perjantai 19. joulukuuta 2014

VoiceWell-hoito

Siltä varalta, että siellä ruudun toisellakin puolella on lihasjumeista kärsiviä joulu-/hää-/elämänstressistä kärsiviä tyyppejä, niin kirjoittelen tänään kokemuksestani VoiceWell-hoidosta. Itse olen ammattitasoinen jännittäjä, ja nimenomaan niska-hartiaseutu on mulla jatkuvasti jumissa ja sen takia käyn säännöllisesti hieronnassa. Nyt olen kesästä saakka käynyt Tampereen Kissanmaalla sijaitsevassa Kolibrin kosketus -hoitolassa, johon olen ollut tosi tyytyväinen: tykkään hierontatyylistä, joka kyllä avaa lihaksia, mutta on silti enemmän rentouttava kuin kivulias. Hinnat eivät ole pahat, ja niistä saa vielä opiskelija-alennuksen.

Hierojani opiskelee parhaillaan VoiceWell-hoitajaksi, ja siksipä hän ehdotti, että käyttäisin viimeisen sarjakorttikertani hieronnan sijaan tähän hoitoon - puolentoista tunnin kokovartalo-VoiceWell kolmen vartin niska-hartiahieronnan sijaan; ööö, kyllä kiitos? (Hoitoja saa häneltä muutenkin edullisempaan hintaan oppilastyönä; tämä ei siis ollut minkäänlainen lahjus blogikirjoitusta varten, enkä edes maininnut kirjoittavani kokemuksesta.)

Tänään suuntasin siis Kissanmaalle hieman jännittyneenä, sillä VoiceWell kuulosti etukäteen hieman erikoiselta, lähinnä siis se, että oli puhe käydä myös purentalihakset suun sisäpuolelta: kuulosti epäilyttävästi hammaslääkäriltä!

Tässä lyhyesti, mitä tämä VoiceWell oikein on: "VoiceWell-hoito on erityisesti äänentuottoon, hengittämiseen, purenta- ja nielemisongelmiin käytetty hoitomuoto. Hoitoon kuuluu myös lantion, selän, käsien tai jalkojen hoito tarvittaessa. VoiceWell-hoito sisältää erilaisia manuaalisia hoitomenetelmiä, esim. klassista tai mobilisoivaa hierontaa, faskia- (sidekudos-) ja nivelkäsittelyä." (http://www.voicewell.fi/) Minut hieroja halusi koekaniiniksi ilmeisesti siksi, että mulla tosiaan on melko krooninen niska-hartiakipu, joten hän halusi nähdä, miten tällainen kokovartalon käsittely vaikuttaisi siihen.

Hoito aloitettiin jaloista, jotka käytiin ihan varpaista yläreiteen saakka. Käsittely ei tuntunut niinkään hieronnalta kuin venyttelyltä, ja kävi kyllä muutamaan otteeseen niin kipeää kuin vain venyttely voi käydä. Siis sellaisella hyvällä, avaavalla tavalla. Tässä ei myöskään voinut oikein rentoutua samalla tavalla kuin klassisessa hieronnassa, sillä välillä piti tehdä itsekin jotain, esimerkiksi taivutella nilkkoja.

Tämän jälkeen käytiin lonkankoukistajat ja kylki- ja rintalihakset. Varsinkin nuo lonkankoukistajat olivat kyllä tuntemuksista päätellen ihan jumissa. Kaulan/kurkunpään lihasten avaaminen oli myös mielenkiintoinen kokemus: kaula on kuitenkin melko kriittinen paikka antaa kenenkään käsiteltäväksi, ja pyörittelin jo mielessäni tarinoita psykopaattimurhaajahierojasta, mikä kenties "hieman" vaikeutti rentoutumista. Jotkut kieliluuhun kiinnittyvät lihakset (anatomia 10+) olivat kuulemma erityisen jumissa, joten pääsin jumppaamaan kieltäni samalla, kun niitä availtiin. Tämäkin voisi ilmeisesti olla syynä hartiajumeihini, sama lihas kun jatkuu lapaluun puolelle.

Ennen suun sorkkimista käytiin läpi niska, mikä mulle oli jo aiemmilta hierontakerroilta tuttua, ja sitten ne purentalihakset - eihän se ollutkaan paha. Ei nyt ehkä kaikkein mukavintakaan puuhaa, varsinkin posken perältä joku lihas kirpaisi kyllä melko kovasti, mutta ei edes yhtä paha kuin hammaslääkäri :D Purentalihakset olivat muuten ainoita, joissa mulla ei ollut puolieroja, muuten vasen puoli oli päästä varpaisiin jumimpi kuin oikea. Kuulemma jännä ilmiö.

Lopuksi vielä rentouttava päähieronta, olisikin ollut kurja lopettaa siihen hammaslääkäri-meininkiin. Kokonaisuudesta jäi kyllä hyvä olo, ei samalla tavalla hieman väsähtänyt kuin normaalihieronnan jälkeen, vaan vähän samantapainen kuin vaikka pilateksen jälkeen. Pirteä! Enemmän tuo tuntuikin venyttelyltä kuin hieronnalta. Tällä hetkellä tuntuu myös, että oikea puoli on vetreämpi kuin vasen, mutta en sitten tiedä, johtuuko se vain siitä, että tällainen puoliero tuotiin esille.

Ainakaan vielä ei ole ilmennyt mitään kipuja tuon jäljiltä, mutta harvoin mulla hieronnastakaan tulee mitään. Hieroja sanoin, että voi kyllä olla etenkin nuo lonkankoukistaja- ja purentalihakset vähän hellinä, kun niitä ei yleensä tule juuri venyteltyä/avattua, mutta että senkin pitäisi mennä sitten nopeasti ohi.

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus siis! Kyllä nyt kelpaa lähteä joululomalle lihakset avattuina ja rentoina, sitten kun vaan muistaisi venytellä ihan omalla ajallaankin...

torstai 18. joulukuuta 2014

Lisää juhlapaikkavaihtoehtoja

Alan olla jo epätoivoinen näiden juhlapaikkojen suhteen. Tiedän kyllä, että häihin on vielä ikuisuus aikaa, eikä tällä ole hoppu, mutta kun mikään ei tunnu olevan sinne päinkään! Kaikissa on joku ylitsepääsemätön vika! Tai sitten se vika on minussa :D Kaiken lisäksi monet paikat alkavat vastaanottamaan vuoden 2016 varauksia vuodenvaihteessa, ja pessimistinä uskon tietenkin, että jos onnistumme löytämään mieluisan juhlapaikan, niin se on siinä vaiheessa jo varattu haluamallemme päivälle. Koska marraskuuhan on supersuosittu hääkuukausi...

Jatkanemme kuitenkin tätä paikkojen tutkailua heti ensi vuoden puolella - tässä muutama paikka, joihin olisi tarkoitus tutustua tarkemmin:

Tampereen Laulumaja

Tässä tykkään sijainnista, joka on siis Tampereen Kalevassa. Jos nimittäin suunnitellaan häitä Tampereella, niin plussaa olisi, että juhlapaikka sijaitsee Tampereella (suurin osa meitä kiinnostavista tuntuu sijaitsevan enemmän tai vähemmän Tampereen ulkopuolella). Muuten tämä sitten onkin vain "ihan ok".

Juhlasaliin pitäisi mahtua "parhaimmillaan jopa 100 henkeä ruokailemaan" - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Vähän liian vähän meille siis... Muita tiloja pohjapiirrustuksen perusteella ovat eteinen + 3 vessaa, keittiö, tarjoiluhuone ja Tynnyrihuone ("tunnelmallinen seurusteluhuone"). Tarjoilut vapaasti hoidettavissa.

Hinnastossa lukee, että iltajuhlat 600e ja päiväjuhlat 300e (siivous kuuluu hintaan), häät lienevät iltajuhla? Vai molemmat, yhteensä 900e?

Keltainen Talo, Pälkäne

Tai siis ilmeisesti varsinaisesti Nuijantalo / Nuijansali, jotka nyt ovat osa Keltaista Taloa? Hieman Tampereen sivussa, mutta vielä ihan lähellä. Oikein tunnelmallisen oloinen, ja juuri passelin kokoinen sali - 150 henkeä! Tässäkin tarjoilut vapaasti hoidettavissa, Keltaisen Talon kahvilan keittiö on sitten pitopalvelun käytössä. Paljon muuta sivuilta ei sitten irtoakaan, enkä oikein löytänyt tästä kokemuksiakaan. Hinta on kyllä melko suolainen, ensi vuodelle 1020e - paljonkohan sitten 2016 :/

Plussaa Keltaisen Tuvan Bed&Breakfast, jonne ainakin osa vieraista voisi majoittua! Muista majoitusvaihtoehdoista tuo onkin ehkä sitten kaukana...

Oma Tupa, Ikaalinen

Tämä alkaa taas olla jo melko kaukana Tampereesta, mutta ainakin se on jossain keskustassa (eli Ikaalisten siis) - Ikaalisten kylpyläkin on ilmeisesti melko lähellä, eli sinne voisi majoittua. Mä ihastuin tässä tuohon alemman kuvan taka-alalla näkyvään parveen! Jos päädytään tähän, niin haluaisin hyödyntää sitä jotenkin sisääntulossa/vihkimisessä!

Ruokapaikkoja tässä saa tuohon saliin ilmeisesti 145, mikä olisi juurikin sopivasti (pakko asennoitua sillä periaatteella, että kaikki kutsuttavat saapuvat). Tässä on myös kahvila, jonka puolelle voi laittaa tarjoilupöydän. Lisäksi tietty tuo kuvassakin (ylemmässä) näkyvä sali, ja esiintyjien lämpiöt omilla sisäänkäynneillä. Hinta hääjuhlille on tällä hetkellä 600e/1vrk, 900e/2vrk tai 1200e/3vrk. Melko edullinen siis, jos uskaltaa varata vain vuorokauden. Jos haluaa henkilökunnan hoitavan kalustuksen tai siivouksen, se maksaa erikseen, samoin astioiden käyttö.

Pitopalvelusta / juomista tässä ei puhuttu mitään, mutta ainakin tuo astioista peruttava maksu viittaisi siihen, että pitopalvelun saa tuoda ulkopuolelta.

Tässä kirjoittaessani samalla pohdittuani näitä musta alkoi kyllä tuntua, että hylkään nuo kaksi ensimmäistä sen enempää perehtymättä. Sen sijaan tuo Oma Tupa kiinnostaa koko ajan enemmän, se pitää kyllä tarkistaa!

Mistään näistä ei oikein löytynyt internetin ihmeellisestä maailmasta kokemuksia, joten kaipaisin sellaisia taas kovasti! Kerro oma kokemuksesi, tai vinkkaa, jos olet jossain muualla nähnyt :)

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mikä elämäntaparemontti?

Tulin jo joskus kesällä maininneeksi elämäntaparemontista - siis hienosta suunnitelmasta lopettaa herkkujen mässäily ja alkaa sen sijaan urheilla. Tähtäimessä hehkeä look hääpäivänä ja niin edelleen. Onneksi tämä remontti aloitettiin ajoissa, koska se ei ole ihan hirveällä vauhdilla edistynyt :D

Meistä kumpikaan ei kyllä ole mitenkään lihavassa kunnossa, ja pääosin ruokavaliokin on ihan ok: yleensä syömme ihan lautasmallin ohjeistamalla tavalla. Itseäni onkin harmittanut kaikista eniten liikkumisen unohtuminen, tai siis jääminen muka muiden kiireiden jalkoihin. Se on tuonut pari lisäkiloa, mutta vaikuttanut varmasti sitäkin enemmän mielialaan. Liikkumisesta on mulle tullut aina hirveän hyvä olo, enkä ole ikinä kuulunut liikunnan inhoajiin, mutta jotenkin se aina vain jää...

Kesällä meni vielä ihan hyvin, kun pyöräilin työmatkat ja kävin sen lisäksi välillä jopa Ladylinen kesäjäsenyydellä ryhmäliikunassa. Ostin vielä ekaa kertaa ikinä kunnon salivaatteet, ja voin kyllä suositella muillekin! Ihan eri fiiliksellä lähtee liikkumaan urheilullisissa vetimissä kuin vanhoissa verkkareissa. Mutta sitten tuli syksy ja koulu:

Päivät (ja melko pitkälti illatkin!) kuluivat siis kirjastossa opiskellen. Ihan muutaman hassun kerran kävin koulun ryhmäliikuntatunneilla, ja olihan meillä ne viisi tanssituntia - paljon muuten ei sitten urheiltukaan! Kunnes lokakuun lopulla mua alkoi taas ärsyttää saamattomuutemme: päätettiin, ettei enää osteta mitään herkkuja kotiin.

Marraskuun ajan päätöksemme toimi tosi hyvin! Mulla yleensä on ongelmana nimenomaan se, että sulho ostaa kotiin vaikka ja mitä herkkuja, joita se itse ehkä maistaa vähän, ja mä mussutan sitten kaiken menemään. En vain osaa herkutella hillitysti - joko kaikki tai ei mitään - ja jos tiedän kotona olevan jotain hyvää, niin syön sen kyllä. Herkkujen puute teki myös telkkarin tuijottamisesta paljon tylsempää, joten marraskuussa kävimme ahkeraan lenkillä. Tosin vain kävelyillä, mutta kuitenkin! Kotiherkuttelukielto toimi siis erinomaisesti, eikä sulhonkaan tarvinnut potea huonoa omatuntoa töihin ostetuista herkuista tai äitien leipomusten syömisestä.

Sitten tuli joulukuu. Molemmilla oli pikkujouluja ja flunssaa, ja kotiin tulvi herkkuja muualta (pikkujoulujen jämäruokia, merkkipäivälahjoja, muuten-vaan-tuliaisia...) ja Itsenäisyyspäiväksi ostimme jo itsekin herkkuja. Puolikuntoisena sohva ja suklaa houkuttelivat, eikä niistä päässyt ylös enää tervehdyttyäänkään - sama meno jatkuu siis edelleen.

Kun sain joulukiireet ja suurimman osan koulukiireistäkin hoidettua viime viikolla, ajattelin, että nyt on aikaa urheilla. On joo, mutta Unipolisportin ryhmäliikuntakausi loppui jo! Salille en sinne uskalla mennä, kun kaikki on pelotelleet, että siellä on vain himobodaajamiehiä. Noh, käytiin me maanantaina geokätköilemässä, voisi mennä tänäänkin - olisi vain kiva harrastaa muutakin liikuntaa kuin kävelemistä. (Vinkkejä otetaan vastaan!)

Että ei ole pahemmin edistynyt tämä remontti - säästellään sitä varmaan uudenvuodenlupaukseksi - ainakin tanssitunnit jatkuvat! Unipolisport järjestää nimittäin keväällä lavatanssin alkeis- ja jatkokurssin Kaupin kampuksella, ja meillä on tarkoitus osallistua molemmille. Tanssilajit ovat osaksi samoja kuin edellisellä viiden kerran kurssilla, mutta uskon, että kertaus tulee tarpeeseen!

Muutenkin täytyy kyllä raivata enemmän aikaa liikunnalle! Sulho on puhunut salijäsenyyden hankkimisesta, itse jatkanen Unipolisportin ryhmäliikuntatunneilla, koska se on edullista ja kivaa. Syömisiin pitää kyllä alkaa taas kiinnittää huomiota jo nyt, vaikka jouluherkuista aion silti nauttia!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kuka maksaa?

Löysinpä jälleen kerran jotain mielenkiintoista Facebook-seinältäni, nimittäin artikkelin tutkimuksesta, jossa selvitettiin häihin käytetyn rahasumman ja avioliiton kestävyyden yhteyttä. Varmaan arvaattekin, että raha ei taannut onnea, ainakaan avioliiton kestävyydessä mitattuna, sillä häiden kustannusten ja kestäneiden liittojen yhteys oli negatiivinen: mitä enemmän häihin oli käytetty rahaa, sitä todennäköisemmin pari oli eronnut. (Tätä selitettiin muun muassa häävelkojen aiheuttamalla stressillä.) Itse en jaksanut lukea varsinaista tutkimusartikkelia, vain tuon sen pohjalta kirjoitetun kevytversion, joten en osaa ottaa kantaa itse tutkimuksen laatuun, mutta hyvä tietää, ettei ainakaan tämän pohjalta kannata tuhlata häihin omaisuuksia, eikä varsinkaan ottaa lainaa niitä varten :)

Noh, enpä kyllä muutenkaan ole suunnitellut tuhlaavani häihin tuhlaamisen vuoksi tai koska niin kuuluisi tehdä tai edes taatakseni sillä avio-onnen. Mieluusti käyttäisin rahaa mahdollisimman vähän, mutta mahdollisimman vähän vaikuttaa häissä olevan melkoisen paljon - jos siis haluamme kutsua molempien suvut ja pari läheisintä ystävää (=140 henkeä), juhlia tunnelmallisessa paikassa ja tarjota vielä kaikille syötävää sekä ehkä juotavaakin, niin kuin haluamme. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että itse en tule luultavasti osallistumaan kustannuksiin käytännössä ollenkaan.

Kyllä, minä olen niitä itsekkäitä ja aikuisiksi kasvamattomia morsiamia, jotka suunnittelevat hulppeat häät ja maksattavat ne sulhasellaan ja/tai vanhemmillaan.

Oikeastaan en olisi ikinä halunnut tätä - meidän ei todellakaan pitänyt mennä naimisiin vielä opiskeluaikanani - mutta sitten halusin kuitenkin, nimittäin naimisiin pian, enkä jossain hamassa tulevaisuudessa. Tietysti voisimme vain mennä naimisiin ja järkätä häät vasta vaikka jonain tulevana hääpäivänä, mutta suoraan sanottuna häät on mulle yksi hyvä syy mennä naimisiin. Toki on muitakin syitä, mutta se on silti merkittävä seikka. Ja kun mulla kuitenkin on vakavarainen, työssäkäyvä sulhanen, jota ei haittaa olla maksumiehenä, ja molemmilla vanhemmat, jotka varmasti haluavat osallistua kustannuksiin, en näe mitään syytä sille, ettenkö voisi tämän kerran niellä ylpeyttäni ja olla vähän vähemmän itsenäinen nainen.

Toki voisin myös tehdä tässä opintojen ohella töitä, ja varmaan tulenkin vielä tekemään, mutta todennäköisesti tulot jäävät silti sen verran vähäisiksi, ettei niillä paljon häitä maksella. Sen sijaan olen ajatellut, että voin omalta osaltani huolehtia enemmän käytännön järjestelyistä ja ihan tosissani yrittää pitää kustannukset kohtuullisina. Senhän näkee vasta suunnitelmien edetessä ja konkretisoituessa, että miten tämä kustannusten ja töiden jako käytännössä menee, mutta tällä hetkellä ainakin näyttää tältä. Olenko siis ihan kauhea ja itsekäs ihminen?

maanantai 15. joulukuuta 2014

TV-häät

Mä aina naureskelen, että olisi ollut mahtavaa, jos me oltaisiin tavattu jossain Sinkkulaiva-tyyppisessä tv-sarjassa, ja nyt voitaisiin järkätä tarinalle jatkoa tv-häiden merkeissä. Tosin suomalaiset tosi-tv-sarjat on aina todella vaivaannuttavia ja luonnottoman oloisia, joten ehkä ei sittenkään. Sitä paitsi, vaikka olen katsonut vain yhden jakson suomalaista Neljät häät -versiota, tyypit haukkuivat siinä toistensa häät niin lyttyyn, että itse räjähtäisin, jos joku kommentoisi järkkäämiäni juhlia siihen tyyliin. Tai kenenkään muunkaan järkkäämiä, itse asiassa.

Ennen kihlautumista en ikinä jaksanut innostua hääohjelmista, kun katson telkkaria muutenkin tosi vähän. Kihlautumisen aikoihin Brittien Häät sulhasen tapaan sattui kuitenkin pyörimään telkkarissa jatkuvalla syötöllä, ja kun satuttiin vielä olemaan siellä Saariselällä jatkuvasti puhkoisina kaikesta ulkoilemisesta, eikä nettiäkään ollut, niin sitä tuli katsottua muutama jakso päivässä. Itse asiassa on varmaan tämän ohjelman syytä, että innostuinkin omien häiden järkkäämisestä vähän pikaisemmin kuin oli ajatus.

Koska onhan tää nyt ihan vastustamatonta! (Kuva)
 Musta tää sarja oli ihan mahtava, koska sulhasilla oli ihan huikeita ideoita! (Okei, varmaan niillä on ihan ammattimainen tiimi tässä auttamassa, mutta haluan uskoa, että ainakin ne alkuperäiset ideat oli sulhasten omia!) Suosikkejani ovat olleet Ylpeys ja ennakkoluulo -teema, ja jouluhäät keskellä kesää. Ja häät huvipuistossa - ihanaa!

Morsian ei lämmennyt huvipuistohäille :( (Kuva)
Keväällä ja kesällä tapoin aikaa myös katselemalla Neljät häät Amerikassa -jaksoja Ruudusta. Nämäkin olivat ihan kivoja, mutta alkoivat aika nopeasti toistaa itseään, eikä uusia, omaperäisiä ideoita tullut samaan tahtiin kuin sulhasten häissä. Mutta ainakin tuli selväksi, että ne centerpiecet on tosi tärkeitä, kun kilpasiskot kommentoivat joka häissä ensimmäisenä niitä.

Tällä hetkellä olen melko lailla koukussa Häähulluihin (kumma tapa suomentaa Bridezillas - itse puhun aina hirviömorsiamista). Sinänsä tyhmää joo, koska tähän verrattuna Neljät häät on huiman vaihteleva ja idearikas, mutta näitä järjettömiä hirviömorsiamia on vain hauska katsoa :D Mullahan on hirviömorsiamen piirteitä ihan luonnostaan (huono häviäjä, perfektionismi, kaikki-pitää-olla-niinkuin-mä-haluun...), joten musta on ihana katsoa, että en oo sentään tommonen. (En oikeasti ole!)

Jos ei raivoaminen auta (Kuva)

Ehkä itkeminen auttaa (Kuva)
Parasta näissä itkukohtauksissa on se murheellinen viulumusiikki taustalla! Toisaalta jokaisen morsiamen kohdalla huolestun kevyesti siitä, mihin ihmiskunta on menossa, ja todella toivon, että vähintään puolet draamasta on näyteltyä. Nyt onkin aika jatkaa tämän päivän hirviömorsianten parissa (okei, koko ajanhan ne pyörii tuossa taustalla), mutta kysäisisin vielä telkkarisuosituksia muilta hääohjelmien ystäviltä: Mitä hääohjelmia te seuraatte (ja mitä kautta - suorana telkkarista vai mistä?)?

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kampausideointia

Kuten mekkoakaan, en ole ikinäkoskaan miettinyt hääkampaustakaan. Olen aiemmin käynyt kampaajalla juhlakampausta varten tasan kaksi kertaa (ysiluokan päättäjäistanssit ja vanhojen tanssit), ja vaikka olin molemmilla kerroilla ihan tyytyväinen lopputulokseen, olen myös sitä mieltä, että se on jäätävän kallista. Tosin pari vuotta sitten, kun olin (lähes) kokoaikaisesti töissä, kävin parin kuukauden välein kampaajalla värjäämässä ja leikkaamassa pehkoni - ei halpaa lystiä sekään. Oli miten oli, olen kyllä sitä mieltä, että jos joskus harvoin menee kampaajalle laitettavaksi, niin hääpäivänään :)

Mitä niille hiuksille sitten tekisi? Kuten vuosijuhlapostauksessa mainitsin, hiukseni ovat melko hankala tapaus. Espanjalaisten mielestä kyllä "ihanan sileät", mutta esimerkiksi äidilleni niiden letittäminen oli aina työn ja tuskan takana ja itse en ole vielä kertaakaan onnistunut letittämisessä siedettävästi. Liukkaat kuin mikä, siis. Lisäksi ne ovat taipuisat (eli jos haluaa oikeasti suorat hiukset, pitää käyttää suoristusrautaa), mutta kiharat näissä eivät pysy millään (paitsi sellaisella muotoilutuotemäärällä, joka voisi olla pienen kampaamon varasto - ja silläkin vain, jos ei sada). Pituutta näillä on tällä hetkellä noin lapaluiden puoliväliin.

