torstai 16. marraskuuta 2017

Hääpäivän aikataulu

Häitä järjestellessä yksi vaikeimmista pohdinnoista oli mielestäni hääpäivän aikataulun suunnitteleminen. Muiden kokemuksia löysin netistä kovin vähän, ja nekin olivat yleensä suunnitelmia - kukaan ei palannut kertomaan, miten aikataulu tosiasiassa piti. Siksipä jaan teille meidän hääpäivän aikataulun, jos vaikka joku saisi siitä vinkkejä omansa järjestelyyn. Mutta. Kuten olen moneen kertaan maininnut, en pysynyt hääpäivänä yhtään kellon perässä, joten minäkään en osaa kertoa, kuinka täsmällisesti tämä toimi... Paitsi että kaikki vihkimistä edeltävä tekeminen pysyi aikataulussaan ja oltiin useassa kohtaa jopa etuajassa. Itse häissäkin uskon meidän pysyneen aika hyvin suunnitelmissa; ainakaan itselleni ei tullut kiireen tuntua, eikä mikään jäänyt välistä.

Mitä vieraillemme kerrottiin hääjuhlan ohjelmasta:
Hääpäivän aikataulu kokonaisuudessaan:

7.30 Herätys, aamupala yms (kotona Tampereen keskustassa)
8.30-10 Morsiamen kampaaja (Marrasmorsiamen hääaamu)
Ennen kymmentä bestman haki sulhasen kotoa, ja he kävivät hakemassa vieheet ja rannekukat kukkakaupasta
10-11 Morsiamen meikkaus kotona, sulhanen ja bestman kävivät syömässä ja siirtyivät valmistautumaan (Marrassulhasen hääaamu)
11-12 Morsiamen lounas & pukeutuminen, sulhanen ja bestman siirtyivät jo Näsilinnanpuistoon kuvauksia varten
12.00 Valokuvaaja siirtyi Näsilinnanpuistoon, morsian ja kaasot perässä. Valokuvaus Näsilinnassa & puistossa
13.30 Perheet siirtyivät näihin aikoihin Omalle Tuvalle tekemään viimeisiä valmisteluita ja ottamaan vieraat  vastaan
13.30 Lähdettiin Omalle Tuvalle, hääpari morsiamen veljen kyydillä, kaasot ja bestman omilla autoillaan (matkaan Tampere-Ikaalinen varattu noin tunti)
14.20 Hääpari saapui Omalle Tuvalle, siistiytyminen ja valmistautuminen vihkitilaisuuteen Oman Tuvan takatiloissa
14.30 Vihkijä saapui Omalle Tuvalle
15.00 Vihkitilaisuus alkoi
Vihkitilaisuuden jälkeen hääparin pikapotretit & vieraille info jatkosta
15.30 Onnittelujono & alkumaljojen haku, maljannosto, morsiamen isän puhe ja ohjeistus ruokailuun
16-17.30 Ruokailu, jonka loppuvaiheessa yhteiskuvat
18.00 Kenkäleikki, morsiamen puhe ja ohjeistus kahveille
18.30 Kakun leikkaus ja kahvit, herkkubuffet avataan, "kuokkavieraat"
19.15 Kahvitarjoilu päättyy
20.00 Häätanssi & tanssi jatkuu
21.00 Heitot & tanssi jatkuu
22.00 Iltapala & tanssi jatkuu

Sellainen kokonaisuus! Mielestäni oli ihan sopivasti ohjelmaa, kun vieraat saivat lisäksi omaan tahtiinsa kisata hääbingossa, kirjoitella tervehdyskortteja ja kuvauttaa itsensä valokuvanurkkauksessa. Ainoastaan ihan hääjuhlan alkuun vieraat olisivat toivoneet hieman enemmän ohjelmaa, kun ruokailun alkua jouduttiinkin hieman odottelemaan, eikä tunnelma ollut vielä ihan kohonnut.

Tämän myötä itse hääpäivä alkaakin olla taputeltu myös täällä blogin puolella (vihdoin, aikalailla vuosi häiden jälkeen!), mutta ajattelin vielä kirjoitella suunnitelmien onnistumisesta ainakin budjetin ja hääjuomien osalta. Myös toiveita postauksista saa esittää, jos siellä kukaan enää tätä blogia seurailee ;)

maanantai 6. marraskuuta 2017

Parteeey!

Järjestetty ohjelma tosiaan päättyi iltapalaan, jonka jälkeen ohjelmalehtiseen oli merkitty ”Tanssia aamuun asti”. Ihan aamuun asti ei tanssittu, mutta muutama tunti häissä vielä viihdyttiin.

Menoa ja meininkiä tanssilattialla (kuva jälleen Minttu Saarnilta)
Tässä vaiheessa siirryttiin tunnin mittaisista soittolistoista (joihin olin myös järjestänyt kappaleet omasta mielestäni hyvään järjestykseen) bileet-listaan, jota soitettiin satunnaistoistolla. Pikkuveljeni jatkoi dj-hommia tanssin lomassa soittaen aina toivottuja biisejä – tosin puutteellisesta internet-yhteydestä johtuen hän pystyi soittamaan lähinnä niitä biisejä, jotka löytyivät tuosta koneelle ladatusta bilelistasta. Vaikka siinä oli musiikkia noin kahdeksan tunnin edestä, ihan kaikkia biisejä ei tietenkään löytynyt. Vierailla kyllä oli mahdollisuus vaikuttaa biisilistaan ennen häitä ilmoittautumisen yhteydessä (ilmoittautumislomakkeessamme kysyimme biisitoiveita), mutta ymmärtäähän sen, että tanssin huumassa nousee uusia mielihaluja :D

Jo puolenyön maissa bileissämme kävi melkoinen kato, kun suuri osa lähinnä miehen puolen sukulaisista poistui. Kuuleman mukaan lähdön syynä oli aikaisin iskenyt väsy, joka kuitenkin hotellimatkalla oli kääntynyt taskumattien voimalla uuteen nousuun, ja bileet jatkuivat hotellin baarissa. Myös monet tamperelaiset lähtivät tässä vaiheessa kotiin, jottei kotiin pääsy venynyt liian myöhälle (Ikaalisista ajaa kuitenkin tunnin verran Tampereelle).

Mutta kuten sitä sanotaan: Väki vähenee, pidot paranee. Tanssilattialla meininki pysyi siis yhä hyvänä vielä pari tuntia. Pitkä päivä vaati kuitenkin veronsa, ja kun aloimme itse suunnitella lähtöä puoli kahden maissa, paikalla oli enää minun perheeni ja sukulaisia enimmäkseen äitini puolelta, eli heitä, jotka on ennenkin havaittu kestäviksi juhlijoiksi. Havaitessaan meidän olevan poistumisaikeissa hekin alkoivat tekemään lähtöä (keräten matkaeväitä sekä holittomista juomista että herkkubuffetista), ja juhlapaikan sulkemisesta vastanneet vanhempani pääsivät hekin mökilleen pian kahden jälkeen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja parhaat asiat menevät ohi tosi nopsaan - niin myös hääpäivä! (Kuva: Minttu Saarni)

Toisaalta olin hieman pettynyt näinkin aikaiseen lopetukseen, mutta toisaalta:

Olen havainnut tämän pitävän aika hyvin paikkansa! (Kuva)
Sitä paitsi seuraavana päivänä tavattiin vielä paljon hääväkeä Ikaalisten kylpylän aamiaisbuffetissa, jonne mekin suuntasimme, vaikkemme kylpylässä yöpyneetkään. Mutta siitä lisää myöhemmin!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Iltapala

Heittojen jälkeen tanssit jatkuivat taas noin tunnin verran, minkä jälkeen, noin kello kymmeneltä, oli iltapalan vuoro. Iltapala sisältyi meillä jo pitopalvelumme Pitokauhan ensimmäiseen tarjoiluun, ja kun hinta oli senkin kanssa oikein edullinen, ei päätöstä kauan tarvinnut pähkäillä. Toki iltapalan puolesta puhui myös se, että suunnitelma oli juhlia myöhään yöhön, eikä meillä ollut mitään käryä Ikaalisten ruokatarjonnasta yöaikaan. Emmehän toki halunneet kenenkään lähtevän aikaisin vain nälän takia :D

Kuva: Minttu Saarni
Iltapala oli myös sisällöltään täsmälleen se, jota Pitokauha ensimmäisessä tarjouksessaan ehdotti: tortilloja! Ne sopivatkin meille oikein hyvin, koska syömme tosi usein tortilloja muutenkin (melkein aina lauantai-iltaisin). Täytteinä oli mustapapukastiketta, salaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia, kermaviilikastiketta ja tomaattisalsaa, ja jokainen sai koota mieleisensä.

Ainut mikä tortilloissa etukäteen mietitytti, oli se, että mahtaisivatko ne sotkea kaikkien juhlavaatteet. Varmasti vahinkoja sattui (kun juomatkin oli jo kauan sitten korkattu), mutta isompia ongelmia ei kantautunut meidän korviimme. Omakin pukuni pysyi vitivalkoisena, joten todistettavasti tortilloja voi syödä myös häissä!

Iltapala oli "ohjelmanumeroistamme" viimeinen, ja sen jälkeen vuorossa oli enää musiikkia, tanssia ja vapaata hengailua. Mitään kovin ihmeellistä ei enää tapahtunutkaan, mutta kirjoittelen vielä yhden postauksen hääpäivän viimehetkistä - niistä siis lisää ensi kerralla!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Hyvien diilien heitot

Kun oli tanssittu noin tunnin verran, pidettiin taukoa heittoja varten. Me ei heitetty kimppua ja sukkanauhaa, koska en halunnut heittää itsetekemääni kimppua enkä halunnut miehen kaivelevan mekkoni sisältä sukkanauhaa (ja toisaalta olisi ollut vähän kumma, jos sukkanauha olisi vain ilmestynyt jostain). En myöskään pidä naimisiin menemistä kummoisenakaan saavutuksena tai tavoitteena elämälle, joten hieman ihmettelen, miksi pitäisi kisata siitä, kuka pääsee seuraavana naimisiin. Ja jottei kukaan ymmärrä tahallaan väärin, niin tämä on mielestäni ihan erillistä siitä, että varmasti suurin osa kaipaa elämäänsä rinnalleen toista ihmistä ja haluaa tämän löydettyään sitä juhlistaa - se on mielestäni todellakin ok ja ihanaa, joskaan ei suinkaan välttämätöntä :)

Huomasitte varmaan, että tämä kaikki oli minun näkemystäni; kerrottuani näistä ajatuksistani miehelle häiden suunnitteluvaiheessa, hän rupesi vähän takeltelemaan, että onko pakko aina väkisin olla erilainen. No ei ole pakko, mutta vielä vähemmän kannattaa tehdä jotain vain koska niin on aina tehty / se on perinne / mitä muutkin ajattelee. Kun sitten esittelin oman vaihtoehtoni heitoille - heitot joka tapauksessa halusin, koska ne ovat mielestäni hauska ja rento loppuillan ohjelmanumero - mieskin oli kokolailla messissä.

Niin me sitten heitettiin koira ja auto.

Morsian koiraa heittämässä, sulhanen selkeästi juonittelee taustalla.
Ohjelmanumero alkoi sillä, että kaaso A kuulutti heitot suoritettaviksi ja selosti niiden taustaa. Nimittäin jo joskus suhteemme alkuaikoina mies haaveili autosta (kun taas minä olen periaatteesta aikalailla yksityisautoilua vastaan) ja minä koirasta (mies ei ole ikinä ymmärtänyt lemmikkieläinten päälle). Sovittiin sitten, että jos mies joskus saa auton, niin minä saan koiran, ja niin molemmat saapuivat talouteemme pari vuotta sitten. Tätä me kutsuttiin hyväksi diiliksi, joten päätettiin heittää (pehmo)koira ja (pehmo)auto, joiden nappaajat pääsisivät seuraavaksi tekemään hyviä diilejä.

Onnellinen voittaja ja kohteliaat taputukset kanssakisaajilta.
Näissä heitoissa oli muuten se hyvä puoli, että kaikki halukkaat saivat osallistua kumpaan tahansa ikään, sukupuoleen ja parisuhdestatukseen katsomatta. Alussa esittämieni perusteluiden lisäksi toivon vastaavien heittokonseptien leviävän siis senkin takia, että itsehän en enää rouvana voi osallistua kimpun nappaamisen kisaan ;D

Sulhanen kisatunnelmaa kohottamassa.
Vieraissa tämä ei tuntunut herättävän suurempaa hämmennystä, eikä jälkikäteenkään kukaan ole mitään kommentoinut. Tiukkaa kisaa sen sijaan syntyi, varsinkin miehen heittämän auton kohdalla:

Tiukka kisa, takkikin napattiin avuksi.
Voin siis suositella kimpun ja sukkanauhan korvaamista muilla heittovälineillä! Meidän toteutuksessa haastavinta oli löytää pehmoauto - suurin osa autoleluista kun sattuu olemaan melko kovaa tekoa, ja siksi ehkä vaarallisia heittää. Sinnikäs kirppiskahlailu kuitenkin palkittiin, ja jokunen viikko ennen häitä satuin bongaamaan Torista tuon Cars-sarjan minipehmon.

Mitä tykkäätte meidän toteutuksesta? Oletteko itse osallistuneet joskus erilaisiin heittoihin?

Kuvat jälleen Minttu Saarnilta (ite sensuroin), ethän kopioi!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tanssin pyörteissä

Kahvien jälkeen olimme varanneet jonkin aikaa vieraiden puheille. Kukaan ei ollut ilmoittanut etukäteen puheista tai muusta ohjelmasta, mutta muutamia puhujia silti löytyi bestmanin korkattua estradin. En kuitenkaan pitkästytä teitä enempää sillä, kuka puhui ja mitä (sisällöstä kun ei ole kovin tarkkoja muistikuvia itsellänikään), vaan siirryn seuraavaan ohjelmanumeroon, eli meidän häätanssiin.

