maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mistä lähdetään?

Niinhän siinä kävi, että aika on mennyt kovasti töissä ja tentteihin lukiessa, eikä ole tänne ehtinyt kirjoitella. Viime viikolla sainkin käytyä tekemässä ensimmäisen kolmesta kesätentistäni, mutta kovasti on tullut niitäkin lykkäiltyä. Mihin ihmeeseen käytän kaiken aikani? Hetken verran käytän ainakin nyt hääjärjestelyiden lähtötilanteen tarkasteluun, eli mitä juhlistamme jo tiedetään:

Aika: Marraskuu 2016

En ole ikinä haaveillut kesähäistä (tosin en ole kyllä muutenkaan ikinä haaveillut häistä - ajatuksena on tosin ollut, että jos joskus vahingossa päädyn naimisiin, niin ei ainakaan mitään perinteisiä juhannushäitä minulle), ja koska olemme sulhon kanssa tavanneet marraskuussa, se tuntui hyvältä ajankohdalta. Olemme tähänkin asti juhlistaneet tapaamisen vuosipäivää jotenkin, joten haluan jatkaa juhlimista saman päivämäärän tienoilla jatkossakin. Lisäksi marraskuu on minusta, uskomatonta kyllä, kenties vuoden tunnelmallisinta aikaa: pimeä ja märkä pakottavat ihmiset sisätiloihin, kynttilöiden, takkatulien ja perheenjäsenten pariin (no, ainakin leffoissa näin...). Toivon mukaan juhlapaikalla on hyvät mahdollisuudet luoda valoilla tunnelmaa tähän vuoden pimeimpään aikaan!
Paikka: Tampereella (tai lähistöllä)

Alunperin olin ajatellut, että häitämme juhlitaan laivalla, koska tapasimme laivalla (ja - ihan tosi - vaihtaessamme ensimmäisiä suudelmia sanoja tuolloin, ajattelin: "Jos me päädytään naimisiin, niin häät vietetään laivalla!"), mutta pikkuhiljaa olen kallistunut perinteisempään hääpaikkaan. Ihan vaan siksi, että voisi tulla aika kalliiksi kustantaa sadan hengen häät laivalla, mutta myös siksi, että häämaailmaan sukeltaessani olen tajunnut, että haluan askarrella paljon ihania koristeita, enkä ole varma, kuinka paljon omia koristeluita voi laivalle roudata. Eli maissa juhlitaan. Ellen nyt sitten aivan heittäydy tuuliviiriksi.

Itse olen kotoisin pääkaupunkiseudun nurkilta, kuten jossain taisin jo mainita, ja miesvanhukseni puolestaan on löytänyt Tampereelle Pohjois-Pohjanmaalta. Jos häät siis järjestettäisiin jomman kumman kotinurkilla, toisen suvulle tulee epäreilun pitkä matka. Tämä voisi olla ookoo, jos tällaisella paikalla olisi jotakin tunnearvoa meille pariskuntana, mutta koska näin ei ole, päädyin päädyimme siihen, että juhlitaan Tampereella, kun ollaan täällä yhdessä asuttu jo muutama vuosi.

Muuten paikka on kyllä täysin auki! Olen kyllä selaillut liian monen vaihtoehdon kotisivuja, mutta mikään ei ole vielä kolahtanut. En tiedä haluanko naimisiin kaupungin keskellä prameassa hotellissa, pellon laidalla vanhassa tallissa vai klassisessa kartanossa! Näistä kyllä tuon vanhan tallin tyyppiset paikat ovat vaikuttaneet tunnelmallisimmilta, mutta -ainiin- häät ovat marraskuussa! Nämä tallithan on remontoitu lähinnä kesäjuhlia silmällä pitäen, ja useimmista on vähintäänkin puolet tiloista pois käytöstä lokakuusta eteenpäin... Yhdistäpä tämä sitten sadan hengen pikkuhäihin!

Vihkiminen: Siviilivihkiminen paikan päällä

Tämä on ollut selvä siitä asti kun erosin 18-vuotiaana kirkosta. Toki, jos haluaisimme, miekkosen kirkollisverorahat takaisivat minullekin kirkkohäät, mutta haluan meidän vannovan rakkautta ja uskollisuutta vain toisillemme, ja vain oikeiden, konkreettisten ihmisten silmien alla, enkä myöskään kaipaa siunausta tyypiltä, johon en oikeastaan usko.

Minulla on sitä paitsi kirkossa aina kovin vaivaantunut olo: oli tilaisuus mikä hyvänsä ristiäisistä hautajaisiin (ja kauneimpiin joululauluihin siinä välissä), niin jossain välissä aina todistellaan omaa uskoa vähintäänkin uskontunnustuksen muodossa. Koska en voi seistä uskontunnustuksen sanojen takana, koen ongelmallisena lausua sitä, mutta toisaalta tuntuu lapsellisen mielenosoitukselliselta pitää suu kiinni. Useimmiten olen kyllä valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, koska ensimmäinen tuntuisi huijaamiselta. Lapsellinen voin olla, mutta en epärehellinen :)

Kirkko toisi tietysti tilaisuuteen tiettyä juhlallisuutta, mutta uskon vähintäänkin yhtä tunnelmallisia juhlapaikkojakin olevan olemassa. Sitten täytyy vain löytää joku, joka meidät haluaa vihkiä siviilisti juhlapaikalla!

Vieraita: Melko paljon - noin 100 - apua!

Tämä "noin 100" oli ensimmäinen ajatukseni ihan mutu-tuntumalta heti, kun aloin miettimään häitä. Perustuen ihan siihen, että meillä molemmilla on melko isot suvut, ja vieläpä sellaista sorttia, että suurin osa varmasti mieluusti saapuu häihimme. Eräänä yksinäisenä iltana päätin alkaa hahmotella vieraslistaa, ja listattuani molempien perheet ja sukulaiset serkkuihin asti (sekä tietenkin läheisimmät ystävät), vierasmäärä oli aikalailla tasan 100. Enkä edes laskenut mukaan serkkujen lapsia! Joten vaikka osa näistä todennäköisesti jättääkin tulematta, nuo serkkujen lapset sitten palauttanevat määrän sataan. Tai sinne päästään (?) viimeistään niiden läheisten voimin, jotka tästä pikalaskelmastani unohdin.

Alkuperäinen ajatukseni häistä oli kyllä juhlia "vain läheisten" kesken, mutta minkäs sille voi, jos läheisiä on niin paljon! Esimerkiksi vanhempien sisaruksista on paha lähteä karsimaan "ei-niin-läheisiä", etenkään, kun kaikki ovat kuitenkin mukavia ihmisiä!
Mitä (miten?!) kustantaa: Liikaa itse maksettavaksi, vanhemmat apuun?

Olen sen verran itsepäinen itsenäinen nainen, että haluan meidän maksavan pääasiassa itse. Molempien vanhemmat ovat kyllä hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa ja varmasti avustaisivat mieluusti myös rahallisesti, mutta oma luonteeni ei anna minun sellaista pyytää, eikä välttämättä hyväksyä omaehtoisia tarjouksiakaan.

Koska vierasmäärä on kuitenkin melko suuri, ja meidän tulomme taas melko pienet, joudun luultavasti antamaan periksi ja hyväksymään avuntarjoukset. Tajuan kyllä jo tässä vaiheessa, että vaikka kuinka tekisimme kaiken itse ja pitäisimme juhlat kerrostalokaksiossamme, sataa henkeä ei pikkusummilla ruokita. Saati juoteta. Ehdottomasti haluan kuitenkin häät, joissa vieraille tarjotaan kunnon ruuat ja myös kohtuullisesti juotavaa!

Teema: Ainakin sinistä!

Hylättyäni (ainakin hetkeksi) ajatuksen häistä laivalla, päädyin laiva-teemaan maissa. Netin kuvasyövereitä selattuani tajusin, että helpommin päätetty kuin toteutettu, ainakaan hyvällä maulla. Siis sillä tavalla, että teema näkyy muttei mene yli. Ei myöskään ehkä toimi niissä juhlapaikoissa, jotka tähän mennessä ovat eniten miellyttäneet silmääni, eli vanhoissa talleissa.

Laivateemasta tulee kuitenkin yksi juttu ehdottomasti, eli merensininen (navyn sävyinen siis - mikä se on suomeksi?!). Sininen on sekä minun että miesvanhukseni lempiväri, ja esimerkiksi asuntomme on sitä pullollaan, eli itse asiassa teemavärinä ei voisi olla mikään muu! Navy sopii kaikessa tummuudessaan myös loistavasti marraskuuhun ja luo upean kontrastin kynttilän valon kanssa, joten täydellistä! Haluaisin kovasti yhdistellä navyyn myös kultaa, mutta pitää hieman varoa Ruotsi-vaikutelmaa (jos "kulta" onkin keltaista) tai liian jouluista tunnelma - vaikka ripauksen joulun lämpöä häihimme haluaisinkin.
Näistä siis lähdetään, ja minä lähden nyt töihin, vaikka lyhyiden pohdintojen jälkeen jäi kova kutina kirjoittaa kaikesta tarkemmin. Sellaista on siis luvassa mahdollisimman pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti