torstai 26. helmikuuta 2015

Sairaat synttäriterveiset!

Juhlin tänään synttäreitäni, tai no - juhlin ja juhlin - ei tässä räkätaudissa paljon juhliminen innosta. Olen siis maanantaista saakka viettänyt aikani lähinnä sohvalla löhöten ja niiskuttaen, mutta nyt ollaan ehkä jo voiton puolella (olipa muuten ihana aamulla herätä niin, ettei ollut nenä ihan tukossa!). Tarkoitus oli mennä tänään sulhon kanssa syömään The Grilliin, jonne mulla on vielä viime kesän töistä bonuksena saatu lahjakortti käyttämättä, mutta ehkä sittenkin pyydän sulhoa tuomaan vaan noutoruokaa kotiin; vois mennä ravintolaillalliset tässä kunnossa hukkaan... Viikonloppuna oli myös suunnitteilla mennä moikkaamaan pikkuista kummipoikaamme, mutta saattaa sekin jäädä taudin takia väliin. Höh.

Ettei menisi koko postaus (ja syntymäpäivä!) flunssasta valittamiseen, niin esittelenpä teille synttärilahjani, nimittäin Bernette 56 -ompelukoneen:


Olen jo pitkään harkinnut ompelukoneen ostoa, ja epäröinyt lähinnä sen takia, etten loppujen lopuksi ole kuitenkaan mikään kauhean aktiivinen ompelija. Tai hyväkään, ei sen puoleen. Nyt meillä vain sattui jäämään vanhoja tyynyjä käyttökelvottomaksi, ja kun niille ei muutakaan käyttöä keksinyt (niistä on jo ylitarjontaa kaikissa eläinsuojissakin), niin päätin ommella niistä meille sohvatyynyt - ja sitä vartenhan tarvitsi ompelukoneen :D Uskon kuitenkin, että koneelle tulee muutakin käyttöä, nytkin on yhdet housut odottamassa lyhennystä, ja voihan olla, että innostun häihinkin jotain ompelemaan...

Verhokankaista oli jäänyt tyynyliinoihin sopivat jämäpalat
Alun perin oli kyllä tarkoitus ostaa jokin markettikone, mutta päätin vielä käväistä koulumatkan varrella Hämeen neule- ja ompelukoneliikkeessä tutustumassa tarjontaan, mikä olikin hyvä, sillä heillä oli siellä myös käytettyjä koneita! Tämä nimenomainen yksilö on siis käytetty, kuitenkin kuin uusi (en olisi arvannut käytetyksi!) ja hinta oli puolet halvempi kuin uudella! Olihan tämä silti melko hintava, mutta ajattelin, että mieluummin ostan (tai sulho ostaa, synttärilahjaksi :D) nyt kunnon koneen kuin sellaisen, jota ei sitten tule reistailun ja puutteellisten ominaisuuksien vuoksi käytettyä.

Nuo sohvatyynyt (tai tyynyliinat, tyynyt odottaa vielä ompelua) ompelin siis eilen ja tänään niistämisten välissä, ja niiden perusteella olen ainakin tyytyväinen valintaani :) Koneen käyttö oli helppoa ja nopeaa, eikä tarvinnut tapella yhtään, toisin kuin esimerkiksi äitini/mummoni ikivanhojen koneiden kanssa.

Sitten vielä niistä hääompeluista! Meinaan tottakai on sellaisia "tavallisia" ommeltavia asioita, niin kuin pöytä-/kaita-/lautasliinat ja tuolihuput, mutta myös paperituotteita voi ommella! Bongasin nimittäin jokin aika sitten eilen tein -blogissa näihin ommeltuihin kirjekuoriin, ja ihastuin ikihyviksi! Pinterestistä löytyy myös vaikka mitä ideoita:

(Ylhäällä vasemmalla / Ylhäällä oikealla / Alhaalla vasemmalla / Alhaalla oikealla)
Monethan tekevät myös kaasojen mekkoja ja muita vaatteita itse, ompeleepa joku itse omankin mekkonsa, mutta täytyy myöntää, että siihen ei kyllä mun taidot vielä riitä - edes häihin mennessä. Nämä ommellut paperituotteet voisi kuitenkin olla mun juttu! Onko joku kokeillut tällaisten ompelemista?

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Inspiraatiokuvia

Parin konkreettisen saavutuksen jälkeen olen siirtynyt suunnittelussa siihen, mistä useimmat morsiamet sen kai aloittavat: Pinterestiin! Vielä on nimittäin omasta mielestäni liian aikaista tehdä hankintoja, kun häiden teema ja värimaailmakaan eivät ole aivan selvillä. En halunnut vaivata juhlatilan esittelijää nyt heti toisella käyntikerralla, joten menemme varmistamaan värit vasta kesäkuussa, kun tila toimii kesäteatterinäyttämönä. (Älkää kysykö, miten aion malttaa himmailla suunnitteluissa sinne saakka...)

Tietysti ennen kesäkuuta olisi hyvä miettiä valmiiksi sitä tyyliä, mitä me värien selvittyä lähdetään hakemaan, jotta päästäisiin sitten mahdollisimman nopeasti suunnittelusta tekemiseen. Mulla tuli nimittäin sellainen olo, että aiemmin haikailemani meriteema voi olla semihankala toteuttaa vanhassa puutalossa (kun en haluais vaan tunkea ankkureita ja ruoria joka paikkaan). Maalasromanttiset/rustiikkiset tyylit on ainakin kuvissa näyttäneet ihanilta ja sellainen tyyli voisi olla helpompi toteuttaa Omassa Tuvassa. Väreissä oon kuitenkin vielä pitänyt pääni, eli (navyn) sininen on se meidän juttu :)

Tässä muutama suosikkini Pinterestistä:

(Kuva)

Tämä pöytäkoriste on aivan ihana! Tykkään tässä myös kokonaisuudesta: nuo valot ja tuo sininen pöytäliina - täydellistä! Kukkiahan meille ei ole tulossa, mutta purkkeihin voisi varmasti laittaa myös (kelluvan?) kynttilän tai vaikka puun oksia. Itse pöytäkoriste ei myöskään varmasti rasittaisi kukkaroa kovasti, mutta jos toteutan tämänhetkisen pakkomielteeni tuollaisista sinisistä pöytäliinoista, niin se voi sitten jo maksaakin...

(Kuva)
Edelliseen teemaan sopivaan tarjoiluun, ihana idea! (Psst, miksikä näitä monitasotarjottimia oikeastaan kutsutaan?) Meille ei välttämättä tule varsinaista hääkakkua, vaan harkinnassa ovat kuppikakut, niitä voisi tarjoilla tällaiselta :)

(Kuva)
Meille tulee todennäköisesti pitkät pöydät, joten tässä on kokonaisuus, jollaista voisi lähteä tavoittelemaan! Tähän pitäisi vain yhdistää hieman sitä juhlapaikan vihertävää sävyä ja korvata kukkaset kynttilöillä, niin avot!

(Kuva)
Voiko kauniimpaa valaistusta olla?! Kuinkahohan vaikea tämä olisi toteuttaa meidän juhlapaikalla...? Pitää vähän tsekkailla ikkunoitakin sitten kesäkuussa, jos tämä vaikka toimisi ikkunaseinällä :)

(Kuva)
Mikäli halutaan sittenkin pitää kiinni siitä meriteemasta, niin tämä voisi toimia! Sopisi marraskuun pimeyteen, ja melko varmasti myös vanhahtavaan puutalomiljööseen.

Lopuksi vielä väri-inspiraatiota Weddings in Winnipeg -sivuston inspiraatiohuoneesta: (Tämä innosti myös, mutta siitä en saanut kuvaa tänne.)


Mitäs tykkäätte näistä? Millaisia teemoja ja värimaailmoja teille muille on tulossa?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Karvaisia kavereita

Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille! Meillä on ihan sattumalta muodostunut sulhon kanssa perinteeksi viettää ystävänpäivä erillämme (koska yleensä sulho on ollut kaveriporukalla laskettelureissussa näihin aikoihin), niin tänäkin vuonna: sulho on vanhemmillaan ja minä omilla porukoillani. Onneksi mulla on kuitenkin ollut täällä maailman suloisinta seuraa, nimittäin pikkuveljeni 9-viikkoinen tiibetinspanieli:

Mähän olen aina halunnut meille koiraa. Tavallaan, koska oon täysin koiraihmisiä ja meillä on esimerkiksi kotona (lähes) aina ollut koira. Toisaalta tiedän, että koirassa on kuitenkin melko paljon vastuuta ja kyllähän se hieman rajoittaa menemisiä. Kuvittelen ilmeisesti, että me ollaan jatkuvasti fiineissä coctail-tilaisuuksissa ja tehdään yllätysmatkoja, vaikka oikeasti istutaan vain kotona sohvan nurkassa :D

Sulho on ollut semisti koiraa vastaan, koska noh, ei noin ylipäätään ole niin eläinrakasta tyyppiä kuin minä, ja heidän perheessään lemmikit on aina olleet lähinnä sulhon siskon "omia". Nyt kyseinen sisko sai vauvan ja suloiset vauvakuvat on saaneet sulhon miettimään koiraakin positiivisemmassa valossa. Tai oikeastaan hän vain eräänä iltana pamautti, että kyllähän me voitaisiin koira hankkia - onneksi ei sentään vauvaa alkanut haikailemaan. Tämä sai tietenkin minut miettimään entistä tarkemmin, että haluanko itse oikeasti koiran. Tämän päivän perusteella kyllä haluan, sydän ihan särkyi, kun pikkuveli kävi hakemassa hauvavauvansa omaan kotiinsa!

Muttamuttamutta. Koirat maksaa. Niiden ylläpito maksaa. Ja häät maksaa. Ei nyt olisi hirveästi ylimääräistä rahaa. Sulho oli jo ihan maansa myynyt, kun kerroin, että tuohon meidän budjettiin ei sisälly häämatkaa, hän oli jotenkin olettanut niin ja oli ihan innoissaan suunnittelemassa matkaa heti häiden jälkeen. (Kyllä tästäkin oli puhuttu, mutta jostain syystä hänelle oli kuitenkin jäänyt väärä käsitys...)

Että sellaisia pohdintoja tällä kertaa, näistä varmaan keskustellaan lisää, kun ollaan taas yhdessä kotona. Muutenkin pitäisi varmaan istuttaa se sulhanen oikein pöydän ääreen ja miettiä näitä hääsuunnitelmia vähän tarkemmin yhdessä; tähän mennessä aina, kun olen jostain puhunut, vastaus on luokkaa "joojoo", ja sitten kun puhun samoista asioista itsestäänselvyyksinä, niin tyyppi onkin ihan ihmeissään, että mikä juttu tää on :D

Loppuun vielä muutama söpöstelykuva aiheesta koirat ja häät:

(Vasen / Keskellä / Oikea)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Polttarihaaste

Tyttö Sekä Hän -blogin Laura haastoi minut tähän Our Love is a diamond -blogin Marijan alulle laittamaan polttarihaasteeseen. Omiin polttareihini on kyllä "hieman" aikaa, mutta mietitäänpä nyt, millaiset olisivat unelmieni polttarit.



1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
Kaasot A ja R tietysti! Näillä Supernaisilla ilmeisesti olikin jo jotain ideoita polttareiden suhteen, pelottavaa! Tietysti myös muut polttariseurueen jäsenet saavat mieluusti osallistua, mutta kaasoilla on painava päävastuu ;)

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
Unelmieni polttareihin osallistuvat kaasojen lisäksi ainakin lapsuuden naapurini (jonka polttareissa itse viihdyin viime kesänä), kaksi läheisintä serkkuani, kaksi yläasteelta tuttua ystävää ja toistaiseksi määrittämätön määrä opiskelukavereitani yliopistosta - tarkempi lista varmistunee lähempänä häitä, ja sen verran varmasti vaikutan itsekin polttareihini, että toimitan tämän listan kaasoilleni!

3. Mitä odotat polttareiltasi?
Vaikea, semisti laajakin kysymys! Yhdessäoloa varmasti eniten, hauskanpitämistä porukalla. Vanhojen muistelua & uusien muistojen luomista; valokuvahirvitysten näkeminen vuosien varrelta voisi olla hauskaa, samoin olisi ihanaa, jos polttarit ikuistettaisiin kuvin ja videoin :) Skumppaa on oltava!

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
Aina vain vaikeammaksi menee - ainakaan en halua tietää ohjelmaa etukäteen! Selkeyden vuoksi jaotellaan tätä hieman alaotsikoihin:

Pukeutuminen: Minulle kelpaa mikä tahansa syy pukeutua pöllösti/johonkin teemaan, joten vaadin polttareita hyödynnettävän tähän tarkoitukseen. Homma on kuitenkin vietävä loppuun saakka, eikä kuitata prinsessapukua iskemällä tiaraa päähän. Kaivankohan mä tässä nyt kuoppaa itselleni...? Ainiin, olisi kiva, jos koko seurue pukeutuisi jotenkin teeman mukaisesti!

Tähän tyyliin, paitsi ei noin pikkuista mekkoa mulle, kiitos! (Kuva)
Adrenaliini: Se on ihanaa :D Jollain pitäisi saada siis adrenaliini virtaamaan ja fiilis energiseksi. Tähän soveltuu niin urheilusuoritus, esiintyminen kuin jonkinsortin kisailukin. Ei kuitenkaan mitään liian vakavahenkistä, ettei huono häviäjä -syndroomani nosta päätään.

Rentoutuminen: Tähänkin on monta konstia, riittää ihan että istutaan ringissä ja hierotaan kaikki edessä istuvan hartioita, niin kuin joskus lapsena leireillä. Myös skumppa auttaa ;) Taikauskoisena tyyppinä haaveilen myös morsiustaioista ja -saunasta, vaikka ne eivät välttämättä kovin rentouttavia olekaan...

Ravinto: Sillä ei ole väliä, mitä syödään, kunhan syödään. Nälkäisenä mua ei kestä kukaan (kysykää vaikka sulholta!). Nesteytyksestä on myös hyvä huolehtia, mutta siinä määrin, että huisin päivän tapahtumat muistaa vielä seuraavanakin päivänä ;) Mainitsinko jo sen skumpan?

Iltaohjelma: Iltaa voidaan viettää jossain mökillä tai baarissa tai missä vaan, yhdellä ehdolla: Tinakenkätyttö, sen on soitava!

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
Toivottavasti tämä on itsestäänselvyys, mutta ei mitään sairaita mauttomuuksia, eihän? Sanotaanko, että voin kyllä kerätä avioliittoneuvoja muukalaisilta, mutta mitään en rupea myymään. Ja jos pidetään se pukeutuminenkin hyvän maun rajoissa ;) Srippareita en myöskään halua, kokisin sen kuitenkin vaivaannuttavaksi. Käytännön seikoista sen verran, että en halua järjettömiä kustannuksia kenellekään, enkä myöskään kellon kanssa kiireellä paikasta toiseen juoksemista. Viimeisenä vielä: älkää laittako mua syömään mitään ällöä, mua alkaa helposti yököttää, ja muistakaa, etten syö lihaa (tämä huomautus siksi, että sulhon serkulle syötettiin sen polttareissa härän tms. kiveksiä - juu, ei kiitos minulle!).

Ei tätä :D (Kuva)
Oliko pahat raamit? Luotan kyllä siihen, että polttarini tulevat olemaan unelmien täyttymys, vaikka nämä mainitsemani asiat eivät toteutuisikaan, kyllä kaaso-kullat mut sen verran hyvin tuntevat! Seuraavaksi unelmapolttareitaan pääsevät kuvailemaan:

Miss P, Born to be:
Jannica, No tahdon, tahdon!
Karoliina, Love is a million little things

Muutkin halukkaat saavat tämän toki tehdä. Kopioikaa siis ylimpänä oleva haaste-kuva ja vastatkaa siinä oleviin kysymyksiin, sekä haastakaa haluamanne määrä morsiamia mukaan pohtimaan omia unelmapolttareitaan!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tampereen häämessut

Monien muiden tavoin kävimme sulhon kanssa viikonloppuna hakemassa hää-inspiraatiota Tampereen Häämessuilta. Ne olivatkin meille ensimmäiset häämessut ikinä, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa (ja sulho varmaan vielä vähemmän). Olin ehkä odottanut jotain vielä hää-hattaraisempaa, sillä itse kaipasin näin suunnittelujen alkuvaiheessa nimenomaan Fiilistä, mutta tuli vaan nälkä :D Ehkä suurin pettymys oli kirppari-puoli, jolta odotin melko paljon. Mekoissa olisi kyllä ollut valinnanvaraa, mutta niitä en viitsinyt sulho seuralaisenani pahemmin katsella. Sen sijaan odotin tavarapuolelta monipuolisempaa tarjontaa, enkä vain kenkiä ja koruja (joissa niissäkin näytti olevan melko yksipuolinen tarjonta). Jotain ideoita kuitenkin tallentui kameralle:





Mallikattauksia oli esillä melko monta, mutta ainoastaan nämä kaksi miellyttivät meidän silmää. Tai tuossa vasemmanpuoleisessa lähinnä tuo servetti, vaikken olekaan yltäkylläisen sydämillä koristelun ystävä. Tuo oikeanpuoleinen oli kyllä ihana kokonaisuus!

Tanssiva Morsiuspukunäytös oli ihan viihdyttävä, vaikka oli siellä kyllä myös melko eksoottisia hääpukuvaihtoehtoja - mikäs siinä, toiset tykkää :D Omaa silmääni miellyttivät lähinnä nämä kaksi, jotka molemmat myös sulho "hyväksyi":

Tuo selkä<3 Oikeanpuoleisessa on mielestäni poikkeuksellisen onnistuneet kirjailut.
Näiden ihmettelemisen lisäksi kerättiin käyntikortteja ja esitteitä vaikka ja mistä. Itse kiinnostuin kovasti Tanssiurheiluseura Stepin yksityistunneista, jotka eivät kuulostaneetkaan niin pahan hintaisilta kuin olin ajatellut. Meidän kevään tanssikurssillehan kävi niin, että käytiin vain yhdellä kerralla... Lisäksi Foodiacin palvelu pitopalveluiden/kokkien löytämiseksi kuulosti lupaavalta, tullaan mahdollisesti hyödyntämään sitä pitopalvelun valinnassa, ellei löydetä omine nokkinemme hyvää vaihtoehtoa. Valokuvaajista tuli napattua ainakin Teemu Höytön ja Mika Peltomaan käyntikortit.

Yksi asia eteni myös melko paljon, nimittäin sormus! Ei vielä ostettu mitään, mutta pysähdyttiin varmaan kaikilla sormus-pisteillä. Kyllä se vain nyt on niin, että mä haluan tarvitsen ne kaksi rinkulaa kihlan ympärille. Onneksi sulho oli sovittelujen jälkeen samaa mieltä :)

Ensimmäisenä piipahdimme Pirkan Kellon pisteellä, jossa olikin omasta mielestäni paras palvelu. Halusin katsella muitakin vaihtoehtoja, kuin tuota jo päättämääni, ja ainoastaan tästä pisteestä löytyi myyjä, joka uskalsi suoraan ehdottaa kihlalleni paria - kaikista muista sain vastaukseksi vain, että tuohonhan sopii mikä vain! Myyjä ehdotti siis alla näkyvää sormusta, joka sopiikin tuohon viereen paremmin kuin mikään muu yksittäinen sormus, joita kokeilin. Harmi, etten muista tämän sormuksen merkkiä ja mallia.

Kerrottuani oman ajatukseni kahdesta sormuksesta palvelu jatkui yhtä hyvänä, ja minulle ehdotettiin tätä Tillanderin mallia:

Kuva ei kyllä oikein tuo esille kokonaisuuden kauneutta. Eikä kyllä sekään, että nuo mallisormukset olivat ihan liian suuria sormeeni (kihlan koko 15,5). Ainakin omaan silmääni tuo näyttää paremmalta, kuin mitkään sormuksen, joita kokeilin yksittäin. Kaiken lisäksi tämä setti oli halvempi kuin tuo ylläoleva yksi sormus!

Toinen varteenotettava kaksikko löytyi Laatukorulta, tämä Silvánin sormus nimittäin:

Oikeastaan kyseessä lienee melko samanlainen sormus kuin tuo Tillanderin, mutta se näyttää (ehkä paremmasta valaistuksesta johtuen) kuvassa paremmalta. Hintaeroa näillä kahdella oli messuilla ihan joidenkin kymmenien eurojen verran.

En vain todellakaan tiedä, kannattaako sormukset ostaa jo nyt! Häihin on kuitenkin melkoisesti aikaa, tuntuu etten uskalla (enkä malta!) säilyttää niitä sitten jossain laatikon pohjalla siihen saakka... Pirkan Kello lupasi meille messutarjouksen (-20%) helmikuun loppuun saakka, ja nyt huomasin, että Lahden Laatukoru tarjoaa Silvánit -30%:lla How to be a Bridezilla -blogin lukijoille 14.2. saakka (sen lisäksi, että haluamani sormus on tälläkin hetkellä Laatukorun sivuilla -26% alennuksessa).

Molemmathan ovat tosi hyviä tarjouksia, vaikka setti näillä hinnoilla meneekin hieman yli budjetin. Tietysti hyviä tarjouksia varmasti tulee vielä tämän vajaan kahden vuoden aikana muitakin. Mutta entä, jos sormusten hinnat noin niinkuin yleisesti nousevat? Toisaalta, ehdinkö tässä ajassa hukata sormukset, kun ne eivät ole sormessani? Mutta sitten taas, se olisi yksi homma pois tehtävälistalta ja yksi kulu hoidettuna. Vaikeita päätöksiä!

Siinäpä häämessujen anti meille lyhykäisyydessään, seuraavaksi pitääkin väsätä Tyttö Sekä Hän -blogin Lauran minulle heittämä Unelmien polttarit -haaste...

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kaasot (ja niiden lahjukset)

Häähommat on taas nytkähtäneet hieman eteenpäin: Mulla on nyt kaksi ihanaa kaasoa!

