tiistai 16. joulukuuta 2014

Kuka maksaa?

Löysinpä jälleen kerran jotain mielenkiintoista Facebook-seinältäni, nimittäin artikkelin tutkimuksesta, jossa selvitettiin häihin käytetyn rahasumman ja avioliiton kestävyyden yhteyttä. Varmaan arvaattekin, että raha ei taannut onnea, ainakaan avioliiton kestävyydessä mitattuna, sillä häiden kustannusten ja kestäneiden liittojen yhteys oli negatiivinen: mitä enemmän häihin oli käytetty rahaa, sitä todennäköisemmin pari oli eronnut. (Tätä selitettiin muun muassa häävelkojen aiheuttamalla stressillä.) Itse en jaksanut lukea varsinaista tutkimusartikkelia, vain tuon sen pohjalta kirjoitetun kevytversion, joten en osaa ottaa kantaa itse tutkimuksen laatuun, mutta hyvä tietää, ettei ainakaan tämän pohjalta kannata tuhlata häihin omaisuuksia, eikä varsinkaan ottaa lainaa niitä varten :)

Noh, enpä kyllä muutenkaan ole suunnitellut tuhlaavani häihin tuhlaamisen vuoksi tai koska niin kuuluisi tehdä tai edes taatakseni sillä avio-onnen. Mieluusti käyttäisin rahaa mahdollisimman vähän, mutta mahdollisimman vähän vaikuttaa häissä olevan melkoisen paljon - jos siis haluamme kutsua molempien suvut ja pari läheisintä ystävää (=140 henkeä), juhlia tunnelmallisessa paikassa ja tarjota vielä kaikille syötävää sekä ehkä juotavaakin, niin kuin haluamme. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että itse en tule luultavasti osallistumaan kustannuksiin käytännössä ollenkaan.

Kyllä, minä olen niitä itsekkäitä ja aikuisiksi kasvamattomia morsiamia, jotka suunnittelevat hulppeat häät ja maksattavat ne sulhasellaan ja/tai vanhemmillaan.

Oikeastaan en olisi ikinä halunnut tätä - meidän ei todellakaan pitänyt mennä naimisiin vielä opiskeluaikanani - mutta sitten halusin kuitenkin, nimittäin naimisiin pian, enkä jossain hamassa tulevaisuudessa. Tietysti voisimme vain mennä naimisiin ja järkätä häät vasta vaikka jonain tulevana hääpäivänä, mutta suoraan sanottuna häät on mulle yksi hyvä syy mennä naimisiin. Toki on muitakin syitä, mutta se on silti merkittävä seikka. Ja kun mulla kuitenkin on vakavarainen, työssäkäyvä sulhanen, jota ei haittaa olla maksumiehenä, ja molemmilla vanhemmat, jotka varmasti haluavat osallistua kustannuksiin, en näe mitään syytä sille, ettenkö voisi tämän kerran niellä ylpeyttäni ja olla vähän vähemmän itsenäinen nainen.

Toki voisin myös tehdä tässä opintojen ohella töitä, ja varmaan tulenkin vielä tekemään, mutta todennäköisesti tulot jäävät silti sen verran vähäisiksi, ettei niillä paljon häitä maksella. Sen sijaan olen ajatellut, että voin omalta osaltani huolehtia enemmän käytännön järjestelyistä ja ihan tosissani yrittää pitää kustannukset kohtuullisina. Senhän näkee vasta suunnitelmien edetessä ja konkretisoituessa, että miten tämä kustannusten ja töiden jako käytännössä menee, mutta tällä hetkellä ainakin näyttää tältä. Olenko siis ihan kauhea ja itsekäs ihminen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti