tiistai 18. huhtikuuta 2017

Potrettikuvaus Näsilinnassa

Valmistautumisten jälkeen hääpäivä jatkui valokuvauksella. Siitä onkin hyvä kertoa nyt, kun olen pari päivää pyöritellyt kuvia vanhempien muistamisia (albumeita ja tauluja) varten. Päädyimme ottamaan kuvat ennen vihkimistä, koska toiveena oli ulkokuvaus, ja marraskuussa pimeä tulee aikaisin. Koska kuvat otettiin joka tapauksessa etukäteen, halusin ottaa potretit Tampereella, meille tutussa paikassa Näsilinnanpuistossa.

Noh, eihän se ihan mennyt niin kuin ajattelin. Hääpäivämme sää oli kokolailla epävakaa ja vettä satoi vähänväliä kaatamalla. Jouduimme siis turvautumaan b-suunnitelmaan, ja ottamaan kuvat sisätiloissa Näsilinnassa (joka ei sitten taas ole meille juurikaan tuttu). Onneksi saatiin sentään muutama kuva otettua pihalla sateen tauotessa. Näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut vain etsiä ulkokuvauspaikka, jossa kuvien ottaminen olisi onnistunut säällä kuin säällä, koska omaan silmääni ne vain ovat paljon kivempia, vaikka Näsilinnakin toki kaunis on.

Sulhanen ja bestman olivat saapuneet Näsilinnaan hieman meitä tyttöjä aiemmin, ja etsivät yhdessä Minttu-valokuvaajan kanssa First Look -kuvauksiin sopivan paikan, jonka bestman ilmoitti meille. Sen enempää jaarittelematta, tässä kuvasatoamme:
Kun ensikohtaaminen oli saatu ikuistettua, oli vuorossa yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Ne otettiin ennen hääparin potretteja, jotta avustajat pääsivät jatkamaan järjestelyiden (lähinnä kuljetusten) parissa sillä välin, kun me kuvailimme.
Yhteiskuvia otettiin pari virallisempaa, ja pari tällaista vapaamuotoisempaa, joissa Minttu pyysi meitä "juttelemaan jotain hauskaa". Ei me kyllä mitään juteltavaa keksitty jännitykseltämme, mutta myös tyhjänpuhuminen toimi hymyjen aikaansaamiseksi.
 

Sitten otettiin roppakaupalla kuvia meistä. Yksi hääpäivän hauskimmista hetkistä oli muuten se, kun siirryttiin kuvaamasta yläkerrasta takaisin alakertaan, ja portaiden alapäässä meitä oli vastassa lauma opastetulle kierrokselle suuntaavia turisteja. Meidät ikuistettiin sitten heidänkin kännyköihinsä :)

Tämä kuva päätyi miehen vanhemmille tilattuun canvas-tauluun.
Tämä puolestaan oli yhtenä kuvana jo esitellyissä kiitoskorteissamme.

Sade tosiaan taukosi hieman pitemmäksi hetkeksi kuvausurakkamme loppumetreillä, joten saimme kuin saimmekin muutaman kuvan ulkona Näsilinnanpuistossa. Niistä ensimmäiset otettiin Näsilinnan etupihalla terassin edessä. Saadakseen Näsilinnaa mahtumaan taustalle Minttu joutui kurottelemaan pensaslabyrintin syövereistä, joten kuvien alalaitaan tuli pensasaitatehoste :D


Ihan lopuksi otimme vielä muutaman kuvan niin, että taustalle tuli puistomaisemaa. Nämä ovat ehdottomasti omia suosikkejani! Palelin kyllä marraskuisessa säässä aika kovasti, mutta se oli näiden kuvien arvoista! Ylläoleva kuva oli kiitoskorteissamme "pääkuvana".


Tämä viimeinen kuva on jopa näistä suosikeistani ehdoton lempparini (tai no, lempparin asemasta kilpailee tätä edeltävä pusukuva)! Tästä olisi tarkoitus teettää taulu meille itsellemme, mutta tässä muuttoa harkitessa olen lykännyt sen tilaamista.

Sellaisia kuvia! Näiden lisäksi meistä molemmista otettiin toki myös yksittäin kuvia, mutta ne päätin säästää asukokonaisuuksista kertovaan postaukseen - tähän tuntui kertyvän riittävästi kuvia jo näilläkin :D

Tähän loppuun täytyy vielä todeta, että olemme todella tyytyväisiä Mintun työskentelyyn ja työnjälkeen (eli kuviin) - ja voin puhua kaikkien häävieraiden puolesta, sillä kuvia on kiitelty ja ihasteltu kovasti! Miten muiden kuvaukset ovat sujuneet - ja mitä te tykkäätte Mintun aikaansaannoksista?

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Marrassulhasen hääaamu

Myös sulhasen aamu käynnistyi kotoamme, jossa vietimme tosiaan häitä edeltävän yön yhdessä. Sulhanen oli kyllä huomattavasti minua hermostuneempi. Lähtiessäni kampaajalle hän jäi meille siivoilemaan aamupalapöytää, ja kun kaaso kävi tuomassa minulle unohtuneen huntuni, hän kertoi miehen vaikuttaneen todella hermostuneelta.

Aamutoimiensa jälkeen sulhanen suuntasi kaupungille ja pysytteli siellä valokuvaukseen saakka. Minua ei haitannut nukkua ja herätä yhdessä, mutta en halunnut sulhasen näkevän minua häälookissani ennen kuin kokonaisuus olisi kohdillaan ja niin, että kohtaaminen saataisiin ikuistettua kameralle. 

Koska sulhasen hääkuntoon saattaminen vaati huomattavasti vähemmän aikaa kuin minun laittautumiseni, hänelle ja bestmanille oli ohjelmoitu tekemistä aamupäivälle. He kävivät hakemassa kukat (sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen rannekukat) Nina Florasta, minkä lisäksi he joutuivat vielä seikkailemaan Stockmannin tekniikkaosastolla. Sulhanen ja veljeni olivat nimittäin huomanneet edellisenä iltana juhlapaikalla, että jokin tietokoneen äänilaitteisiin yhdistävä johto ei oikein toiminut (tätä ei siis huomattu viikko ennen häitä, kun kävimme varta vasten testaamassa kaiken toimivuuden - hyvinkään varautumalla ei ilmeisesti voi välttää kaikkia yllätyksiä). He uskoivatkin ytäneensä oikeanlaisen johdon, ja ehtivät syömäänkin johonkin väliin.

Minttu kävi kuvailemassa myös miesten valmistautumista sulhasen työpaikalla, joka valikoitui heidän hääaamun tukikohdakseen sijaintinsa perusteella. 


Sulhasen hartaudella metsästetty rusetti, ja "huomenlahjaksi" antamani kalvosinnapit. Eivät siis varsinaisesti huomenlahja, koska sulhasen oli tarkoitus ottaa ne käyttöön jo hääpäivänä.


Jo rusetin pukeminen tuotti päänvaivaa. Ilmeisesti ne ovatkin paljon solmiota vaikeammat saada päälle, sillä muutama muukin oli taistellut omansa kanssa häidemme aamuna.


Sitten ne kalvosinnapit. Eihän ne tulleet käyttöön, kun paidassa ei ollut niille paikkoja, vaikka sulhanen oli paitaa Stockmannilta ostaessaan nimenomaan varmistanut myyjältä, että saahan tähän kalvosinnapit. Myyjä oli vastannut vain, että kyllä heidän kaikissa paidoissaan on paikka niille. Mutta ei siis ollut, ja napit jäivät käyttämättä, mikä harmittaa miestä vieläkin.


Kengät sentään meni sujuvasti jalkaan, ja sen jälkeen pojat olivatkin valmiita siirtymään valokuvauspaikalle Näsilinnaan. Ensi kerralla päästäänkin jo niihin kuvauksiin!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Marrasmorsiamen hääaamu

Nukuimme häitä edeltävän yön kotonamme, jossa majoitimme myös toisen kaasoistani. Kaikki nukkuivat kyllä hieman huonosti ja aivan liian vähän. Herätyskello meillä taisi olla soimassa puoli kahdeksalta, mutta itse ainakin olin jo kuudesta eteenpäin hereillä, joten nousimme kauan ennen herätystä.

Oma fiilikseni oli lähinnä innostunut, eikä minua oikeastaan jännittänyt. Ihan hirveästi ei kyllä jäänyt selkeitä muistikuvia aamusta (eikä kyllä päivästäkään), mistä kyllä huomaa jännitystä kuitenkin olleen ilmassa. Söimme aamupalan rauhalliseen tahtiin, ja sen jälkeen oli aika sanoa heipat sulhaselle ja lähteä kampaajalle, johon olin varannut ajan klo 8.30 (alunperin klo 8.00, mutta koekampauksessa todettiin ehtivämme hieman myöhemminkin).

Kampaajanani toimi Miia alakertamme Studio Feel It:ssä , joten sinne ei ollut pitkä matka. Kaaso R tuli kampaajalle alkuun mukaan tekemään häämeikkini pohjan, jottei sen kanssa tarvinnut säätää birdcage-hunnun ollessa jo paikoillaan. Oli muuten ehdottoman hyvä päätös valita kampaaja ihan vain supernäppärän sijainnin perusteella, varsinkin kun kampauskin onnistui erinomaisesti! Tietysti kävi nimittäin vielä niinkin, että kaikesta valmistautumisesta huolimatta unohdin huntuni kotiin kampaajalle lähtiessäni, mutta kaasolla ei mennyt kuin minuutti sen hakemiseen meikkipohjan valmistuttua.

Myös kuvaajamme Minttu Saarni aloitti työpäivänsä kampaamosta, jonne hän saapui ennen kymmentä. Ensimmäisen hääpäivän kuvat ovat siis sieltä:


Kaaso oli jo ehtinyt poistua laittamaan itseään valmiiksi, joten kampauksen oheistoiminta oli vaihtunut meikkauksesta kynsien laittoon. Kuten jo kaksi vuotta ennen häitä suunnittelin, käytin kynsiini kynsitarroja. Tällä kertaa ne eivät vain pysyneet yhtä hyvin kuin viimeksi, vaan alkoivat jo hääpäivän aikana irtoilla - tiedä sitten, johtuiko tämä niiden kiinnittämistä siivittäneestä jännityksestä vai erimerkkisestä päällyslakasta.

Miia työssään & marraskuinen maisema kotikadullemme.

Viimeinen lakkasilaus ennen birdcage-hunnun kiinnittämistä. Olin ihan yllättynyt, että kiharanuttura pysyi koko pitkän päivän kuosissaan!


Vielä huntu paikoilleen; ilmeestäni näkee, kuinka tarkkaa sen asettelu oli :D Tuo ei siis ole surullinen ilmeeni, vaan keskittynyt! Vaikka huntu oli superihana ja ehdottomasti viimeisteli hääpäivän lookkini, olisi ehkä sittenkin kannattanut valita inasen isompi malli. Loppuillasta otetuissa kuvissa tuo on nimittäin vinksahtanut todella hassun näköiseksi, mutta sen näette ehkä myöhemmin...


Kampaajan jälkeen kipaisin rappuset yläkertaan, jossa laittautuminen jatkui kaaso R:n osaavissa käsissä. Harjoittelu oli varmaan tuottanut tulosta, sillä meikkaaminen sujui oikein sulavasti - lukuun ottamatta sitä, että aivan viimemetreillä räpäytin silmiäni vähän väärässä kohtaa, mutta senkin vahingot saatiin pikaisesti korjattua. Voit lukea häämeikin harjoittelusta useammasta postauksesta: vol. 1, vol. 2, vol. 3 ja vol. 4.

Meikkiarsenaalia.

Kun kampauksen ja meikin teosta oli selvitty niin sujuvasti, meillä jäi kaasojen kanssa aikaa kilistelläkin - alkoholittomalla skumpalla kuitenkin tässä vaiheessa aamua. Seuraamme olivat tosiaan tässä vaiheessa liittyneet kaaso A ja hänen poikaystävänsä (eli meidän kuski), joka ei kuitenkaan ehtinyt töiltään koneen äärestä kilistelemään kanssamme. Tässä välissä Minttu lähti kuvaamaan miesten aamua, ja täytyy sanoa, etten oikeastaan muista mitä teimme ennen hänen paluutaan :D Luultavasti kaasot laittoivat itsensä valmiiksi, ja itse varmaan siivoilin kämppää tai jotain muuta yhtä glamouria :DD


Mintun palattua siirryttiin morsiuslookin tärkeimpään osaan, eli mekkoon. Ennen sitä koettiin kuitenkin pieni kriisin hetki, kun totesin että stay-upit ei vaan ole mun juttu, enkä tietenkään ollut varannut sukkahousuja. Onneksi kaaso A oli varannut itselleen kahdet, joten pöllin niistä ne paremmat (kiitos ja anteeksi tästä vielä, A!). Ne oli muuten täydelliset, en ole varmaan koskaan onnistunut ostamaan itselleni noin hyvin istuvia ja mukavia sukkahousuja (tai sitten en vaan häiden huumassa huomannut niiden valumista tai kiristämistä).


Puvussani oli vetoketjukiinnitys, mutta koristenapeissakin riitti hommaa kaasoille. R hoiti napituksen, A "tarjoili" koruja.

Vielä Swarovskit korviin...
ja huulipuna huuliin
Sitten oltiin valmiita jatkamaan kuvauksiin naapuripuistoon! Niistä kuvista näette sitten, miltä häälookkini kokonaisuudessaan näytti. Sitä ennen pitää tietysti katsoa vielä, mitä sulhanen ja bestman puuhailivat hääaamun aikana, siitä siis ensi kerralla!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hääpaikan koristelu

Syksyllä kirjoittamani hääviikko-postaus päättyi perjantai-iltaan, siihen kun hääpaikka oli saatu juhlakuntoon. Silloin en viitsinyt kirjoitella koristeluista tarkemmin, koska minulla ei ollut juurikaan kuvia koristeista. Nyt olemme ehtineet ihastelemaan Mintun kuvia jo parisen kuukautta, joten on jo korkea aika esitellä niitä ja häidemme tunnelmia teillekin. Aloitetaan siis siitä, mihin hääviikko-postaus jäi: tältä hääpaikkamme näytti!

Kaikki postauksen kuvat siis Minttu Saarnilta, ethän kopioi!


Juhlapaikkanamme toimi Ikaalisten Oma Tupa, josta tämä marraskuinen ulkokuva ei ehkä anna kaikkein edustavinta kuvaa, mutta joka oli tiloiltaan toimivin katsastamistamme. Oma Tupa on lähes sata vuotta vanha rakennus, jonka viimeisimmästä remontistakin alkaa olla jo parikymmentä vuotta, joten se ei varsinaisesti kiillä uutuuttaan. Rakennus on kuitenkin siisti, eikä seinillä ole puolapuita tai muita peitettäviä yksityiskohtia, joten keskitimme koristelut pöytiin.


Omalla Tuvalla on neljän hengen pöytiä, jotka saa järjestää haluamallaan tavalla. Oma ratkaisumme näkyy yllä pöytäkartasta: päädyimme 12 ja 8 hengen pöytiin, joista viisi oli salin vasemmalla laidalla kalanruotomaisesti ja neljä oikealla laidalla salin suuntaisesti. Meillä oli miehen kanssa oma pöytä. Näin saatiin noin sata vierastamme mahtumaan saliin omasta mielestäni erittäin sujuvasti, ja toivottavasti takimmaisillakin oli näköyhteys salin etuosaan. Lisäksi keskelle muodostui käytävä, jota pitkin kävelimme lavalle vihittäväksi.

Istumajärjestyksen olin tosiaan piirtänyt ikkunaan - tosin en tiedä, saiko siitä kukaan mitään selvää. Ikkunan sijoituskaan ei mennyt ihan nappiin: se seisoo siis eteisaulan lipunmyyntikojun tiskillä, jossa olin kuvitellut olevan suljettava luukku. Viikko ennen häitä selvisi, että muistin väärin, eikä luukkua ole, joten paniikkiratkaisuna ikkunan taakse heitettiin lakana (onneksi niitä jäi yli tuolihupuista). Lisäksi tiski oli hieman liian kapea ja lipunmyyntiaukko hieman liian matala, joten ikkuna ei aivan istunut tuohon. Close enough, kuitenkin :D


Sitten niihin varsinaisiin koristeisiin! Ensinnäkin meillä oli tuolihuput, jotka minä ja anoppi ompelimme Knoppa-lakanoista. Aiettä olin niihin tyytyväinen, vaikka hommaahan niissä riitti! Paitsi että huput toivat tilaan yhtenevyyttä ja juhlavuutta, ne tekivät siitä valoisamman ja avaramman tuntuisen, kun ruskeat tuolit muuttuivat valkoisiksi.

Pöydissä meillä oli pitopalvelun valkoiset liinat ja tummansiniset kaitaliinat, jotka kaaso A ompeli netistä tilaamastani satiinista. Kaitaliinojen päällä risteilivät vielä tähtikuvioiset jouluvalot. 


Jokaisessa pöydässä oli lisäksi kaksi "keskikoristetta": haapakiekot, joiden päällä oli hiekalla täytetty skumppalasi, puutuikku ja peltitölkeistä askartelemamme tuikut.

Jälkikäteen olen miettinyt, että keskikoristeiden "tarina" olisi pitänyt laittaa hääpaikalle johonkin luettavaksi - sen verran se herätti hilpeyttä ja hämmästystä niissä vieraissa, jotka arvasivat kysellä koristeiden alkuperää. Kiekkojen haapahan kaadettiin miehen perheen omalta tontilta Pohjois-Pohjanmaalta, puutuikut samoin on tehty heidän pihalleen kaatuneesta puusta ja skumppalasit lainattiin anopin kaapista. Hiekka laseihin haettiin Vattajalta, jossa miehen perheellä on aiemmin ollut mökki, ja jossa (ainakin heiltä kysyttäessä) on Suomen, ellei maailman parhaat hiekkarannat. Nuo metallituikut puolestaan askartelimme yhdessä miehen kanssa Peto-koiramme ruokatölkeistä :)


Tässä vielä pöytäkoristeita vähän eri kulmasta. Jokaisen paikalle oli lisäksi laitettu ohjelmavihko, josta löytyivät ohjelman lisäksi häämenu, hääbingo ja tervehdyskortti hääparille. Paikkakorteissa ei lähdetty kikkailemaan, vaan tulostin vain vieraiden nimet ekopaperille, josta ne leikattiin ja kiinnitettiin kynällä ohjelman oikeaan yläkulmaan (paitsi tietenkin kuva on paikalta, johon kynää ei riittänyt - niitä kun oli noin 10 liian vähän).


Kuten joku saattoi jo istumakartasta arvata, pöydät oli nimetty sellaisten paikkojen mukaan, joissa olemme yhdessä reissanneet. Pöytien nimet löytyivät jokaisen pöydän päädyistä tällaisista Smartphotolta tilatuista korteista. Takapuolella oli vielä teksti, josta selvisi, milloin ja millä reissulla olemme missäkin olleet, mutta niitä ei varmaan monikaan huomannut. Kortit pysyivät paikoillaan sydämen muotoisilla pöytäliinapainoilla, joita löysin pitkän etsinnän jälkeen Hyvän Tuulen Puodista (mutta jossa ei enää näyttäisi noita olevan).

Niin ja kuten huomaatte, ehdin tosiaan ompelemaan myös jouluvalojen paristokoteloille pussukat, jotta ne sulautuisivat paremmin kaitaliinaan :D


Hääparin pöydässä meillä oli muista pöydistä poiketen vain tummansininen liina. Pöydän etualaa koristi laivaköydestä solmittu merimiessolmu. Yhdellä laidalla oli maljakko kimpulleni ja toisella laidalla vieraspöytien kaltainen keskikoriste, kun niitä jäi yli (skumppalasia vaan ei meille riittänyt).

Taustalla näkyvät myös miehen väsäämät upeat valokirjaimet (näitä ohjeita mukaillen). Alunperin ajatus ehkä oli, että itse tekemällä säästettäisiin, mutta ei se kyllä mennyt ehkä ihan niin: pelkästään kirjainten lamput maksoivat melkein 50e, ja metallireunus suunnilleen saman verran lisää. Mutta pääsipähän sulhanenkin askartelemaan häihin jotain, ja saatin just sellaiset kuin haluttiin. Nyt kirjaimet koristavat meidän sängynpäätyä - ainut vaan, että häiden jälkeen säilytettiin niitä hetki parvekkeella niin maali vähän lohkeilee...

Näiden koristeiden lisäksi salia koristivat vihkitausta ja parven kaiteisiin kieputettu pitkä jouluvalolamppusarja. Ne tulevat varmasti näkymään myöhemmissä postauksissa.


Eteisaulan puolella oli pari isoa kynttilälyhtyä tunnelmaa luomassa, valokuvanurkkaus (siitäkin lisää myöhemmin) ja lahjapöytä. Kun kaitaliinoja ja keskikoristeita jäi yli, lahjapöytäkin saatin mätsäämään muihin pöytiin. Lahjapöydän vasemmasta laidasta löytyivät meidän valokuva-albumit, jotka oli tuettu sydämen muotoisilla kirjapainoilla (joista toinen näkyykin juuri ja juuri kuvassa).

Kahviossa, josta löytyivät meidän noutopöytä ja juomat, ei oikeastaan koristeltu. Noutopöydässä oli samanlainen kaitaliina kuin lahjapöydässä, ja lisäksi juomapöytä oli melko näyttävä, mutta siitä lisää omassa postauksessaan, samoin kuin kaaso R:n kokoamasta upeasta herkkubuffetista.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Marrassulhasen polttarit

Häitä edeltäneeltä ajalta on käsittelemättä enää miehen polttarit, joista nyt vihdoin kirjoittelen. Yritin vähän suostutella miestä itseään kirjoittamaan näistä, mutta hän ei oikein lämmennyt ajatukselle. Onneksi bestman teki sulhaselle hienon polttarikansion, jonka avulla niiden läpikäyminen onnistuu minultakin :D

Miehen polttareita vietettiin marraskuun viides päivä, eli kaksi viikkoa ennen häitä. Koska vaihtoehdot alkoivat olla jo aika vähissä, mies oli tietysti osannut jo epäilläkin jotain - vähän kyllä hämäsi, että ajettiin perjantaina vanhemmilleni pikkuveljeni synttäreitä varten (joita oikeastikin juhlittiin samana viikonloppuna).

Polttarit alkoivat muistaakseni seitsemän maissa aamulla, jolloin polttariporukka tuli hakemaan sankarin sängystä mukaansa. Teemaksi paljastu The Amazing Race Forssa, ja sulhanen sai pakkausohjeet käteensä. Vanhempieni luota porukka jatkoi vuokramökille Forssan seudulle, jossa sulhasen ensimmäinen tehtävä oli "leipoa" pullat koko porukalle:

Hetken kauhistumisen jälkeen sulhanen pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun ainesten sijaan jääkaapista paljastuikin paistovalmiita pakastepullia. Pullien paistuttua seuraava kiperä tehtävä oli suunnitella mobiili myyntipiste pullien markkinointiin:
 


Pullakahvien jälkeen matka jatkui seuraavassa tehtävälapussa mainittuihin koordinaatteihin Forssan metsiin:


Koordinaateista löytyi seuraava tehtävä: kruisailua ralliauton kyydissä, mikä sopikin automies-miehelleni hyvin. Gopro-kameran kanssa oli vähän haasteita, mutta onneksi jotain kuvamateriaalia saatiin talteen:


Rallin jälkeen sulhanen sai tasailla sykettään välipalapähkinää pureskellessa:


Toisena pääaktiviteettina porukalla oli värikuulasotaa Forssan metsissä:


En ole ihan varma, missä järjestyksessä loppupäivä kului, mutta uskoakseni pojat kävivät seuraavaksi syömässä. En ymmärrä mistä he olivat löytäneet tämän paikan, mutta vatsat täyttyivät Keppana Kellarissa, joka miehen kertoman perusteella kuulosti vähintäänkin mielenkiintoiselta paikalta. Mutta olivat viihtyneet ja vatsatkin olivat tosiaan tulleet täyteen :)


Loppuillaksi polttarit siirtyivät vuokramökille, jossa sulhasen tuli toteuttaa vielä viimeinen tehtävä: hän maalasi "rakkaudentunnustuksen", jossa esiintyivät välipalapähkinässä keksimättä jääneet asiat:


Yö meni porukalla kokolailla saunoessa, ilmeisesti aika myöhään. Sunnuntaina saatiin kotiin väsynyt mutta onnellinen polttarisankari ja kaksi vanhinta pikkuveljeäni, jotka olivat selkeästi tykänneet ensimmäisistä polttareistaan :)

Täytyy myöntää, että olin aluksi jopa hieman kateellinen miehelle hänen onnistuneista polttareistaan (jotka olivat hänen näköisensä, vaikka noudattelivatkin aikalailla samaa kaavaa kuin heidän kaveripiirinsä aiemmat polttarit), mutta se meni onneksi ohi. Nykyään tuottaa vaan päänvaivaa tuo Rakkaudentunnustus-taulu, joka saatiin häissä omaksemme, että mihinkähän paraatipaikalle sen laittaisi esille :D

Seuraavaksi pääsenkin toivottavasti jo häitä purkamaan!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kiitoskortit

Hää-ähky on mennyt ohi, ja sellaillessani kuvia kiitoskortteja ja -lahjoja (ja Facebookia) varten, iski hirrrrveä halu kirjoitella tänne häistämme. Vaikuttaa vain siltä, että joku on lyhentänyt vuorokauttani muutamalla tunnilla, koska en saa mitään aikaiseksi - minä, supersuorittajanainen! Mutta hei, kiitoskortit on nyt sentään lähetetty! Pistin ne tilaukseen jo pari viikkoa sitten, ja sain kotiinkin jo viikko sitten. Piti vain odotella maistraatin päätöstä sukunimestämme, koska en halunnut lähettää uudella nimellä allekirjoitettuja kiitoskortteja ennen kuin nimenmuutos oli loppuun viety. Päätös tuli postissa maanantaina, joten kortit lähtivät matkaan eilen. Millaiset kortit, siitä ajattelin kertoa teillekin :)


Ensinnäkin - nämä postimerkit! En edes etsinyt kiitoskortteihin mitään ihmeellisiä merkkejä, mutta uudet Sininen sydän -merkit pistivät silmään Postin mainoksesta. Ihan täydelliset! Semisti harmittaa, että näitä ei ollut vielä kutsuihin laitettaviksi, mutta saatiinpahan edes kiitoskortteihin! Miten voi ihminen tulla näin iloiseksi postimerkeistä?


Sitten se kortti! Kortit tilattiin Smartphotolta, jota olen jo aiemmin käyttänyt kodin valokuvatuotteiden tilaamiseen ja käytän varmasti muihinkin häiden valokuvatuotteisiin. Ihan vain siksi, että se on edullinen, eikä laadussa ole koskaan ollut valittamista. Smartphotolla on vaikka kuinka paljon valmiitakin korttipohjia, mutta yhteenkään niistä ei saanut kuvia ja tekstejä juuri niin kuin olisimme halunneet. Siispä teimme ihan oman mallimme tyhjään vaakamalliseen A6-korttiin.

Etukannessa siis yksi vaakamallinen kuva (harkittiin muutamia muitakin, mutta tämä oli molempien suosikki) ja teksti "Kiitos! 19.11.2016". Yritin hakea mahdollisimman samankaltaisia fontteja kuin kutsukorttiemme teksteissä, mutta Wordin ja Smartphoton fontit eivät taida olla ihan identtisiä. 


Koska emme mitenkään osanneet valita vain yhtä kuvaa Minttu Saarnin ottamista ihanista potreteista (näiden kuvasta kuvien laatu ei oikein imartele, mutta siis i h a n i a !), iskettiin sisäsivuille vielä kaksi kuvaa lisää. Yksi ajatus oli myös tehdä pystymuotoinen kortti, jossa etusivulla olisi tuo vasemmanpuoleinen ja sisäsivulla oikeanpuoleinen kuva (eli yhteensä kaksi kuvaa). Halusimme kuitenkin myös tuon ulkokuvan mukaan, joten näin saatiin mielestäni oikein toimiva kokonaisuus.

Tekstinä meillä oli simppelisti: "Kiitos, että teitte päivästämme täydellisen!" ja nimet alle. Vähän epäröin lähettää kortit samalla tekstillä myös heille, jotka kyllä muistivat meitä mutta eivät olleet paikalla, mutta en sitten jaksanut keksiä muutakaan. Nimien eteen olisin halunnut yksinkertaisen sydänhymiön (♥), kuten kutsuissakin, mutta sitä ei saanut Smartphoton tekstiin. Symboleista löytynyt sydän-viiva ajoi sitten melkein saman asian.

Takasivulle kirjoitimme vielä kaikkien häidemme kuvien löytyvän häänettisivujen kautta. Vähän epäilyttää, huomaako kirjoitusta kukaan, mutta toisaalta kun jo kolmella ensimmäisellä sivulla on katsottavaa, on ehkä luontevaa kurkata kortin taaksekin.

Kiitoskorttien mukana lähetimme myös muutaman teetetyn valokuvan. Jokaiselle paikalle päässeelle lähti ainakin koko hääseurueen yhteiskuva, ja joillekin lähti sellainen nippu valokuvanurkkauksen otoksia ja/tai Mintun ottamia kuvia heistä, että kuorta oli vaikea saada kiinni. Muutamaan kuoreen piti ostaa lisämerkkejäkin, kun painorajat paukkuivat (onneksi postin täti asetteli ylimääräiset merkit nätisti).

Mitäs tykkäätte? Mites muut viime vuoden hääparit, joko kiitoskortit on lähetetty? :D

maanantai 16. tammikuuta 2017

Häämatka, joka vaatinee uuden yrityksen

Selvittiinpä häämatkalta kotiin ja blogin ääreen! Nimenomaan selvittiin, vaikka ei meitä kai oikeastitosissaan mikään uhannutkaan, paitsi ehkä vakava tylsistyminen. Mehän suunnattiin häämatkalle Koh Samuille, Thaimaahan - ja olettekin varmaan jo kuulleet Thaimaan tulvista? Neljä päivää ehdittiin nauttia reissusta ennen kuin koitti ensimmäinen sadepäivä, ja juurikin samana päivänä itselleni puhkesi flunssa. Loput yhdeksän päivää lomasta menivätkin sitten sadetta ja tulvia ihmetellen ja flunssaa parannellen; itse olin koko loppuloman enemmän tai vähemmän kipeänä - ja silloin kun minä olin vähemmän kipeä, oli mies enemmän kipeä. Että ne huimat kaksi (2) suunnitelmaa, jotka meillä oli tuolle reissulle (vierailu Angthong-kansallispuistossa ja yksityiskierros Samuin saarella) täytyi perua. Ja varmaan arvaattekin, että häämatkaromantiikka on kaukana, kun valvoo toisen yöllistä kuumehourailua tai nukkuu siitä valvomisesta ja/tai hourailusta seurannutta väsymystä pois koko seuraavan päivän. Päätettiinkin ottaa tämä matka vähän niinkuin harjoittelun kannalta, ja koitetaan vuoden päästä uudestaan. Sitten nimittäin omat opintoni sallivat lomailun helmikuussa, kun Thaimaassa ja Samuilla on varmimmin hyvä sää (ei sillä, on siellä yleensä vuodenvaihteessakin ihan ok kelit). Nyt vaan tarttis saada jostain kasaan uusi reissubudjetti...

Mutta siis, oli meillä välillä ja varsinkin alussa tosi kivaakin! Pieni kuvapläjäys tältä häämatka(harjoitukse)ltamme siis:

Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön, kaikki kiva vielä edessä päin. Taisi vähän jännittääkin, ei oltu kumpikaan lennetty näin pitkää matkaa aiemmin.

Vajaa 20h matkustusta takana, mutta perillä! 

Ensimmäinen kokonainen päivä takana ja lähdettiin iltakävelylle. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi, mutta päästiinpä edes kerran! Oli ehkä matkan parhaita hetkiä kölliä yöllisellä rannalla riippukeinussa, katsella valoja ja kuunnella aaltoja :)

Mieskin pääsi toteuttamaan unelmansa ja juomaan kookosta :D

 Paistettua spagettia - vähän randomia, mutta hyvää! Niinkuin tietty kaikki muukin ruoka Thaimaassa...

 Uudenvuodenaattona sää muuttui jo aika myrskyä enteileväksi, mutta ei vielä estänyt meitä rantalomailemasta.

 Häämatkan ainut pusukuva. Juu, täytyy ottaa uusiksi :D

 Geokätköilemässä & mielestäni yksi kivoimpia kuvia matkalta.

 Hotellin uudenvuoden gaalaillallisella. Se oli myös yksi kohokohdista!

 Vuoden aloitus "kevyellä" lenkillä. Tämä oli siis taas näitä miehen "Kato tossa lähellä on jännä paikka, mennään" -heittoja. Ei ollut jännää paikkaa, lähellä tai kauempanakaan... Kuitenkin ihan kivat maisemat, ja nähtiin mm. apina ja iguaani tai sen serkku.

 Ja sitten se loman viides päivä: vesisade...

... ja flunssa.

 Seuraavana päivänä sama meininki, eri mökki. Ensimmäiseen bungalowiimme tuli siis joku sähkövika, ja kun sen korjaamisessa rupesi kestämään (ja minä makasin vieressä kuumeessa sängyssä), meidät siirrettiin aavistuksen parempaan bungalowiin. Ihan kiva sinänsä, mutta meni kyllä tällä reissulla vähän hukkaan :D

 Neljäntenä sade- ja flunssapäivänä menimme käymään kehätien varressa apteekissa. Ja huomattiin sen tulvivan.

 Ei ihme, että lähes kaikki liikennöinti (esim. se saarikierros tai kuljetukset hotellilta saaren muihin osiin) oli keskeytetty - ei kai tuonne huvikseen lähdetä.

 Opeteltiin sitten pelaamaan giniä, kun ei ollut muutakaan tekemistä (korttipakkaa haettiin muistaakseni neljästä kaupasta ennen kuin tärppäsi - Mama's Shopin Mama hoiti!)

 Lauantaina sade taukosi hetkeksi, niin uskallettiin taas rantakävelylle tutkailemaan paikkoja. Vanhan miehen rantamökin edessä meidät kuvasi venäläismummo.

 Viimeinen kokonainen päivä Samuilla, ja aurinko paistoi aamupäivän - eli juuri sopivasti polttaakseen meidät molemmat.

 Iltapäiväksi pilvistyi taas. Käytiin kuitenkin rannalla vielä kävelemässä. Tämä on myös yksi lempikuvistani.

 Sitten olikin aika lähteä kotiin! Samuin kentällä testattiin vielä meidän uuden kameran etälaukaisinta, joka toimii siis kännykkäsovelluksella (siksi mulla on puhelin kädessä).

Sellainen reissu! Yllättävän paljon hyviä hetkiä mahtui tähänkin matkaan, vaikka noin 2/3 siitä menikin sateessa ja nuhassa. Ei tosiaan oltu kumpikaan käyty Thaimaassa tai muissakaan kaukomaissa aiemmin, joten en osaa verrata Samuita muihin paikkoihin, mutta se sopi ainakin omaan makuuni. Maenamin alue, jossa majoituimme, oli sopivan matkan päässä pahimmista turistirannoista, ja oikein rauhallinen ja leppoisa tunnelmaltaan. Toisaalta meidän hotellista, ja varmasti monista muistakin alueen hotelleista, kulki pari kertaa päivässä ilmainen minibussi Fisherman's villagen ja Chawengin turistirysiin. Uskon, että majoitumme ensi kerrallakin (sehän tulee vielä!) samalle alueelle - mies haluaisi jopa samaan hotelliin (Coco palm beach). Omastanikin mielestä hotelli oli oikein hyvä, sopiva meille, mutta menee kyllä ehkä liian samanlaiseksi, jos sekin on sama. No, nyt on ainakin vuosi aikaa suunnitella :)

Saatiin muuten hääkuvat tosiaan reissun aikana sähköpostiin! Ne on ihania! Saa kuitenkin nähdä, milloin pääsen tänne ruotimaan häitämme - vielä olisi miehen polttarit käymättä, ja tällä hetkellä kärsin ehkä pienestä hää-ähkystä. Sukunimien muuttaminen vaikuttaa työläämmältä (ja kalliimmalta) kuin olin etukäteen selvitellyt ja kiitoskortit pitäisi miettiä. Näihin ei tuntuisi riittävän millään energiaa (mikä voi johtua myös edelleen jatkuvasta kevyestä nuhasta ja matkaväsymyksestä). Kevät näyttää aika kiireiseltä opiskelujen suhteen, ja kämppääkin meidän pitäisi laittaa; ei uskoisi, millaisen säädön aiheuttaa 120-senttisen sängyn päivittäminen 160-senttiseen... Mutta kyllä mä ne häät täällä vielä ruodin, ennemmin tai myöhemmin! :)