellä sai nimittäin tehdä pinssejä! Minun tuotokseni sulhaselle aiheutti hieman hämmentynyttä naurahtelua, mutta mitä tuosta. Järkyttyneille lukijoille tiedoksi, että kakkapää on meillä mitä jokapäiväisin hellittelynimi, ja itse asiassa sulhanen oli harkinnut kirjoittavansa saman minun pinssiini, mutta ei sitten kehdannutkaan :D Tyyppi myös vannoi, että ikinä tule käyttämään pinssiään missään, mutta kun ehdotin antavani sen bestmanille, jotta sulhanen käyttäisi sitä polttareissaan, hän pitikin ajatusta hyvänä.

Viimeiseksi sulhanen jämähti juttelemaan Atomcomin ständille. He tarjoavat siis valaistus- ja DJ-palveluita, joita me ollaan kieltämättä pohdittu varmaan liian vähän. Omalla Tuvalla on kuitenkin tosi hyvät valot, joten en usko meidän tarvitsevan niiden suhten muita toimijoita. Myös äänentoistolaitteet ovat siellä hyvät, joten DJ:täkään ei tarvittaisi niiden puolesta - vaikka voisihan se olla kiva, että olisi joku pyörittelemässä levyjä. Emme ole kuitenkaan budjetoineet musiikkiin mitään, joten uskon, että rahallisista syistä johtuen tyydymme Spotifyhin koko illaksi :/

Messuilta poistuessamme käväisimme vielä tarkistamassa Maahantuojien Outletin poistomyymälän, josta yritin kuikuilla vyötä ja / tai birdcage-huntua, mutta kumpiakaan ei ollut ainakaan enää sunnuntai-iltapäivällä tarjolla. Enkä muuten nähnyt noita birdcage-huntuja ständeilläkään, mikä hieman harmitti. Noh, kääntynen senkin suhteen Ateljee Aarian puoleen, ellei sopivaa satu kevään aikana vastaan hääkirpputoreilla.

Että sellaiset messut! Nyt kun kirjoittelin tämän, niin tajusin, että olisihan noista varmasti voinut enemmänkin irrota, mutta ainakin saatiin muutamia ideoita ja ajatuksia, sekä ennen kaikkea pohdittiin yhdessä meidän häitä - kaiken kaikkiaan ihana messupäivä sulhasen kanssa siis!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Sama mulle vaik satais, taivas ois pilvinen

Ei tosiaan haittaa sateet taikka pilvet, jotka marraskuussa ovat erittäin todennäköisiä - tämä morsian on nimittäin varautunut! Meillähän on vihkiminen samassa tilassa kuin juhlatkin, joten siirtymiä ulkoilman kautta ei tule, mutta haaveilen potrettikuvista Näsilinnan puistossa, pihalla siis. Ulkokuvia varten onkin jo hamstrattu varusteita laidasta laitaan, ja Suomen talven pistäessä parastaan äärilaidasta toiseen, ajattelin esitellä nämä varusteet teillekin:




Sateenvarjo ja koira, joka ei juurikaan ehtinyt järsiä varjoa kuvausten aikana
Siitä saakka, kun näin valokuvaajamme Minttu Saarnin sivuilla kuvan hääparista sateenvarjon läpi, olen halunnut meille läpinäkyvän sateenvarjon. Sellainen löytyikin melko huokeaan hitaan naimisiin.infon hääkirpputorilta. Edellisellä hääparilla varjo oli jäänyt käyttämättä, ja sen myynyt morsian (tai vaimo jo ;)) sanoikin, että melkein harmitti, ettei satanut. Onneksi meillä on hyvät tsäänssit saada sadetta! :D

Tässä kuvassa pääosassa saappaat, vaikka toisinkin voisi luulla

Myös kumpparit ovat pyörineet mielessä pitkään - märät jalat on yksi niistä asioista, jotka helposti pilaavat hääpäivän. Marraskuussa kun on lähes koko ajan märkää, vaikkei juuri hääpäivänä sataisikaan. En halunnut satsata kumppareihin rahallisesti, koska minulla on arkikäyttöä varten jo ihanat Nokian saappaat. Ne vain ovat pinkit, joten ajatus niiden käytöstä hääpäivänä ei oikein houkutellut, sillä pinkki olisi varmasti pilkottanut valokuvissa. Onneksi nämä saappaat meidän häiden päävärissä ja minun koossani kävelivät vastaan kirpparilla huokeaan kahden euron hintaan!

Yritin kyllä ottaa kuvaa, jossa hymyilisin innostuksesta, mutta niistä tuli mielipuolisia
Mutta entäs jos on kylmä? Erityisesti sisätilojen viileydestä huolehtien (joka on aiemmin hieman vaivannut juhlapaikalla vieraillessamme) hankin Häätorilta tämän villaisen huivin käytettynä. Postikulut olivat yli puolet huivin hinnasta, mutta rakastuin siihen täysillä heti paketin avattuani. Ihanan pehmeä ja lämmin - ja vielä nättikin! Mikäli hääpäiväksi sattuu kohtuuviileä (ja kuiva!) sää, tätä voi käyttää pihallakin, ja häiden jälkeenkin tälle riittänee käyttöä :) Jos taas on oikein kylmä, lainaan äidin isoa valkoista villashaalia kuvauksiin (äiti tosin ei tätä vielä tiedä).


Mun ihanat, mutta kärsineet Runot

Kunnon pakkanen ja lumisade ovat marraskuussa vielä epätodennäköisiä, mutta niin vain tämänkin talven ensilumi satoi (ja kunnolla!) Tampereelle 20.11. Mikäli näin käy taas tänä vuonna, toivoisin voivani käyttää Runo-huopikkaitani, jotka metsästin itselleni pari vuotta sitten, ja jotka mulla oli itse asiassa jalassa pulkkamäessä, kun sulhanen kosi (<3). Nämä vaan on mulle juuri sen verran isot, että parin talven käytön jälkeen molempien sisäsyrjiin on kulunut tuollaiset melkein reiät, joista toinen kuvassa hieman näkyykin. Yritin jo paikata niitä sekä langalla että liimalla, mutta kumpikaan ei toiminut. Osaisikohan suutari korjata nämä? Haluaisin muutenkin käyttää näitä taas!


Mitäs olennaista mun vielä pitäisi hankkia säiden varalle? Miten muut ovat varautuneet? Erityisesti kiinnostaisi, onko sulhasilla ollut kumppareita tai talvisaappaita?