Aiemmin olin kyllä melko vahvasti sitä mieltä, että haluan hääpäiväksi vain näyttävät kiharat, suoristumisriskistä viis. Ajattelin, että hiukset auki näyttäisin eniten omalta itseltäni, mutta että kiharat toisivat kampaukseen juhlavuutta:

(Vasen) (Keskellä) (Oikea)
Harmittelin jopa hieman sitä, että nuttura olisi ehkä kuitenkin jotenkin laitetumpi, mutta kun en mä varmaan näyttäisi yhtään itseltäni. Paitsi että sitten aloin miettiä, että miksen näyttäisi - mullahan on arkenakin hiukset yleensä kiinni, eikä auki, ja yleensä myös näytän mielestäni nätimmältä ja jotenkin ryhdikkäämmältä hiukset kiinni, erityisesti hiukset nutturalla, joita olenkin viime aikoina alkanut suosia. Eli entä jos sittenkin nuttura:

(Kaikki kuvat)
Todennäköisimmin päädyn kuitenkin näiden kahden sekoitukseen, eli jonkinlaiseen kiharanutturaan:

(Vasen) (Keskellä) (Oikea)
Kampauksen valintaan vaikuttavat tietysti mekon tyyli ja korut, mutta nämä nutturat on kyllä ihania! Yritin valkata näistä suosikkia, mutta en pystynyt, eli tosiaan muulla pukeutumisella ja laittautumisella on vielä paljon vaikutusvaltaa kampauksen suhteen!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Save the date -ideointia

Muistattehan kaikki postittaa kotimaan joulukortit - tänään on viimeinen päivä lähettää ne 75 sentin merkeillä!

Mua kutkututtais ihan hirveästi lähettää Save the date -kortit ensi vuonna joulukorttien mukana. Ainut vaan, että se voi olla himpun liian aikaisin, lähes vuotta ennen - pitää varmaan tän takia siirtää häät sittenkin kesälle :D Miksi mä haluan näin tehdä, on ihan säästökysymys - jouluna kortit saa tosiaan lähetettyä pikkaisen halvemmalla, ja me lähetetään joulukortit joka tapauksessa, joten lisäkustannuksia ei periaatteessa tulisi. No okei, tykkään myös ajatuksesta, että voitaisiin tällä tavalla yllättää ihmisiä iloisesti joulun alla.

Save the date -korttien lähettäminen ei tietenkään ole pakollista eikä kuulu suomalaisiin perinteisiin, mutta mun mielestä ne kannattaa lähettää, etenkin kun meidänkin häät vietetään hieman poikkeukselliseen vuodenaikaan. Koen, että ihmisten on hyvä varautua jo ajoissa siihen, että saattavat joutua valitsemaan meidän häiden ja firman pikkujoulujen välillä. Monet meidän sukulaisista asuvat myös melko kaukana, eikä heitä tule nähtyä niin usein, että päivämäärä välttämättä kulkeutuisi heidän tietoonsa jossain muussa yhteydessä.

Varsinaisesti olen kyllä ajatellut lähettää korttien sijaan magneetit. Näin joskus kaverilla tällaisen Save the date -magneetin jääkaapin ovessa, ja se oli ihana! Magneetteja omilla valokuvillahan saa nykyään kaikista verkkokaupoista, joista saa muitakin kuvatuotteita (Ifolor, Smartphoto, mitä näitä nyt on), ja sen lisäksi esimerkiksi Now & Forever:ltä saa varsinaisia Save the date -magneetteja.

Näppärä tyyppihän askartelee nuo itsekin (ainakin Sinooperista saa erilaisia magneetteja), mutta luulen melkein, että materiaalikustannukset ovat melko lähellä valmiina tilattujen hintaa.

Milloin teidän mielestä on liian aikaista lähettää Save the date -kortit? Vai kannattaako niitä mielestänne lähettää ollenkaan?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kasvissyöjän juhlat

"Mitä sä sitten syöt jouluna?!" - Tähän kysymykseen olen saanut vastata monet kerrat, kun käy selville, että olen kasvissyöjä. Vaikka joidenkin mielestä en edes saisi kutsua itseäni sellaiseksi, kun syön maitotuotteiden ja kananmunien lisäksi vielä mereneläviäkin. Tuohon kysymykseen kiteytyy kuitenkin hyvin vallalla oleva ajatus siitä, että oikea, kunnon ruoka on liharuokaa. Jouluruoka = kinkku, vaikka joulupöytä notkuu lanttu-, porkkana- ja perunalaatikoista siinä vierellä - niitä minä syön jouluna, ja lisäksi omaa joulusuosikkiani lipeäkalaa.

Kasvisruoka tekee minusta ilmeisesti myös hankalan juhlavieraan, ainakin pitopalveluille. Olin jo hieman ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, että juhlissa kasvisruokana on aina kasvisgratiinia, ja epäilin tämän johtuvan lähipiirini mielikuvituksettomuudesta. Sitten aloin itse silmäilemään pitopalveluiden tarjoamia kokonaisuuksia, ja kaskas kasvisruokaa, eli siis -gratiinia. Vaikka erilaisia menu-vaihtoehtoja muuten olisi metritolkulla, kasvisruokana on kasvisgratiini. Varmasti useimmilla pitopalveluilla onnistuu tämän vaihtaminen muuksi, mutta millä vaivalla ja mihin hintaan? Luulen, että me kasvissyöjät taidetaan jatkossakin puputtaa gratiinia juhlissa.

Paitsi että omissa häissäni haluan kyllä yhtä juhlavaa ruokaa kuin muutkin vieraat! Tämän takia olisi tosi tärkeää löytää juhlapaikka vapaavalintaisella pitopalvelulla, jotta voidaan valita pitopalveluista kasvisruuan suhteen paras. Myös kalaruoka kaikille voisi olla vaihtoehto, mutta kalaruokana tunnutaan tarjoavan lähinnä uunilohta, joka kyllä kotitekoisena on ihanaa, mutta epäilen sen onnistumista suurkeittiössä (koulussa kokemukset eivät ainakaan ole olleet häävejä). Maistuva kasvisruoka kaikille onnistuisi varmaan helposti esimerkiksi Gopalin kautta, mutta sulho varmaan kaipaa häihin lihaa, vaikka Gopalista arkena tykkääkin... Millaisia kokemuksia teillä on pitopalveluiden ja erityisruokavalioiden suhteen? Entä kasvissyöjät vieraana - ollaanko me vain vaikeita ja vaativia?

maanantai 8. joulukuuta 2014

Lahjoja & astioita

Taas on se aika vuodesta kun stressataan lahjoista. Itselleni on useimpina vuosina ollut melko helppoa keksiä sekä lahjoja muille että omia toiveita. Tänä vuonna kumpikin tuntuu ylitsepääsemättömältä! Tai yksi lahjatoive keksittiin helposti (paistinpannu, sulhon vanhemmat ostaa), toinenkin pienen miettimisen jälkeen (saunakiulu, mun vanhemmat ostaa), mutta tänään juuri mummini soitti, että mitä halutaan, enkä enää keksinyt mitään. Samoin pitäisi keksiä jotain pientä, mitä pikkuveljet voisivat ostaa (leffalippu mieheen?).

Itse olen nyt hankkinut lahjat äidille, isälle (osaksi) ja yhdelle neljästä pikkuveljestä - nämä kaikki bongasin siis viime viikonloppuna kirppikseltä: esimerkiksi äidille ostin käyttämättömän elektronisen valokuvakehyksen vitosella, mihin olin oikein tyytyväinen. Sulholle ostan luultavasti vain jotain pientä, sillä aion ostaa hänelle melko arvokkaan syntymäpäivälahjan vielä ennen joulua (siitä lisää tyypin syntymäpäivänä torstaina). Mutta mitä ihmettä ostan vielä kolmelle pikkuveljelle?! Etenkin 16- ja 13-vuotiaat veljet tuottavat päänvaivaa - mitä ihmettä heille voi ostaa?

Kävimme eilenkin kirpputorilla kiertelemässä (mukaan tarttui vain koulureppu itselleni kolmella eurolla), ja bongasin sieltä ihania Arabian astioita! Kyseessä oli Pekka-sarja, ja sitä tosiaan löytyi kirppirpöydästä kokonaisen kattauksen verran - ainut vaan, että kerralla ostettuna setti olisi ollut melkoisen hintainen. Lisäksi googlettelin juuri äsken, ettei kyseisestä sarjasta liene arkikäyttöön, se kun on posliinia, jota ei mielellään tulisi pestä koneessa.

Meidän astiastohan on tällä hetkellä melkolailla sillisalaattia, itse asiassa ihan omasta tahdostani. Minusta on nimittäin ahdistavaa ostaa uusia astioita, kun maailman kirpputorit tursuavat vanhoja - en siis ole kerännyt mitään sarjaa, vaan omat astiani ovat 18-vuotiaana tehtyjä "löytöjä" (kriteerinä mahdollisimman halpa hinta, merkistä viis) muutamaa perintökalleutta lukuunottamatta. Sulhon astiat taas ovat hänen ylioppilaslahjojaan - valitettavasti. Kyseessä on Arabian Teema-sarja, joka on ihan kiva kyllä joo, paitsi että kaikki on vihreää. Ei edes sinänsä mikään jäätävän ruma väri, mutta ei vain sovi meille, me ollaan molemmat sinisen ystäviä, ja ne ovat myös omaan makuuni liian tummat.

Googlaillessani äsken niitä hoito-ohjeita posliiniastioille törmäsin tämän (suuren luokan) ongelman ratkaisuun: Arabian Pudas Arctica -sarjaan. Kyseessä on 1980-luvulla valmistuksessa ollut sarja, joka on jo kestävää, eli soveltuu arkikäyttöönkin. Nyt voin siis esittää lahjatoiveiden kyselijöille tällaisen toiveen - astiasarja, jota ei uutena kaupasta saa, mutta jos jostain kirpparilta löytää, niin mieluusti saa ostaa :) Hinnaltaan nämä tosin ovat melko kalliita (kalliimpia kuin monet vanhat Arabian sarjat, varmaan juuri käytettävyyden vuoksi), mutta yksittäisen astian hinnan ei luulisi olevan ylitsepääsemätön. Sitten jos kun näitä alkaa kertyä, pitää vain keksiä, miten ne sulhon Teema-astiat voisivat vaivihkaa hävitä kaapista... :P

Nämä astiat voisi siis sitten joskus iskeä myös häälahjalistalle. Alun perin olin ajatellut, että toivotaan vain rahaa häämatkaa varten, mutta olen varmaan aikuistumassa, kun iski tällainen tarve yhtenäistää astiavarastoa (+jouduin hankkimaan elämäni ensimmäiset silmälasit!). Tosin häälahjatoiveisiin on jo tänä syksynä listattu kahvinkeitin (nykyinen on yli 10 vuotta vanha ja toiveena olisi hieman hifimpi laite, tällä kuitenkin pärjättäneen vielä pari vuotta).

Psst! Jos joku muuten miettii tamperelaisille lahjuksia, niin huomasin Facebook-seinältäni, että Näsinneulaan voi ostaa lahjakortteja! Itselleni ainakin kelpaisi, sulho lupasi jo joskus toisilla treffeillä että vie minut joskus tuonne syömään (arvaatte varmaan, että vielä ei ole vienyt):

lauantai 6. joulukuuta 2014

Suomalaiset häät & ulkomaiset vieraat

Hyvää itsenäisyyspäivää (ja Espanjan perustuslain päivää) kaikille! Päivän kunniaksi halusin kirjoittaa jotain suomalaisuuteen liittyvää, en vain millään meinannut keksiä mitään kovin järkevää. Lopulta päädyin tähän aiheeseen ulkomaalaiset vieraat suomalaisissa häissä, sillä kovasti toivon meidänkin häihin parin ulkomaalaisen eksyvän. Tarkemmin sanottuna espanjalaisen host-perheeni ja pari läheisintä ystävääni sieltä.

Espanja on vilahdellut päivityksissä joskus aiemminkin, mutta selvennykseksi vielä: olin siellä vaihdossa ennen lukiota, eli kotiinpaluustani on jo seitsemän (apua!) vuotta. Yhteydenpito sinne päin on tietysti harventunut, mutta ei katkennut kokonaan, olen siellä muutaman kerran käynytkin vaihdon jälkeen (viimeksi sulhon kanssa 2013), ja kaikki kyllä lupailevat jatkuvasti vielä joskus matkustavansa Suomeen - minusta heidän sopisi lunastaa lupauksensa meidän hääpäivän tienoilla :)

Ehkä hieman aikaista miettiä tätä sen kummemmin, mutta mietinpä kuitenkin - kieltä nimittäin. Nykyäänhän monikulttuuriset avioliitot yleistyvät kovaa kyytiä, ja sen (sekä yleistyneen matkustelun myötä) myötä monikulttuuriset ja -kieliset häät. Me ollaan kuitenkin sulhon kanssa supisuomalaisia, ja myös häät vietetään kyllä kokonaan suomeksi, noita espanjalaisia kun tulee maksimissaan kahdeksan kappaletta, ja todennäköisesti ei sitäkään (jos yhtään...). Niin että kuinkahan tylsää heillä tulee seurata suomenkielisiä toimituksia & puheita ynnä muita ja onnistuuko muiden vieraiden kanssa seurusteleminen yhtään, suurin osa heistä kun ei puhu edes englantia.

Tietenkin ajattelin istuttaa kaikki espanjalaiset lähekkäin, jotta heille on ainakin seuraa toisistaan, lisäksi lähelle voisi sijoittaa vaikka ranskaa taitavia ystäviämme, sillä ainakin host-vanhempani puhuvat sujuvaa ranskaa. Meille tulee todennäköisesti joka tapauksessa nettiin hääsivut (sinne siis kaikki ohjeet, jotka yleensä lähetetään kutsujen mukana paperilla), jonne voisi laittaa espanjaksi etukäteen tietoa suomalaisista hääperinteistä. Lisäksi, vaikken välttämättä muuten halua mitään ohjelmalehtisiä pöytään, niin espanjalaisille voisi väkertää hieman runsaammat lehtiset, joissa on paitsi ohjelman aikataulu, myös tarkempaa selitystä perinteistä ja ohjelman kulusta.

Yritin googlailla hieman espanjalaisista hääperinteistä tehdäkseni hieman vertailua Suomen ja Espanjan välillä, mutta ilmeisesti siellä ei kauheasti ole perinteitä. Kirkko+syöminkiä+juominkia+puheita+musiikkia, hääleikeistä ei juurikaan löytynyt mainintoja, eli niistä lienee tosiaan hyvä varoittaa etukäteen :)

Onko kellään muulla kokemusta häistä, joissa on muutama vieraskielinen? Millä tavalla heidät on huomioitu?

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kuumaa juomaa

Olen pyöritellyt pitkään mielessäni ajatusta kuumasta juomasta häätarjottavana. Se voisi olla marrashäissä kiva vuodenaikaan liittyvä yksityiskohta, mutta mihin väliin juomaa tarjottaisiin? Alkumaljana? Jälkiruokana heti ruuan jälkeen? Kahvin ohella? Iltasella?

(Kuva)
Entä mitä juomaa? Glögi on tietysti helppo joulunalusjuoma, josta saa sekä alkoholittoman että holillisen version. Onko kuitenkin liian aikaista tuputtaa glögiä marraskuussa? Tylsää? Glühwein (/mulled wine) voisi myös olla kiva, sulho ainakin ihastui tähän laskettelureissullaan Alpeilla. Glühweinia hörpimme myös Kaunispään Huippu-ravintolassa juuri ennen pulkkamäkeä ja kosintaa, joten se sopisi juuri meidän häihin - tarjoiluun voisi liittää vaikka jonkun tarinan kosinnasta.

Hieman riippuu kyllä myös ehkä siitä, mihin juhlapaikkaan päädymme, että sopisiko tällainen kuuma juotava ollenkaan. Jos tila on esimerkiksi (liian) hyvin lämmitetty, niin kuumaa juomaa ei tee ollenkaan mieli. Jos taas on yhtään viileä, niin lämmike olisi varmasti tervetullut. Onko kellään kokemuksia kuuman juoman tarjoilusta häissä? Mitä tarjottiin, missä vaiheessa, maistuiko vieraille?

Pohdintojen päätteeksi piristytän pikkujoulukauttanne vielä valkoviiniglögin ohjeella, jonka olen mukaillut netin eri ohjeista. Itse tein tätä viime viikolla opiskelijabile-etkoille, määrästä riitti noin kuuteen annokseen ja hyvää tuli :)

Valkoviiniglögi (6 annosta) 

1 litra kuivaa valkoviiniä
½ dl sitruunalikööriä
1 dl sokeria
1 pss glögimaustetta (Santa Maria)

Laita ainekset kattilaan ja keittele noin 80-asteiseksi, älä päästä kiehumaan! Jonkun ohjeen mukaan tähän menee vartti, mutta me keitettiin pienellä lämmöllä lähes tunti - mitä pitempään keittää, sitä vahvemmin glögimausteet maistuu :) Nautiskele!

torstai 4. joulukuuta 2014

Prahan tuliaiset

Kuten aiemmin mainitsin, sulho oli viikonlopun Prahassa pikkujoulu-teemaisella riehuntaretkellä. Tottakai olin etukäteen vannottanut paitsi olemaan kiltisti, myös tuomaan kunnon tuliaiset, keskustelu meni jotensakin näin: "Jaa, mitähän mä sulle toisin?" "Emmätiä, eiku eiks kristalli oo siellä se juttu? JOO! Tuo mulle joku kristallikoru! Kaikki missä lukee Swarovski kelpaa!". Unohdinpahan taas vaihteeksi, että toi pönttö tekee, mitä sen käskee tehdä...



Mun täytyy kyllä myöntää, että sulholla on hyvä maku korujen suhteen :) Aiemmin hän on kerännyt minulle hopeisen Kalevalan Kielo-sarjan, jotka ovatkin tähän saakka olleet ainoat arvokoruni. Arkisinhan mulla on yleensä korvissa jotain ruokaa: kakkupaloja, muffinsseja, jäätelöannoksia... Nämä on Swarovskin Tranquility-sarjaa, johon kuuluu myös kaulakoru, joka myös näytti ihanalta! Näissähän on potentiaalia laittaa vaikka mihin juhlaan, esimerkiksi omiin häihin :P Tänään ihanuudet pääsevät ensi kertaa käyttöön meidän ainejärjestön pikkujouluihin - pitää vaan varoa hukkaamasta!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hääpukuhaaveilua!

Olen kenties jossain määrin poikkeuksellinen morsian siinä mielessä, etten ole juurikaan suonut ajatuksia sille valkoiselle mekolle, josta meistä jokaisen kai kuuluisi unelmoida jo pikkutyttönä. Luulinkin, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä, millaisen mekon haluan.

Tällä kertaa lukiessani uutta Häät-lehteä tutkailin mekot aiempaa tarkemmin läpi, ja selkeästi mulla on joku linja näissä, mistä tykkään. Siirryin internetin ihmeelliseen maailmaan, ja kas, edelleen. Tämä saattaa johtua siitä, että ystäväni (tod.näk. tuleva kaasoni) totesi joskus kihlauksen jälkeen, että minulle sopisi merenneito-mallinen puku - ja itsestäni ajatus tuntui heti hyvältä, vaikka hädin tuskin tiesin tuolloin, mitä merenneito-malli tarkoittaa.

Alusta asti minua on kuitenkin vaivannut merenneito-mallissa se, että perseeni näyttäisi ihan jäätävän isolta - koska se on iso, suhteettoman suuri muuhun kroppaan verrattuna (ei sillä, pidän siitä silti!) Selailinkin taas naikkareita, ja yllätysyllätys, jollakulla muullakin oli sama ongelma. Hänelle suositeltiin etsimään "fitted a-line" -mekkoja, ja kun itse googlasin tuon, niin kyllä - tällaisen minä haluan! Asia erikseen, miltä sellainen oikeasti joskus kaukana tulevaisuudessa tulee näyttämään päälläni, tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä!

Maggie Sottero - Jessica
Tykkäisin myös, että puvussa olisi hihat, esimerkiksi juuri niinkuin tässä. Ei pelkästään sen takia, että hihattomassa pelkäisin puvun tippuvan (vaikka tiedänkin, että jos puku istuu, niin ei se tipu), vaan siksi että a) mulla on melko leveät hartiat (kiitos lapsuuden koripalloilu...) ja b) mulla on kompleksi mun kainaloläskeistä :D Esimerkiksi vuosijuhlissa mulla oli täysin hihaton mekko, ja vaikka sulho kuinka yritti vakuuttaa, että se näytti hyvältä niillänsäkin, mun oli pakko laittaa lyhythihainen bolero hartioita ja kainaloläskejä peittämään - ja omaan silmään näytti paljon paremmalta. Vaihtoehtona hihalliselle häämekolle on siis tietysti myös jonkinnäköinen bolero - olkapäät paljaana en tule hillumaan!

Edellinen takaa

Kolmas juttu, minkä on huomannut miellyttävän mun silmää, on vähän erikoisemmat selät, niinkuin tässäkin (ks. alla) - aiiiivan ihana! Saa sitten taas nähdä, miltä näyttää omassa selässä, mutta toivossa on hyvä elää...

Seuraava inspiraatiopuku!
 
Takaa
Tämä on äkkiseltään melko samanlainen puku kuin äskeinen, mutta ilman hihoja. Kieltämättä tuollaiset leveähköt olkaimetkin voisivat toimia. Toinen juttu, mikä tästä puuttuu edelliseen verrattuna, on se upea selkäpuoli.

Vielä kolmas!
Tämä oli melko erilainen näihin kahteen verrattuna, ihanan näköinen myöskin! Tykkään tuosta vyöstä, kaula-aukosta ja selkäpuolesta. Vyö (tai mekko, johon sopii vyö) olisi kiva senkin takia, että en välttämättä halua kokovalkoista pukua. Itse asiassa olin pitkään sitä mieltä, etten halua lainkaan valkoista, mutta sen suhteen on mieli muuttunut, kun alkoi häälehtiä selailemaan :) Muutama inspiraatiokuva aiheesta "jotain sinistä":

Vielä viimeinen seikka, jonka "tiedän" tulevasta puvustani: haluan käytetyn mekon. Kuten aiemmin ohimennen mainitsin, tälle pikku viherpiipertäjälle ekologisuus on tavoiteltava arvo myös häissä. Eikä tällä opiskelijalla ole varaa maksaa nelinumeroisia summia yhden päivän vaatteesta (kolminumeroisetkin summat saisivat olla sieltä pienimmästä päästä!). Kiinasta tilaaminen olisi vaihtoehto, jos olisi - minulle ei ole. En halua tilata mekkoa sovittamatta, enkä halua ottaa sitä riskiä, että minulle rahdattaisiin maapallon toiselta puolelta joku painajaismekko, se nyt ei ainakaan olisi ekologista. Se onkin sitten asia erikseen, miten nämä jo yllättävän tarkoiksi muodostuneet kriteerini, yleensäkin vaikeasti puettava vartaloni ja käytettyjen pukujen rajatut markkinat sopivat yhteen. Toivottavasti hyvin :D