torstai 17. joulukuuta 2015

Elämäntaparemontin "etenemisestä"

Näin ennen joulun herkutteluja lienee hyvä väli katsahtaa elämäntaparemonttini etenemiseen. Paljonhan se ei ole edennyt, mutta yllättävän paljon siitä riitti kirjoitettavaa.

Olen muutaman kerran aiemminkin maininnut blogissa tästä remontista, johon ajattelin häiden toimivan hyvänä motivaattorina. Ainakaan vielä ei kyllä ole toiminut. Mulla ei niinkään ole tavoitteena laihtua - toki en pistäisi pientä kiinteytymistä pahakseni, mutta päätavoitteena haluan pitää hyvän olon. Helpommin sanottu kuin tehty ;) Nyt kun "remontteeraamista" on reippaan vuoden verran takana, tai ainakin se on ollut ajatuksen tasolla niin pitkään, on mielestäni hyvä käydä läpi, missä olen onnistunut, ja mikä tällä hetkellä olisi erityinen kehityskohde.

Kiinteytyminen

Aloitetaan nyt siitä epäolennaisimmasta, joka kuitenkin varmaan selkeimmin kertoo, mihin suuntaan tässä edetään: +/- nollaa näyttää :D Mulla käy useinkin niin, että talven aikana jaksan pitää ruokavalion kunnossa ja liikkua edes semi-säännöllisesti, kesällä taas löytyy vaikka mitä tekosyitä mässäilyyn ja laiskotteluun, ja niin kävi nytkin. Vielä keväällä olin ihan tyytyväinen sekä painooni että päälle meneviin vaatteisiin, nyt syksyllä huomaan taas lihoneeni. Erityisen huolestuttavaa oli, että keväällä sopivana ostettu hääpuku oli jäänyt pieneksi. Uusintasovituksen jälkeen mittailin, että senttejä oli tullut joka puolelle kolme lisää - ei paljon, mutta näistäkin olisi kiva päästä eroon. Mittailin itseäni taas pari päivää sitten, ja edistystä onkin tapahtunut! Sentti-pari on jo menty parempaan suuntaan, minkä huomaa myös siitä, että vaatteet mahtuvat taas paremmin päälle.
Tämän talven ja kevään aikana tulisi kuitenkin omaksua terveelliset elämäntavat sen verran hyvin, että ensi kesänä perinteistä lihomista ei tapahdu, sillä hääpuvun muutokset tehdään jo syyskuussa, joten silloin on oltava sen kokoinen kuin aion olla hääpäivänäkin.

Ruokailu

Varsinainen syöminen on mielestäni itselläni kunnossa: syön säännöllisesti (olen nyt pari vuotta pyrkinyt syömään aina 2,5-4 tunnin välein, mikä on ainakin minulla toiminut tosi hyvin: ei tule naposteltua koko ajan jotain, eikä toisaalta pääse hirmunälkä yllättämään) ja pääosin terveellisesti (lautasmallien ja muiden suositusten mukaisesti).

Ongelmana mulla on edelleen herkuttelu. En lipitä limuja tai energiajuomia, mutta varsinkin iltaisin tekee mieli jotain hyvää - jäätelöä, karkkia, sipsiä... Oon yrittänyt korjata tilannetta syömällä päivän aikana enemmän oikeeta ruokaa, syömällä jo aamulla jonkun pienen herkun (kuulemma tämän pitäisi hillitä loppupäivän makeanhimoa) ja syömällä iltaisin hedelmiä herkunkaipuuseeni. Mikään ei tunnu auttavan. Ainut keino, mikä luultavasti tepsii, olisi jättää herkut kokonaan ostamatta - mikä onnistuisi kyllä minulta, mutta ei sulholta.

Sulho ei nimittäin voi ymmärtää, ettei kotiin voi ostaa herkkuja "siltä varalta että tekee mieli", koska hän pystyy aivan hyvin syömään pussista pari karkkia ja jättämään loput odottamaan seuraavaa iltaa. Minä syön pussillisen kerralla ja ostan (tai sulho ostaa) seuraavalle illalle uuden. Ei kai se ihan reilua olekaan kieltää toiselta kotona herkuttelua sen takia, ettei itsellä ole itsehillintää. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja/tai ratkaisuehdotuksia?

Liikunta

Tähän olen tyytyväinen! Tai no, tiedän kyllä että minun pitäisi yhä lisätä liikunnan määrää, mutta olen joka tapauksessa ylpeä siitä, että elokuun alusta saakka olen saanut itseni raahattua jumppaan joka viikko. Kyllä, ihan joka ainoa viikko! Itse asiassa olen jo pitkään kaivannut jumppaan useamminkin, mutta siihen ei ole vain aika riittänyt. Toivottavasti saan tämän vireen pidettyä joululoman yli!

Jumpaksi olen yleensä valinnut pilateksen, joogan tai niska-selkäjumpan kahdesta syystä: 1) Ne auttavat parhaiten niska-hartiaseudun vaivoihini ja pitävät ryhdin ainakin melko suorana (mulla on oikeasti iso pelko, että huonon ryhtini takia en pysty hääpäivänä kantamaan hääpukua kunnialla, joten yritän nyt parantaa ryhtiäni - tai ainakin estää sitä menemästä huonommaksi) ja 2) Ne pitävät mut järjissäni kiireisen arjen keskellä: pakottavat hetkeksi pysähtymään ja keskittymään vain omaan oloon.

Jumpan lisäksi olen käynyt kerran viikossa lavatanssikurssilla sulhon kanssa. Tästäkin olen aika ylpeä: ollaan syksyn aikana missattu kaksi kertaa, joista yksi käytiin korvaamassa toisella tunnilla, eli ei lasketa ;) Ei meistä mitään parkettien partaveitsiä ole vielä tullut, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut. Sitä paitsi tanssitunnit ovat myös tarjonneet meille tilaisuuden keskittyä hetken vain toisiimme - koiranpennun kanssa se on muuten usein unohtunut.

Niin ja tosiaan - meidän Peto! Ei siitä vielä kovin urheilulliseksi lenkkikaveriksi ole, mutta kyllä sen kanssa pari-kolme kilometriä tulee käveltyä päivittäin. Ja vaikkei pitkiä matkoja lenkkeilläkään, ulkona tulee koiran kanssa hengailtua pari tuntia päivässä, minkä uskon vaikuttaneen siihen, että nukun yöni paremmin kuin ennen, enkä ole vielä tälle syksylle potenut sitä väsymystä, joka yleensä pimeyden koittaessa iskee :)

Psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi

Tässä mulla on varmaan aina parantamisen varaa, tapanani kun on hommata aivan liikaa kaikkea tekemistä ja sitten stressata parisuhde pilalle. Milloinkohan oppisin, että kaikkea ei voi saada, ei vaikka olisi kuinka kivaa... Onneksi on sulho! Vaikka hänen sohvalla makoilunsa saa minut välillä raivon partaille, lienee loppujen lopuksi ihan hyvä, että hän välillä pakottaa minutkin löhöilemään. Tottahan se on, että hyvin voidakseen ihminen tarvitsee myös lepoa!

Myös kavereita olen (taas) laiminlyönyt opiskeluihin ja koiraan vedoten - tässäkin aion skarpata nyt, kun joululoma koittaa. Tämä on nimittäin ensimmäinen vuosi yliopistossa, kun minulla ei jää mitään opiskeltavaa jouluksi, vaan voin keskittyä pari viikkoa lomailemaan! Ihanaa, tulee tarpeeseen!

Keväällä pitäisi siis kiinnittää huomiota siihen, etten syö herkkuja jatkuvasti sekä siihen, etten koita ottaa kaikkia maailman asioita hoitaakseni, jolloin aikaa jäisi enemmän liikunnalle ja ihmissuhteille. Eiköhän tässä olla parempaan suuntaan menossa! Miten muilla sujuvat kuntokuurit sun muut? Vai harrastaako tällaisia elämän parantamisia kukaan muu?

2 kommenttia:

  1. Toi itsehillintä on täälläkin ihan hakusessa, vain parin karkin syöminen ei onnistu! Yleensä puhutaan yksittäisten karkkien sijaan kourallisista. Että pari kourallista karkkia ja sitten pussi kaappiin :D

    Siksi teinkin päätöksen, että häihin en laihdu grammaakaan. Koitan säilyttää nykyisen painoni (joka on melko vakiona pysynyt jo n. 6 vuotta) ja syödä terveellisemmin, jotta saisin ihoni parempaan kuntoon häitä ajatellen. Eli tavoitteena on syödä kalorimääräisesti saman verran kuin nyt, mutta kiinnittää huomio ruuan - varsinkin rasvojen - laatuun. Itse olen ainakin huomannut, että ärsyttävä makeannälkä pysyy ihan ok:sti kurissa kun syö ihan oikeasti riittävän paljon! Eihän silläkään toki laihdu mutta muuten elimistö kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun päätös kuulostaa kyllä ehdottoman hyvältä! Mä pidin nuorempana aika useinkin herkkulakkoja, ja niiden kyllä huomasi vaikuttavan nimenomaan ihon kuntoon. Nykyään kyllä tuntuu, että eniten iho-ongelmia aiheuttaa tuo mainitsemani stressi, mutta herkkujen vähentäminen voisi kyllä myös auttaa :) Pitää vaan tosiaan yrittää syödä riittävästi kunnon ruokaa sekä välttää niitä tilanteita, joissa herkkuja tulee syötyä. Mä ainakin luulen, että iltaherkutteluni johtuu aika pitkälti siitä, että olen tottunut yhdistämään esimerkiksi telkkarin katseluun herkuttelun :/

      Poista