tiistai 12. elokuuta 2014

Vieraana häissä

Elokuun alussa pääsin juhlimaan elämäni kolmansiin häihin - kiitos vielä hääparille ja muille mukana olleille! Aluksi ajattelin, että olisin kirjoittanut postauksen vain tuosta juhlasta, mutta enpä tullut edes ottaneeksi yhtään kuvia siellä, joten tällaisesta postauksesta olisi tullut kovin lyhyt... Niinpä ajattelin kirjoittaa hieman kaikista niistä häistä, joihin olen tähän mennessä päässyt: mitä niistä on jäänyt mieleen, ja onko jotain, mitä ehdottomasti haluan omiin häihini (tai jotain, mitä ehdottomasti en).

Kukaan älköön sitten pahastuko, jos minä en tykännytkään jostain yksityiskohdasta joissain häissä. Ihmisiä on erilaisia, eikä kaikkia voi ikinä miellyttää.

Sulhon kaverin häät heinäkuussa 2012

Ensimmäiset häät, joihin pääsin, olivat sulhasen kaverin - en muista, ovatko he tunteneet peruskoulusta vai lukiosta, melko kauan kuitenkin. Minä sen sijaan en ollut tavannut sen enempää hääparia kuin muita vieraitakaan, joten hieman jännitin tilaisuutta, kun ei muutenkaan ollut mitään tietoa hääjuhlan kulusta tai tavoista. Tosin, eipä aiempi kokemus häistä olisi tässä tapauksessa juurikaan helpottanut, sillä nämä olivat hieman erilaiset häät esimerkiksi siinä mielessä, että (buddhalainen) vihkiminen oli tapahtunut jo edellisenä päivänä vain läheisten todistamana, ja me vieraat olimme siis vain juhlimassa.

Häitä juhlittiin Kuusamossa, Petäjälinnassa, ellen aivan erehdy (ei ollut mitään, mistä tarkistaa, mutta paikka näyttää samalta). Paikka oli oikein viihtyisä, mutta kovin pieni, vaikkei vieraita tainnut paljon ollakaan. Sali oli ahdettu täyteen pöytiä, ja yhden noustessa paikaltaan täytyi monen muunkin nousta. Suunnitelma oli ilmeisesti, että sisällä käydään vain syömässä ja muuten viihdytään ulkona, jonne oli viritetty joku rastiratakin, mutta valitettavasti tihkutti vettä ja hyttysiä oli ihan järjettömästi, eli vieraat viihtyivät ennemmin sisällä. Rastirata oli kyllä muuten oikein hauska idea!

Virallista ohjelmaa ei tainnut olla muuta kuin buddhalaisen munkin pitämä puhe, ja muistaakseni morsiamen äidin puhe. Molemmat puheet olivat oikein tunnelmallisia ja herkkiäkin, mikä oli kenties sopivana kontrastina muuten kovin vapaatunnelmalliselle juhlalle. Illemmalla oli myös tanssia livebändin säestämänä, mikä oli oikein hauskaa - muistaakseni useimmat vieraat viihtyivät ainakin välillä tanssilattialla (minusta on aina sääli, jos tanssilattia ammottaa tyhjyyttään).

Näissä häissä oli kyllä yksi asia, mikä jäi oikeasti kaivertamaan: hääkakku. Tai siis se, että hääkakun sijaan juhlissa tarjottiin vaniljajäätelöä ja mansikoita, missä sinänsä ei mielestäni ole mitään vikaa, mutta kun mansikat loppuivat kesken! Omasta mielestäni mikään ruoka ei saisi loppua kesken, ja jos kakku on vielä näinkin vaatimaton, niin kyllä sitä pitäisi riittää kaikille!

Kaiken kaikkiaan kyllä hyvät bileet, mutta meille haluan kyllä hieman perinteisemmät (ehkä juhlavammatkin) häät.


Sulhon siskon häät elokuussa 2012

Melko heti edellisten häiden perään juhlimme sulhon siskon häitä. Tuona kesänä heidän suvussaan oli itse asiassa toisetkin häät, mutta itse en ollut paikalla, koska olin veljeni lakkiaisissa - siinä muuten yksi asia, joka kannattaa huomioida kesähäitä suunnitellessa: kesäkuun ensimmäinen lauantai on yleensä lakkiaispäivä, jolloin monilla vierailla voi olla muutakin tekemistä. Näitä häitä juhlittiin Kalajoella, Kalajoen hiihtomajalla.

Nämä häät olivat huomattavasti perinteisemmät kuin ne ensimmäiset, alkaen jo siitä, että ne alkoivat kirkkovihkimisellä (Himangan puukirkossa, joka on myös oikein perinteinen suomalainen kirkko), jota me vieraatkin olimme todistamassa.

Kun edellisissä häissä juhlatila oli melko pieni, näissä se oli melko suuri. Siis niin suuri, että tilaa jäi runsaasti, vaikka yhdessä päässä salia oli runsaasti tyhjää tanssilattiaa varten, ja toisessa päässä lasten leikkitilaa ynnä muuta. Hääparikin tuntui istuvan kovin kaukana vieraista (vaikka itse istuin siinä heitä lähimmässä pöydässä), mutta toisaalta siinä jäi hyvin tilaa vieraille käydä heitä tervehtimässä.

Näihin häihin kuului useita perinteisiä leikkejä, pari puhetta (joista en oikeastaan muista mitään), paljon hyvää ruokaa ja loppuun tietysti tanssiminen, alkuun livebändin säestyksellä ja loppuillasta Spotify:n.

Tästä juhlasta ei oikeastaan ole mitään "pahaa" sanottavaa, nyt näiden tuoreiden häiden pohjalta analysoimme, että tila oli kenties liiankin suuri (ehkä olisi tullut juteltua useamman ihmisen kanssa, jos olisi istuttu lähempänä toisia), mutta tunnelma pysyi siitä huolimatta korkealla koko ajan. Bestmanin ja kaason ohjaamat leikit vapauttivat tunnelmaa ja olivat oikein viihdyttäviä. Uskomatonta muuten, ettei minulla ole näistäkään juhlista yhtäkään kuvaa!


Minun kaverini häät elokuussa 2014

Nämä häät alkoivat Pyhän Laurin kirkosta Vantaalla. Pitää sanoa pari sanaa kirkosta, sillä minulle selvisi vasta äsken (kun tarkistin, onko se kyseessä Vantaan vai Helsingin kirkko), että se on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus! En yhtään ihmettele, että se on Suomen suosituimpia vihkikirkkoja (nytkin oli vihkimisiä jonossa, edelliset poistuivat kun me saavuimme, ja seuraavat olivat jo tulossa meidän poistuessamme), sillä se on todella tunnelmallinen! Jos haluaisin kirkossa naimisiin, sen täytyisi olla tämän tyyppinen vanha kivikirkko!

Kirkko-osuuden jälkeen juhlat jatkuivat Kuninkaan kartanossa, joka oli myös todella ihana juhlapaikka! Ehkä hieman pieni, niin että ohjelmattomalla ajalla vieraat viihtyivät ennemmin ulkona (jossa tosin oli kamalasti ampiaisia kiusana), mutta eipä tämä kauniina päivänä haitannut. Vanhempiani, jotka istuivat toisessa päässä salia kuin me, harmitti myös hieman, etteivät he nähneet hääparia paikaltaan lainkaan.

Näiden juhlien ohjelma koostui pääasiassa puheista, jotka olivatkin todella onnistuneita! Puheet olivat sopivasti sekä hauskoja että liikuttavia. Omasta mielestäni puheet kuuluvat tällaiseen isompaan (miksei pienempäänkin) juhlaan, ja on ihan mahtavaa, jos porukasta löytyy hyviä puhujia. Leikkeinä olivat sama vieraiden esittely kuin edellisissäkin häissä (täällä oli kyllä omaperäisempiäkin vaihtoehtoja tarjolla) ja morsiamenryöstö. Itse olisin ehkä kaivannut enemmän vieraita osallistavia leikkejä, mutta minä nyt olenkin hieman pölhönä yhteisleikkeihin.

Täytyy myös kehua Kuninkaan kartanon ruokia! Pitopalveluna täällä on ilmeisesti Kuninkaan Lohet, jolla on vieressä myös toinen juhlatila, Vanha Viilatehdas. En ehkä ikinä ole syönyt niin hyviä alkuruokia, ja myös hääkakku oli todella maittava! Ainut heikompi lenkki oli pääruoka, mutta siitä saan kenties kiittää kasvisruokavaliotani: muut söivät varmasti maittavaa pihviä punaviinikastikkeella, itselläni oli epämääräistä kasvisgratiinia runsaalla juustolla (onneksi juusto on hyvää).

Lopuksi taas tanssittiin, täällä ei ollut livebändiä ollenkaan, vaan dj - mikä oli mielestäni hyvä vaihtoehto pienehkölle tanssilattialle. Alkuun ei meinannut löytyä porukkaa tanssilattialle (itsehän olen ainahetivalmis tanssimaan!), mutta kyllä tunnelma siitä loppua kohti kohosi :)


Että tällaisissa häissä sitä on tullut tanssittua - saa nähdä, monetko vielä ehtii tanssia ennen omia! Tämän pikkukatsauksen pohjalta sanoisin toivovani omiksi häiksi jotain sellaista kuin sulhon siskolla (paljon leikkejä ja kaikki vieraat täysillä mukana), mutta juhlapaikka ja ruoka saisivat olla samanlaisia kuin viimeisimmissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti