sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pahoja henkiä ja painajaisia

Ihanaa pääsiäisen loppuja kaikille! Meidän pääsiäinen on sujunut leppoisasti täällä sulhon kotiseudulla Pohjanmaalla. Myös sulhon sisko perheineen oli täällä alkupääsiäisen, ja koko suku onkin tullut nähtyä ihan vain täällä istuessa, kun kaikki ovat ravanneet tervehtimässä heidän uutta tulokastaan, eli meidän kummipoikaa :) Eilen poltettiin myös pohjalaisen perinteen mukaan pääsiäiskokkoa pahojen henkien karkottamiseksi. Tämä olikin minulle ensimmäinen laatuaan, kun aiempina vuosina on ollut niin kuivaa, ettei ole ollut paloturvallista, ja oikeastaan nytkin "rituaali" oli lähempänä ihan tavallista risujen polttoa, kun häärittiin lähinnä sulhon ja tämän isän kanssa siinä. Kyllä me sentään kerran kiljuttiin tutuille joen toisella puolen, ehkä ne pahat henget sillä kaikkosi ;)

Kokko jo hieman hiipuneena
Mun painajaiset ei kyllä ainakaan kaikonneet. Mä olen aina ollut huono nukkumaan ja painajaisetkin on tulleet vuosien varrella tutuksi. Reilun vuoden verran olen nähnyt silloin tällöin painajaista, että joku mies seisoo meidän makkarin ovella, ja herännyt siihen aina kiljuen. Se on muuten uni, jonka jälkeen ei nukukaan hyvin koko yönä. Viime yönä näin vähän erilaista painajaista (kirotut koirat hyökkäsivät meidän sänkyyn), mutta heräsin yhtä kaikki kiljuen.

Voitte kuvitella, että tällaisten unien jälkeen hääpainajaiset ovat oikeastaan ihan leppoisia. Niissä ei sentään ole (vielä ollut) mitään henkeä uhkaavaa. Meikähän on nähnyt hääpainajaisia jo kesästä saakka, suunnilleen siitä lähtien, kun aloitin enemmän miettimään häitä ja muunmuassa kirjoittamaan tätä blogia. Näissä painajaisissa on myös tapahtunut selkeää kehitystä sen mukaan, mikä fiilis mulla on suunnitelmien suhteen.

Kevyttä ;) (Kuva)
Alkuunhan musta tuntui, ettei mikään edisty mihinkään. Silloin näinkin unia, joissa häät pidettiin meillä kotona ja itse asiassa oltiin unohdettu ilmoittaa kellekään häistä. Kukaan ei tullut vieraaksi, tai jos tulikin, niin ainakaan kukaan ei nähnyt meidän häävalssia, koska heille ei huomattu sanoa, että nyt ne tanssii. Ja tietenkään mulla ei ollut mitään kunnon hääpukua!

Kun oltiin edistytty hieman, eli etsitty ja löydetty paikka, hääpainajaiset siirtyivätkin koskemaan sitä, onnistuuko vihkiminen ollenkaan. Yhdessäkin unessa oltiin unohdettu suorittaa esteidentutkinta, mutta siinäkin sitten vain sovittiin vihkijän kanssa, että pidä nyt joku leikkiseremonia ja juhlitaan nämä häät nyt, voidaan sitten myöhemmin mennä oikeasti naimisiin...

Vaikken viime aikoina olekaan edistynyt suunnitelmissa kauheasti, mulla on nyt kuitenkin ihan hyvä fiilis kaiken suhteen - me ollaan ihan hyvässä vauhdissa, ja tehtävälista on tehty kauan sitten. Toissaöisessä unessa kaikki sujuikin muuten hyvin, mutta tajuttiin hääpäivän aamuna, ettei muistettu hommata sulholle lainkaan uutta pukua ("Mihin tämä aika näin nopeasti kului?!"). Kyllähän mua vähän siinä harmitti, että nyt sen pitää astella vihille ikivanhassa puvussaan, mutta kai se siitä. Ainiin, ja oltiin myös unohdettu hankkia kyniä pöytätekemisiä varten (pöytätekemiset, eli vieraskirja ja bingo oli kuitenkin tehty!), mutta heitin sitten vain Stabiloni pöytiin. Selkeästi painajaisissakin on siis alkanut löytyä ratkaisu kriisiin kuin kriisiin - ovatko ne silloin painajaisia lainkaan?

Millaisia hääpainajaisia muut morsiamet näkevät? Entä olenko ainut, joka suhtautuu niihin näin positiivisesti?

2 kommenttia:

  1. En muista nähneeni vielä hääpainajaisia, mutta varmasti niitäkin alkaa tulemaan hääpäivän lähestyessä. Sen sijaan näin viime vuonna paljon painajaisia väitöskaronkastani. Joko olin unohtanut vaihtaa iltapuvun päälle tai kukaan ei kuunnellut kiitospuhettani.:D Toistuvista painajaisista muistui mieleen ns. valveunet, joita näin melko usein yhdessä vaiheessa. On aika hirveätä, kun oikeasti on näkevinään sen hirviön siinä oven suussa ennen kuin tajuaa näkevänsä vielä unta, vaikka silmät ovat auki. Nuo unet kuuluivat varmaankin johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen, kun en ole niitä enää juurikaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, onneksi mä en ole ihan valveunia nähnyt, noista tavallisistakin painajaisista jää sellainen pelko päälle, ettei pysty nukkumaan kunnolla koko yönä! Olen kyllä monilta muiltakin kuullut, että juuri tässä reilu parikymppisenä on ollut rankempi painajaisvaihe, joten toivon, että menee mullakin pikkuhiljaa ohi :)

      Poista