lauantai 14. helmikuuta 2015

Karvaisia kavereita

Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille! Meillä on ihan sattumalta muodostunut sulhon kanssa perinteeksi viettää ystävänpäivä erillämme (koska yleensä sulho on ollut kaveriporukalla laskettelureissussa näihin aikoihin), niin tänäkin vuonna: sulho on vanhemmillaan ja minä omilla porukoillani. Onneksi mulla on kuitenkin ollut täällä maailman suloisinta seuraa, nimittäin pikkuveljeni 9-viikkoinen tiibetinspanieli:

Mähän olen aina halunnut meille koiraa. Tavallaan, koska oon täysin koiraihmisiä ja meillä on esimerkiksi kotona (lähes) aina ollut koira. Toisaalta tiedän, että koirassa on kuitenkin melko paljon vastuuta ja kyllähän se hieman rajoittaa menemisiä. Kuvittelen ilmeisesti, että me ollaan jatkuvasti fiineissä coctail-tilaisuuksissa ja tehdään yllätysmatkoja, vaikka oikeasti istutaan vain kotona sohvan nurkassa :D

Sulho on ollut semisti koiraa vastaan, koska noh, ei noin ylipäätään ole niin eläinrakasta tyyppiä kuin minä, ja heidän perheessään lemmikit on aina olleet lähinnä sulhon siskon "omia". Nyt kyseinen sisko sai vauvan ja suloiset vauvakuvat on saaneet sulhon miettimään koiraakin positiivisemmassa valossa. Tai oikeastaan hän vain eräänä iltana pamautti, että kyllähän me voitaisiin koira hankkia - onneksi ei sentään vauvaa alkanut haikailemaan. Tämä sai tietenkin minut miettimään entistä tarkemmin, että haluanko itse oikeasti koiran. Tämän päivän perusteella kyllä haluan, sydän ihan särkyi, kun pikkuveli kävi hakemassa hauvavauvansa omaan kotiinsa!

Muttamuttamutta. Koirat maksaa. Niiden ylläpito maksaa. Ja häät maksaa. Ei nyt olisi hirveästi ylimääräistä rahaa. Sulho oli jo ihan maansa myynyt, kun kerroin, että tuohon meidän budjettiin ei sisälly häämatkaa, hän oli jotenkin olettanut niin ja oli ihan innoissaan suunnittelemassa matkaa heti häiden jälkeen. (Kyllä tästäkin oli puhuttu, mutta jostain syystä hänelle oli kuitenkin jäänyt väärä käsitys...)

Että sellaisia pohdintoja tällä kertaa, näistä varmaan keskustellaan lisää, kun ollaan taas yhdessä kotona. Muutenkin pitäisi varmaan istuttaa se sulhanen oikein pöydän ääreen ja miettiä näitä hääsuunnitelmia vähän tarkemmin yhdessä; tähän mennessä aina, kun olen jostain puhunut, vastaus on luokkaa "joojoo", ja sitten kun puhun samoista asioista itsestäänselvyyksinä, niin tyyppi onkin ihan ihmeissään, että mikä juttu tää on :D

Loppuun vielä muutama söpöstelykuva aiheesta koirat ja häät:

(Vasen / Keskellä / Oikea)

2 kommenttia:

  1. Koirat on kyllä ihania (meiltä löytyy kaksi hurttaa), mutta rahaa niihin uppoaa pakostikin. Voittehan te hankkia koiran sitten häiden jälkeen, vähän niinkuin häälahjaksi :D Hyvää kannattaa odottaa, vai miten se menee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira olisi kyllä maailman ihanin häälahja, mutta en tiedä maltanko odottaa sinne asti :D Harkitaan nyt kuitenkin vielä ainakin pari kuukautta ja katsotaan sitten kesällä, kun olisi enemmän aikaa sopeuttaa uusi tulokas meille :)

      Poista