Ystäväni A ja R olivat siis suunnitelleet meidän pään menoksi musikaalia ja tyttöjen iltaa perjantaiksi, ja heti näistä suunnitelmista kuultuani päätin iskeä kyselyineni tuolloin. Päätin tehdä molemmille kortit ja pienet kaasojen selviytymispakkaukset, sillä pelkäsin, että jos jätän suunnittelun vain sille tasolle että "kysäisen sitten sopivassa välissä", niin en uskalla kysyä ollenkaan - nyt olin tehnyt niin paljon valmisteluja, ettei enää voinut perääntyä :D 

Molemmat saivat siis nimellään varustetut kortit:

 
Korttien takapuolelle olin kirjoittanut sen, mitä häistä tiedetään ja kaasojen tehtävät:


... lisäksi takapuolella oli kuva suositellusta kaaso-lookista:

(Kuva)
Helpotuksekseni molemmat suostuivat tehtävään näillä ehdoilla! (Tämä muistetaan sitten kun niitä kaasojen mekkoja metsästetään!) Molemmat myöntyivät myös spesiaalipyyntöihini: R tulee tekemään häämeikkini ja A ottaa päävastuun hääpäivän sujuvuudesta.

Selviytymispakettien kokoaminen oli yllättävän vaikeaa, sillä ensin oli haasteena löytää sopivat laatikot. Kuvittelin, että niitä löytyisi jokaisesta kirjakaupasta/askarteluliikkeestä, mutta eipä vaan löytynytkään. Lopulta löysin Tullintorin kirjakaupasta yhdet hirvitykset (onneksi olivat sentään melko edulliset). Maalia siis pintaan vaan, sopivaa akryylimaalia löytyikin kaapeista valmiiksi. Tarkoitus oli repiä noista tuo pintamuovi pois, mutta eihän se niin vain lähtenytkään, joten maali ei nyt ole kovin tiukassa ja ropisee pois, kun kantta käyttää :/ Muuten sain kyllä rasioista mielestäni ihan kivan näköiset:

Seuraava haaste olikin paketin täyttämisen kanssa, sillä rasiat olivatkin hitusen liian pienet. Metsästin siis hetken jos toisenkin sopivan kokoista muistilehtiötä ja kynää (kunnes tajusin, että kynän saa tungettua tuonne kulmasta kulmaan...), mutta onneksi täydellisen kokoinen muistilehtiö oli myös täydellisen ihana! Tässä pakkauksen sisältöä:

Muistilehtiön lisäksi pakkauksessa oli siis pikkupullo neuvoa-antavaa, kaason veto-kortti (josta kaasojen kommentti: "Onks näitä vaan yks?!"), päätetyt värit sekä kynä (ja Ystävälle-Kismet, mutta ne ei mahtunut laatikkoon sisälle...).
Tuntui kelpaavan :) Korkkasimme tilaisuutta varten ostamani kuohuvan ja jatkoimme iltaa - täytyy sanoa, että ihana ilta olikin! Syötiin meillä tortilloja, käytiin katsomassa se musikaali (I wanna rock) ja palattiin taas meille maistelemaan viiniä. Puolilta öin lähdettiin Gloriaan, jossa viihdyttiinkin sitten pilkkuun asti. Eilen käytiin vielä vähän shoppailemassa ja vohvelikahveilla ennen kuin R:n oli aika palata pääkaupunkiseudulle.

Ainiin, voisin tietysti lyhyesti kertoa, keitä kaasoni ovat.

- Kohtalokkaan sinkkuristeilyn seurueeni, siis. Tapasimme lukion ensimmäisellä ja A ja R ovatkin ainoat lukiokaverini, joihin pidän vielä aktiivisesti yhteyttä (heitäkin näen aivan liian harvoin!). Oikeastaan en olisi voinut kuvitellakaan kaasoiksi ketään muita: halusin kaasot, jotka tunsivat minut jo ennen kuin tapasimme sulhon kanssa ja jotka edelleen tuntevat minut. Ensimmäinen ehto sulki pois kaikki yliopistokaverit ja toinen melko lailla kaikki lapsuuden kaverit - onneksi nämä kaksi ovat täydelliset; olisin voinut valita heidät jo pelkästään siksi, että he olivat mukana tuolla risteilyllä. Kiitos viikonlopusta, ihanaiset - ja ilmoittakaa, kun löydätte tänne :D