Häätanssista avauduinkin jo hieman heti häiden jälkeen, muiden pienten harmistuksien joukossa. Tuolloin tuskailin sitä, että unohdin ottaa hääpuvun helman käteeni tanssin ajaksi, ja se repsotti kummallisesti ylös nostettuna koko tanssin ajan. Lisäksi tajusin vasta valokuvia katsellessani, että vieraita ei muistettu siirtymään salin etuosaan ympärillemme, kuten olimme suunnitelleet, vaan he katsoivat tanssin paikoiltaan, ja epäilen, että takarivistä sitä ei hirveästi nähnyt. Tämä on harmittanut minua jälkikäteen tosi paljon, mikä on hieman tyhmää, koska itse tanssi oli kuitenkin ihana - taas yksi hääpäivän kohokohdista ;)

Häätanssikappale-ehdokkaista kirjoittelin jo ennen häitä, ja silloin jäätiin jahkailemaan Kaija Koon Rakkaus on voimaa -kappaleen ja Paula Vesalan Miten ja miksi -version välille. Ottaen huomioon Kaija-faniuteni, ei ole yllättävää, että Rakkaus on voimaa vei voiton, sitä pääset fiilistelemään alta:



Koska kyseessä ei ole kaikkein perinteisin paritanssikappale, otimme yhteyttä Tanssiksen tanssikouluun, jossa kävimme kolmella yksityistunnilla harjoittelemassa lyhyen koreografian tähän biisiin, ja lisäksi osallistuimme heidän lavatanssin alkeet -tunneilleen valssin harjoittelemiseksi.


Ahkeran harjoittelun tuloksena itse tanssi sujui mielestäni oikein hyvin. Minun ei tarvinnut erityisesti edes keskittyä, vaan nautin vain tanssista ja ihanasta biisistä, jonka nimen päädyin kaiverruttamaan omiin vihkisormuksiinikin. Mies kertoi jälkikäteen jännittäneensä tanssia koko päivästä eniten, ja pystyneensä nauttimaan illasta vasta tämän jälkeen kunnolla, raukka :D


Häätanssi päättyi suudelmaan ja vieraiden taputukseen. Taputuksetkin tosin muistan vain videolta, jonka miehen sisko lähetti meille häiden jälkeen - itse tilanteessa taisin leijailla jossain happylandiassa, ja ne menivät kyllä täysin ohi.

Meidän tanssin jälkeen siirryttiin suoraan koko väen tansseihin, erillisiä tansseja vanhempien kanssa meillä ei siis ollut. Ensimmäinen kappale häätanssin jälkeen oli Kulkurin valssi, joka me tanssittiin ristiin rastiin vanhempiemme kanssa, välillä pareja vaihdellen. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska vanhemmissamme oli sekä kovastikin tanssin haluisia että ei-niin-innokkaita tanssijoita. Olin tosin ajatellut, että ensimmäinen valssi tanssittaisiin omien vanhempien (minä isäni ja mies äitinsä) ja toinen toisen vanhempien (minä miehen isän ja hän minun äitini) kanssa, mutta kävihän se näinkin. Toisena valssina meillä oli Kultainen nuoruus, joka me taidettiin tanssia miehen kanssa yhdessä.

Valssien jälkeen siirryttiinkin sitten vähän railakkaampiin rytmeihin, kun kaiuttimista kajahti ensin Pojun Hääpäivä ja sitten Kai Hyttisen Tiputanssi. Etenkin jälkimmäinen toimi kyllä todellisena tunnelman kohottajana, ja käytännössä koko hääväki jorasi innoissaan. Alla mallia näyttävät isäni veli vaimoineen:


Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, musiikki tuli meillä ihan Spotifysta, mikä toimi hyvän äänentoistojärjestelmän ansiosta tosi kivasti. Alkuiltaan olin luonut noin tunnin mittaisia soittolistoja, joiden väliin sijoitettiin ohjelmat. Ensimmäinen tunti koostui enimmäkseen perinteisestä tanssimusiikista (mukana mm. Besame mucho, Kuinka rakkaus alkoi, Waltz to Paris ja Jätkän humppa), mutta loppua kohti siirryttiin kevyempään musiikkiin: Kurkelan Rakkauslauluun, ABBA:n Mamma Miaan ja Tuiskun Partyyn. Tunnin päätti Pepe Willbergin Elämältä kaiken sain, jonka jälkeen olikin heittojen aika - niistä siis ensi kerralla!