tiistai 29. joulukuuta 2015

Tarjouspyynnöt pitopalveluille

Pari viikkoa sitten, sulhasen riekkuessa firman pikkujouluissa, meikä lähetteli nipun tarjouspyyntöjä pitopalveluille. Sitä ennen ehdin soutaahuopaa parisen kuukautta, että olenko (taas) mielipuolisen aikaisessa vai myöhässä jo. Saapuneista vastauksista päätellen olin melko sopivaan aikaan, eli vajaa vuosi ennen häitä liikenteessä :)
Pitopalveluista, joihin pyyntöjä laitoin, löydät lisätietoja Alustavaa pitopalveluvertailua -postauksesta. Kirjoittelen myös heidän vastauksistaan, jahka saan kaikilta vastauksen - toivoin vastauksia loppiaiseen mennessä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa lyhyesti siitä, mitä kaikkea pitopalveluilta kysyin.
Parhaan koosteen siitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa kysyä, löysin Amoriinin juhlaoppaasta. Lähettämäni viesti näytti kutakuinkin tältä:

Suunnittelemme juhlivamme häitämme 19.11.2016 Ikaalisten Omalla Tuvalla ja nyt etsinnässä olisi pitopalvelu huolehtimaan tarjoiluista noin 100-140 henkilölle. Olisitteko te käytettävissä?

Suunnitelmissa on noutopöytä ja toivoisimme erityistä panostusta kasvisruokiin sekä mahdollisesti välimerellistä vivahdetta tarjoiluissa. Onnistuuko tämä teiltä? Minkä hintaisia menuja teillä olisi tarjota tähän tyyliin? Onko hinta lapsille edullisempi (jos on, niin minkä ikäisille)?

Mitä kaikkea hintaanne sisältyy? Meiltä löytyisi innokas kakuntekijä lähipiiristä, voimmeko teettää kakun hänellä ja vaikuttaisiko se hintaanne? Entä onko teillä varaus- ja/tai peruutusmaksua? Mitkä ovat muut ehtonne? Onko ruokianne mahdollista päästä maistamaan etukäteen?

Toivomme vastaustanne ennen loppiaista.

Muokkasin tätä pohjaa sen mukaan, kuinka kattavasti löysin vastaukset noihin kysymyksiin kunkin pitopalvelun nettisivuilta.
Olin etukäteen kuullut monelta taholta, että tarjouspyyntöjen odottaminen voi olla piinallista ja niihin vastataan hitaasti. Tämän vuoksi yllätyinkin iloisesti, kun 12 paikasta viisi vastasi jo seuraavana päivänä! Nyt on taas tullut pari lisää, ja odotan ainakin muutamaa vastausta vielä ennen tuota määräpäiväksi asettamaani loppiaista.
Pääosin vastaukset ovat olleet myös erittäin kattavia, palvelualttiita ja myönteisiä, joten eiköhän meille pitopalvelu löydetä :) Millaisia kokemuksia muilla on pitopalveluiden kilpailutuksesta ja tarjouspyyntöhärdelleistä?

tiistai 22. joulukuuta 2015

Säilyketölkki-kynttilälyhdyt

Vihdoin on saatu aloitettua hääaskarteluja! Raahattiin nimittäin viikonloppuna kaikki syksyn aikana keräämämme säilyketölkit vanhemmilleni ja tehtiin niistä kynttilälyhtyjä:


Siltä varalta, että joku muukin innostuu tällaisista, tein idioottivarmat (kokeiltu on!) ohjeet:

Tarvikkeet

Säilyketölkkejä (me käytettiin hernekeittopurkkien kokoisia koiranruokapurkkeja)
Vettä
Tiskiainetta
Ruokaöljyä
Joku, millä rei'ittää (me käytettiin poraa) 
Asetonia tai tärpättiä (+ rätti)
Maalia (meillä Tikkurilan Joker, sävy gorgonzola/G444)
Pensseli
Pahvia / sanomalehteä maalaustilan suojaksi

1. Pese

Tämä kohta ei liene yllätys kenellekään, mutta pari vinkkiä ei liene pahitteeksi. Nimittäin ainakin meidän purkeissa liima oli tosi tiukassa! Tölkkejä on siis kerätty pitkin syksyä, ja olen pessyt niitä muun tiskivuoren lopuksi aina uusien tyhjetessä. Alkuun koetin jo tässä vaiheessa liottaa liimaa ihan vain kuumassa tiskivedessä, mutta se ei ollut siitä milläänsäkään. Siispä päätin tiskatessa huolehtia vain, että paperit irtoavat ja purkin sisusta tulee puhtaaksi.

Kun tölkkejä oli kertynyt tarpeeksi, ryhdyin liimanpoistopuuhiin. Ystäväni vinkistä voitelin liimakohdat ensiksi ruokaöljyllä pullasudin avulla (26 tölkkiin meni noin 0,5dl öljyä). Annoin öljyn vaikuttaa reilun puoli tuntia, mutta liima oli edelleen tiukassa. Iskin ne siis likoamaan kuumaan, Fairylla kyllästettyyn veteen ja annoin olla siellä pari tuntia. Liima ei tämänkään jälkeen irronnut varsinaisen helposti, mutta sain sen kuitenkin hinkattua pois keittiösienellä.

2. Rei'itä

Periaatteessa rei'ittämisen ja maalaamisen voisi varmaankin tehdä päinvastaisessakin järjestyksessä, mutta koska meidän maali kestää heikosti kulutusta, päätettiin tehdä reiät ensin.

Alkuperäisessä ohjeessa, jonka bongasin Pinterestistä, neuvottiin täyttämään purkit vedellä ja jäädyttämään, jolloin jää estää purkkia painumasta kasaan. Meillä oli kuitenkin pakastin täynnä ja talvi loistaa poissaolollaan, joten päädyttiin käyttämään puun pätkiä jään sijaan. Pihan nurkasta sattuikin löytymään pari juuri sopivan kokoista.


Itse kokeilin rei'ittämiseen ihan vasaraa ja naulaa, mutta sillä rei'istä tuli ikävästi neliön mallisia, eivätkä ne myöskään olleet tasaisen kokoisia. Sulhanen sai siis hoitaa rei'ittämisen akkuporakoneen parimillisellä terällä. Reikiä per purkki tuli noin 30, mutta nyt jälkikäteen mietittynä (ja tuohon alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna) niitä olisi voinut tehdä reilusti enemmänkin.

Osa rei'istä jäi todella röpelöisiksi, joten viimeistelin niitä vielä reilunkokoisella poranterällä, ihan vain pyöritellen sellaista käsin reikien suulla. Taas jälkikäteen suosittelisin viimeistelemään kaikki purkit/reiät, koska maalausvaiheessa viimeisteltyjä oli huomattavasti helpompi käsitellä.

3. Maalaa

Maalin valinnassa on syytä huomioida ainakin seuraavat asiat:
- Metallipinta: Askarteluliikkeestä neuvottiin, että kannattaa käyttää liuotinpohjaista maalia. Rautakaupassakin sitä pidettiin parhaana vaihtoehtona, mutta myös vesiohenteisen uskottiin tarttuvan. Pinta pitää vain puhdistaa huolellisesti ja maalattuja purkkeja tulee käsitellä hellävaraisesti, sillä vesiohenteinen maali ei kestä hyvin kulutusta.
- Lämmönkestävyys: Meillä lyhtyihin tulee joka tapauksessa led-tuikut, mutta mikäli niissä haluaa käyttää elävää tulta, maalin tulisi kestää kuumuutta. Tässä on kuitenkin huomioitava se, ettei säilyketölkkejäkään ole suunniteltu tuikkukipoiksi, joten ne voivat aiheuttaa paloturvallisuusriskin.
- Haluttu väri + kiiltävänä vai himmeänä: Mulla oli isoimpana haasteena haluamani väri, joka oli siis se epämääräisen vihreä Oman Tuvan sisäseinistä. Tätä ei todellakaan ollut suihkepullossa, joka oli ensimmäinen ajatukseni, eikä oikeastaan liuotinpohjaisenakaan, mutta sisustusmaaleista sopivan sävyn sai sekoitettua. Meidän purkit maalattiin siis Tikkurilan Joker-maalin sävyllä gorgonzola.  

Ainakin mikäli päädyt vesiohenteiseen maaliin, kuten minä, kannattaa purkit puhdistaa vielä asetonilla tai tärpätillä. Tököttiä vain rättiin ja sillä hinkataan ulkopinnat - kannattaa käyttää kumihanskoja, sillä kyseiset aineet ovat ihoa ärsyttäviä. Etenkin jos viimeistelyvaihe on jäänyt väliin, kannattaa kiinnittää huomiota myös rätin laatuun; itsehän jouduin vielä nyppimään kuituja reikien laidoilta, joten se siitä puhtaudesta sitten...

Sitten vain maalaamaan! Minä käytin 50-millistä keinokuituista pensseliä, jolla homma sujui oikein leppoisasti. Ensisilmäyksellä yksikin kerros näytti ihan kivalta, mutta sen kuivuttua (tarkista tarvittava kuivumisaika maalipurkistasi) huomasin pinnan kovin läpikuultavaksi ja epätasaiseksi, joten maalasin purkit vielä toiseen kertaan. Maalia kului 26 purkkiin noin 1-2 desilitraa (varatusta 2,5 desistä ehkä puolet).

Valmiit purkit päivän"valossa"


4. Säilytä

Erityisesti jos olet maalannut purkit vesiohenteisella maalilla (kuten me) ja ne tulevat käyttöön vasta pitkän ajan (kuten meillä) päästä, myös niiden säilyttämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Me todennäköisesti tehdään "kehikot" pahvista ja erotetaan sellaisten avulla nämä toisistaan laatikossa, jotta eivät kolhi toisiaan. Sisätiloihin tarkoitetulla maalilla maalatut purkit kannattanee säilyttää sisätiloissa. Pitää muistaa tarkistaa näiden kunto vaikka kuukautta ennen häitä, mutta toivottavasti säilyvät tällä tavalla naarmuitta!

Jos purkkeja ja muita tarvikkeita löytyy valmiina, näitähän ehtii tehdä vielä joululahjaksikin ;) Nämäkin yksilöt päätyvät varmaan ensi vuonna pukinkonttiin, jos säilyvät jouluun saakka hyvinä.

Hyvää joulua kaikille!

torstai 17. joulukuuta 2015

Elämäntaparemontin "etenemisestä"

Näin ennen joulun herkutteluja lienee hyvä väli katsahtaa elämäntaparemonttini etenemiseen. Paljonhan se ei ole edennyt, mutta yllättävän paljon siitä riitti kirjoitettavaa.

Olen muutaman kerran aiemminkin maininnut blogissa tästä remontista, johon ajattelin häiden toimivan hyvänä motivaattorina. Ainakaan vielä ei kyllä ole toiminut. Mulla ei niinkään ole tavoitteena laihtua - toki en pistäisi pientä kiinteytymistä pahakseni, mutta päätavoitteena haluan pitää hyvän olon. Helpommin sanottu kuin tehty ;) Nyt kun "remontteeraamista" on reippaan vuoden verran takana, tai ainakin se on ollut ajatuksen tasolla niin pitkään, on mielestäni hyvä käydä läpi, missä olen onnistunut, ja mikä tällä hetkellä olisi erityinen kehityskohde.

Kiinteytyminen

Aloitetaan nyt siitä epäolennaisimmasta, joka kuitenkin varmaan selkeimmin kertoo, mihin suuntaan tässä edetään: +/- nollaa näyttää :D Mulla käy useinkin niin, että talven aikana jaksan pitää ruokavalion kunnossa ja liikkua edes semi-säännöllisesti, kesällä taas löytyy vaikka mitä tekosyitä mässäilyyn ja laiskotteluun, ja niin kävi nytkin. Vielä keväällä olin ihan tyytyväinen sekä painooni että päälle meneviin vaatteisiin, nyt syksyllä huomaan taas lihoneeni. Erityisen huolestuttavaa oli, että keväällä sopivana ostettu hääpuku oli jäänyt pieneksi. Uusintasovituksen jälkeen mittailin, että senttejä oli tullut joka puolelle kolme lisää - ei paljon, mutta näistäkin olisi kiva päästä eroon. Mittailin itseäni taas pari päivää sitten, ja edistystä onkin tapahtunut! Sentti-pari on jo menty parempaan suuntaan, minkä huomaa myös siitä, että vaatteet mahtuvat taas paremmin päälle.
Tämän talven ja kevään aikana tulisi kuitenkin omaksua terveelliset elämäntavat sen verran hyvin, että ensi kesänä perinteistä lihomista ei tapahdu, sillä hääpuvun muutokset tehdään jo syyskuussa, joten silloin on oltava sen kokoinen kuin aion olla hääpäivänäkin.

Ruokailu

Varsinainen syöminen on mielestäni itselläni kunnossa: syön säännöllisesti (olen nyt pari vuotta pyrkinyt syömään aina 2,5-4 tunnin välein, mikä on ainakin minulla toiminut tosi hyvin: ei tule naposteltua koko ajan jotain, eikä toisaalta pääse hirmunälkä yllättämään) ja pääosin terveellisesti (lautasmallien ja muiden suositusten mukaisesti).

Ongelmana mulla on edelleen herkuttelu. En lipitä limuja tai energiajuomia, mutta varsinkin iltaisin tekee mieli jotain hyvää - jäätelöä, karkkia, sipsiä... Oon yrittänyt korjata tilannetta syömällä päivän aikana enemmän oikeeta ruokaa, syömällä jo aamulla jonkun pienen herkun (kuulemma tämän pitäisi hillitä loppupäivän makeanhimoa) ja syömällä iltaisin hedelmiä herkunkaipuuseeni. Mikään ei tunnu auttavan. Ainut keino, mikä luultavasti tepsii, olisi jättää herkut kokonaan ostamatta - mikä onnistuisi kyllä minulta, mutta ei sulholta.

Sulho ei nimittäin voi ymmärtää, ettei kotiin voi ostaa herkkuja "siltä varalta että tekee mieli", koska hän pystyy aivan hyvin syömään pussista pari karkkia ja jättämään loput odottamaan seuraavaa iltaa. Minä syön pussillisen kerralla ja ostan (tai sulho ostaa) seuraavalle illalle uuden. Ei kai se ihan reilua olekaan kieltää toiselta kotona herkuttelua sen takia, ettei itsellä ole itsehillintää. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja/tai ratkaisuehdotuksia?

Liikunta

Tähän olen tyytyväinen! Tai no, tiedän kyllä että minun pitäisi yhä lisätä liikunnan määrää, mutta olen joka tapauksessa ylpeä siitä, että elokuun alusta saakka olen saanut itseni raahattua jumppaan joka viikko. Kyllä, ihan joka ainoa viikko! Itse asiassa olen jo pitkään kaivannut jumppaan useamminkin, mutta siihen ei ole vain aika riittänyt. Toivottavasti saan tämän vireen pidettyä joululoman yli!

Jumpaksi olen yleensä valinnut pilateksen, joogan tai niska-selkäjumpan kahdesta syystä: 1) Ne auttavat parhaiten niska-hartiaseudun vaivoihini ja pitävät ryhdin ainakin melko suorana (mulla on oikeasti iso pelko, että huonon ryhtini takia en pysty hääpäivänä kantamaan hääpukua kunnialla, joten yritän nyt parantaa ryhtiäni - tai ainakin estää sitä menemästä huonommaksi) ja 2) Ne pitävät mut järjissäni kiireisen arjen keskellä: pakottavat hetkeksi pysähtymään ja keskittymään vain omaan oloon.

Jumpan lisäksi olen käynyt kerran viikossa lavatanssikurssilla sulhon kanssa. Tästäkin olen aika ylpeä: ollaan syksyn aikana missattu kaksi kertaa, joista yksi käytiin korvaamassa toisella tunnilla, eli ei lasketa ;) Ei meistä mitään parkettien partaveitsiä ole vielä tullut, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut. Sitä paitsi tanssitunnit ovat myös tarjonneet meille tilaisuuden keskittyä hetken vain toisiimme - koiranpennun kanssa se on muuten usein unohtunut.

Niin ja tosiaan - meidän Peto! Ei siitä vielä kovin urheilulliseksi lenkkikaveriksi ole, mutta kyllä sen kanssa pari-kolme kilometriä tulee käveltyä päivittäin. Ja vaikkei pitkiä matkoja lenkkeilläkään, ulkona tulee koiran kanssa hengailtua pari tuntia päivässä, minkä uskon vaikuttaneen siihen, että nukun yöni paremmin kuin ennen, enkä ole vielä tälle syksylle potenut sitä väsymystä, joka yleensä pimeyden koittaessa iskee :)

Psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi

Tässä mulla on varmaan aina parantamisen varaa, tapanani kun on hommata aivan liikaa kaikkea tekemistä ja sitten stressata parisuhde pilalle. Milloinkohan oppisin, että kaikkea ei voi saada, ei vaikka olisi kuinka kivaa... Onneksi on sulho! Vaikka hänen sohvalla makoilunsa saa minut välillä raivon partaille, lienee loppujen lopuksi ihan hyvä, että hän välillä pakottaa minutkin löhöilemään. Tottahan se on, että hyvin voidakseen ihminen tarvitsee myös lepoa!

Myös kavereita olen (taas) laiminlyönyt opiskeluihin ja koiraan vedoten - tässäkin aion skarpata nyt, kun joululoma koittaa. Tämä on nimittäin ensimmäinen vuosi yliopistossa, kun minulla ei jää mitään opiskeltavaa jouluksi, vaan voin keskittyä pari viikkoa lomailemaan! Ihanaa, tulee tarpeeseen!

Keväällä pitäisi siis kiinnittää huomiota siihen, etten syö herkkuja jatkuvasti sekä siihen, etten koita ottaa kaikkia maailman asioita hoitaakseni, jolloin aikaa jäisi enemmän liikunnalle ja ihmissuhteille. Eiköhän tässä olla parempaan suuntaan menossa! Miten muilla sujuvat kuntokuurit sun muut? Vai harrastaako tällaisia elämän parantamisia kukaan muu?

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Sormukset!

Kuten jo lähes kuukausi sitten hehkutin, löysin ja tilasin itselleni vihkisormukset - kyllä, monikossa. Hyödynsin sormuksiin Malmin Korupajan kaksi yhden hinnalla -tarjousta ja tilasin sormukset netistä pelkkien kuvien ja Korupajan ystävällisen asiakaspalvelijan neuvojen perusteella - kylläpä kannattikin! Valintani oli Paletti Jewelryn Viola-rivitimanttisormus:

Kuva lainattu Paletti Jewelry'lta, koska liian pimeää kuvata itse.
Kysyin siis tuolta asiakaspalvelusta, uskaltaako 18 karaatin kihlani kaveriksi tilata 14 karaatin sormuksia. Vastaus oli, että tokihan ne sitten kuluttavat kihlaa, mutta että esimerkiksi minun kihlassani (Kohinoorin Shining Star) timantit ovat niin keskellä sormusta, että ne ovat turvassa.

Toinen kysymykseni koski sormusten leveyttä, sillä kolmesta sormuksesta tulee helposti melko leveä setti. Tässäkin kohtaa myyjä tarkisti netistä, että kihlani leveys on noin 3mm (minkä olin myös itse selvittänyt) ja totesi, että Violan 1,9mm on oikein hyvä leveys, vaikka niitä tuleekin kaksi. Yhteensä kokonaisuus on siis noin 7mm leveä, mikä on kuulemma vielä ihan kohtuullista ja arkikäytössä toimivaa.

Toimituksessa kesti hieman luvattua 2-7 päivää kauemmin (tarkemmin sanottuna kolmisen viikkoa), minkä kuitenkin pistäisin postin lakon ja tuon mainitun tarjousviikonlopun piikkiin. Lisäksi minulle soitettiin noin kaksi viikkoa tilauksen jälkeen viivästystä pahoitellen ja kysyttiin, haluanko yhden sormuksen heti vai molemmat viikon päästä, joten pahaa mieltä tästä ei jäänyt.

Viime maanantaina pääsin viimein noutamaan sormukset naapurin Anttilasta, jonka pakettiautomaattiin ne toimitettiin. Tässä kohtaa tuli vähän ikävä fiilis Postin takia: Sain ilmoituksen saapuneesta paketista lauantaina kolmen maissa, mutten päässyt sitä hakemaan, koska emme olleet Tampereella. Seuraavana päivänä, 6.12., kaupat olivat kiinni, joten myöskään automaatille ei päässyt, ja maanantaina Anttila avasi ovensa vasta yhdeksältä, kun olin jo luennolla. Luennolla kännykkäni sitten piippasikin jo muistutusviestiä Postilta: meillä on ruuhkaa, haethan pakettisi mahdollisimman pian. Toki olin hakemassa, mutta ärsytti, että käytännössä Postin mielestä tuo vajaa kymmenen tuntia, jonka kaupat ehtivät ilmoituksen ja muistutuksen välillä olla auki, olisi ollut kohtuullinen aika hakea paketti. Okei, muistutus todennäköisesti lähetettiin automaattisesti 48 tunnin kuluttua saapumisesta, mutta kyllä se ärsytti, kun olisin halunnut hakea paketin jo aiemmin, mutten pystynyt.

Mutta nyt en jaarittele enempää, tässä vielä kihla ja vihkit yhdessä koko kauneudessaan:

Sovituskuva...

Lähikuvassa, blingiä riittää :)
Huomasinpa muuten näiden uusien sormusten kanssa, että kihla alkaa olla jo hieman kulunut. Enää en kuitenkaan viitsi viedä sitä puhdistettavaksi ja rodinoitavaksi kuin vasta sitten lähempänä häitä...

Onko muilla ensi vuoden morsiamilla jo sormukset hankittuna? (Ts. onko kukaan muu ollut näin mielipuolisen aikaisessa niiden kanssa? :D) Entä harkitseeko joku muu kahta vihkisormusta?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukortit (sis. save-the-date!)

Vihdoin ehdin esittelemään meidän joulukortit, joihin liitettiin myös varaa päivä -pyyntö. Vielä viime vuonna harkinnassa oli lähettää erilliset save the date -kortit (tai esim. magneetit), mutta loppujen lopuksi totesin, että päivän ilmoittaminen joulukorteissa riittää.

Tänä vuonna tilasimme joulukortit ensimmäistä kertaa valmiina, aiemmin olen aina askarrellut ne itse - ja pistänyt sulhonkin askartelemaan :D Nyt on vain ollut hirveä kiire koko syksyn, joten päätin helpottaa elämääni edes joulukorttien verran. Sitä paitsi, nythän meillä oli maailman suloisin mallikin poseeraamaan kortteihin:

No okei, oikeastihan tästä tyypistä on mahdoton saada kuvaa, jossa näkyisi koko koira jotenkuten terävänä. Eikä tätä kuvaa napattu joulukorttia ajatellen, mutta siinä vaiheessa kun aloin korttiin kuvaa etsimään, tämä oli ainut kuva, jota saattoi edes harkita. Hyvähän siitä kuitenkin tuli, vaikka nuo taustan huonekalut korostuvatkin kortissa enemmän kuin esikatselukuvassa.

Kortit tilattiin Smartphotolta, jolta olin kesällä tilannut valokuva-albumeita ja minulla olikin 20 euroa smartbonusta käytettävänä. Se hyödynnettynä korttien (40kpl) hinnaksi jäi noin kuusi euroa sisältäen lähetyskulut ja kirjekuoret - ei paha siis!

Koska tarkoituskaan ei ollut panostaa kortteihin rahallisesti, tilasin halvimmat mahdolliset, eli yksipuoleiset kartonkikortit. Kortteihin oli paljon erilaisia kehys- ja efektivaihtoehtoja.Tähän malliin lisäsin itse nuo kultaiset tähdet ylälaitaan, joka korttiin vähän erilaiset. Teksipuolelle päädyimme tällaiseen kokonaisuuteen:


Kortteja on nyt jaettu ensimmäisille vastaanottajilleen: perheet, pari ystävääni ja sulhasen sukulaiset Pohjois-Pohjanmaalta ovat saaneet omansa. Pääosin vastaanotto on ollut positiivista, vaikka hieman hämmennystäkin on esiintynyt (koska ollaanhan me nyt aika ajoissa). Noh, ainakaan kukaan ei voi jättäytyä häistä pois sillä verukkeella, että sai tietää niistä liian myöhään :D

Kuoriin kirjoitin muuten nimet (ja osoitteet niihin, jotka pitäisi vielä pikapikaa lähettää) Tigerista jo viime vuonna ostamallani kalligrafiakynällä. Vaikeinta kynän käytössä oli saada mustesäiliö auki, kun mitään ohjeita ei ollut missään - itse jälkeen olin tosi tyytyväinen!

Että sellaiset kortit, mitäs tykkäätte? Seuraavaksi pääsenkin toivottavasti kirjoittamaan niistä sormuksistani, sillä eilen tuli tekstiviesti, että paketti on noudettavissa! En malttaisi odottaa, kun vasta huomenna pääsee hakemaan ne...!