sunnuntai 13. elokuuta 2017

Yhteiskuvat

Huh! Kaiken oheistekemisen kuvailun jälkeen pääsen vihdoin jatkamaan hääpäivän kulusta. Ruokailun jälkeen meillä oli nimittäin vuorossa yhteiskuvausta. Kuvauksen sijoittuminen päivän aikana päätettiin järkeilemällä, että olennaisimmat yhteiskuviin osallistujat (me ja meidän läheisimmät) pääsevät syömään ensimmäisenä, saavat syötyä ensimmäisenä ja ovat näin ollen valmiina kuvattaviksi muiden vielä syödessä, jolloin kuvaukset ovat vähemmän pois yhteisestä ajasta ja ohjelmasta. Toki muilla vierailla riitti tekemistä myös niiden oheistekemisten, bingon ja muiden parissa.

Koko hääväki yhdessä kuvassa
Vaikka dokumentaarisessa hääkuvauksessa keskitytään kai yleensä enemmän hetkien ja tunnelmien ikuistamiseen, halusin ehdottomasti myös yhteiskuvia meille tärkeiden tyyppien kanssa - ihan vaan senkin takia, kun oltiin kaikki kerrankin edustavina :D Hääpaikaltamme Omalta Tuvalta oli hieman haastava löytää yhteiskuviin soveltuvaa paikkaa, ja lopulta päädyimme ottamaan pienempien ryhmien kuvat eteisaulassa ja isommat ryhmät Tuvan salin lavalla.

Tilahaasteista huolimatta saimme ihania kuvia! Tässä omat suosikkini:

Marrasmorsian & pikkuveljet
Marrasmorsiamen, äidin ja äidinäidin vasemmat kädet
Yhteiskuvia ja valokuvausta varten olin netistä koonnut listan kuvista, jotka ainakin pitää saada. Tässäpä se teillekin:

ENNEN HÄITÄ:      
Kaikki askartelut       
Juhlatilan koristelu      
Auton koristelu        
Tavarakuorma joka viedään juhlapaikalle (laatikot yms)    
Hääpaikan koristelu edellisenä päivänä    
Koristelun yksityiskohtia    
         
MORSIAN JA SULHANEN HÄÄAAMUNA      
Morsian hääaamuna      
Sulhanen hääaamuna
     
MORSIAN VALMISTAUTUU      
Morsian kampaajalla (+kampaaja)      
Morsian meikissä  (+meikkaaja )
Sormukset (kaiverrukset)  
Morsian pukeutuu        
Morsian valmiina
Hääpuku      
Hääkampaus
Häämeikki      
Koko morsian      
     
SULHANEN VALMISTAUTUU        
Sulhanen pukeutuu      
Sulhanen valmis      
     
POTRETIT ENNEN VIHKIMISTÄ
Sulhanen näkee morsiamen
Morsian yksin
Sulhanen yksin
Morsiuspari yhdessä :D
Morsiusparin kädet, sormukset (vihkisormus morsiamellakin kuviin!)
Morsiuspari & kaasot & bestman
Morsian & kaasot
Sulhanen & bestman
Hääauto
     
VIHKIMINEN  
Häävieraat saapuvat      
Bestman, kaasot      
Kimpun luovutus kaasolle      
Morsiuspari alttarilla
Lähikuvaa perheistä vihkimisen aikana 
Vihkijä
Vihkivalat      
Sormuksen pujotus     
Suudelma          
Yleisö taputtaa
Morsiuspari poistuu      

YKSITYISKOHDAT
Kampaus      
Meikki      
Kukkakimppu ja viehe
Ohjelmalehtiset
Koristeet juhlapaikalta              
Juhlapaikka (kuvaa myös kokonaisuus, sisältä, ulkoa)      
Lahjat (kuvaa myös koko lahjapöytä)      
Kengät      
Hääpuvut edestä ja takaa, myös kokonaisuus      
     
HÄÄJUHLA
Onnittelut, varsinkin lähimpien sukulaisten, tuttujen/avustajien       
Tarjoilija tuo morsiusparille maljat      
Maljapuhe, maljojen nosto

RUOKAILU
Morsiuspari ottamassa ruokaa      
Vieraat ottamassa ruokaa      
Morsiuspari syö          
Yleisluontoisia kuvia ruokailutilanteesta      
Ruokapöytä ruokineen
Juomapöytä/-pöydät 

KAHVI
Hääkakun leikkaus      
Kakkua leikkaavat kädet      
Vieraat ottavat kakkua      
Kahvipöytä      
Kakku ja kakun koriste
Herkkubuffet
     
POTRETIT PORUKALLA
Kaikki vieraat
Morsiuspari & avustajat kumppaneineen
Morsiuspari & molempien perheet (yhdessä ja erikseen)
Morsiuspari & isovanhemmat
Morsian & vanhemmat
Morsian & veljet
Morsian & äiti & isoäiti (kokonaan & vasemmat kädet)
Morsian & kaverit
Sulhanen & vanhemmat
Sulhanen & sisko & siskon perhe
Sulhanen & kaverit

OHJELMANUMEROT
Kaaso vinkkaa, kun jotain on tapahtumassa
Häätanssi
Heitot viimeisenä ohjelmana

Suurimmaksi osaksihan nämä ovat asioita, jotka ammatti(hää)kuvaaja ikuistaa joka tapauksessa, joten listasta on enemmän hyötyä heille, jotka antavat kuvaamisen tehtäväksi jollekin muulle kuin ammattikuvaajalle. Kuvaaja ei kuitenkaan yleensä ikuista hääpäivän aaton hääräilyjä (listan ensimmäinen kohta), eikä hän voi tietää, halutaanko joitakin yhteiskuvia ja keitä mahdollisiin yhteiskuviin halutaan mukaan. Ainakin niistä on siis hyvä olla lista, jottei mitään omasta mielestään olennaista jää kuvaamatta.

Kuten on jo moneen kertaan tullut esille, meidän hääpäivän ikuisti Minttu Saarni, joten kiitokset hänelle näistäkin yhteiskuvista!

lauantai 5. elokuuta 2017

Puuhaa pikkuväelle

Meidän häät olivat ensisijaisesti aikuisten juhlat, mistä tiedotimme lapsiperheitä kutsujen mukana lähetetyllä kirjeellä. Ajatuksenamme oli, että kannustamme vanhempia saapumaan ilman jälkikasvuaan, mutta emme totaalisesti halunneet kieltää lasten tuomista, jos se jollekin olisi kynnyskysymys tai joku kokee juhlimisen hauskemmaksi lapsiensa kera. Kirjeen myötä suurin osa lähipiirimme lapsista jäikin pois juhlista, ja loppujen lopuksi paikalle saapui kolme vauvaa/taaperoa ja muistaakseni kolme vanhempaa (5-15v) lasta. Vanhempia lapsia oli ilmoittautunut vielä kaksi lisää, mutta heidän perheensä jättäytyi kuitenkin vielä hääpäivän aamuna pois perheenpään sairastuttua.

Vaikka etukäteen pohdin, että lapsivieraista lienee kovasti ylimääräistä vaivaa, ei asia loppujen lopuksi ollutkaan näin. Esimerkiksi lastenhoitohuone löytyi kuin löytyikin Oman Tuvan invavessasta (joka oli lähinnä lapsiperheiden ja minun käytössäni), ja lapset vanhempineen vaikuttivat viihtyvän häissä hyvin. Itkua kuultiin ainoastaan kerran, kun äänilaitteet vinkaisivat ikävästi säikäyttäen monet aikuisistakin.

Kuva: Minttu Saarni
Itse asiassa olin lopulta tyytyväinenkin siihen, että meille tuli noita hieman vanhempiakin lapsia - pääsin nimittäin järjestämään heille tekemistä :) Kaikkien lapsivieraiden yhteiseen käyttöön kokosin viihdeboksin, joka sijoitettiin salin perälle muutaman ylimääräisen tuolin kanssa. Ajatuksena oli, että boksin sisältö toimisi sekä tuossa leikkinurkkauksessa, että lasten omilla paikoilla pöydissä. Boksista löytyi pari pehmolelua, Disneyn palikkapalapeli, matkaversio Piirrä ja Arvaa -pelistä ja kirjoja eri ikäisille (pehmokirja, kuvakirjoja ja pari Aku Ankan minikirjaa). Sisällön hamstrasin kirpputoreilta, jolloin kaikille tuotteille tuli yhteensä hintaa alle 15 euroa, ja sain omani kokolailla pois myytyäni boksin häiden jälkeen.

Boksin lisäksi jokaisen lapsen paikalla (lukuunottamatta sitä ainoaa alle 1-vuotiasta) oli värikyniä ja väritystehtäviä (seuraamastani Kaksin kaunihimpi -blogista löytyi ihania!). Isommilla lapsilla oli lisäksi yhdestä puoliksi taitetusta arkista koostuva tehtävävihko, jonka kokosin netistä löytämistäni hääaiheisista tehtävistä (näille mulla ei valitettavasti ole enää linkkiä, mutta Google on kaveri). Tietysti lapsilla oli myös omat ohjelmalehdet, hääparin tervehdyskortti ja hääbingo, vaikken kaikkien lukutaidosta ollutkaan ihan varma.

Näillä järjestelyillä saatiin siis meidän lapsivieraat viihtymään. Ainut puute oli, että ei huomattu varata mitään palkintoja tehtävävihon ratkaisseille, mutta onneksi lapset tulivat niistä kyselemään suoraan meiltä ja jo aikaisessa vaiheessa, jolloin palkinnoksi luvattiin herkkubuffetin korkkaaminen.

Mitenkäs lapsivieraat muiden häissä? Onko heitä erityisesti huomioitu - tai edes kutsuttu?

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Valokuvanurkkaus

Pöydistä löytyneiden hääbingon ja hääparin tervehdyskorttien lisäksi vieraiden toivottiin viihtyvän eteisaulassa sijainneessa valokuvanurkkauksessa. Kuvista (noin 400 kpl) päätellen siellä viihdyttiinkin:


Valokuvanurkkauksen olimme virittäneet eteisaulan lipunmyyntikioskiin, joka toimi tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tekninen toteutus nojasi omaan järjestelmäkameraamme ja sen itselaukaisimeen, joka oli teipattu tuohon pöytään kiinni. Tämä viritelmä toimi muuten ihan hyvin, paitsi että jossain vaiheessa iltaa kameraa oli töytäisty niin, että se kuvasi enemmän vasemmalta kuin oikealta - eli joissakin kuvissa näkyy yhdeltä laidalta reilusti seinää eikä toisessa laidassa seisovia ihmisiä lainkaan. Onneksi näitä kuvia ehti tulla aika vähän ennen kuin kamera oli taas palautettu paikoilleen.


Taustaksi kärrättiin vihkitaustanakin toiminut valoverho - se olikin yksi syy pystyttää koko nurkkaus; ettei kaikki verhoon käytetty aika ja raha jäisi vain vihkitilaisuuden iloksi. Propseiksi päädyin lopulta hankkimaan niitä kaikkein tavallisimpia tikkuversioita, kun totesin niiden sopivan parhaiten näyttävän verhon kaveriksi. Hyväkuntoinen setti löytyi edullisesti hääkirppikseltä, ja tikut sai mielestäni kivasti esille koristelemiini lasipurkkeihin.

Parhaat otokset (eli lähes kaikki) lähetettiin kiitoskorttien mukana paperikuvina niissä esiintyville henkilöille, minkä lisäksi latasin kaikki kuvat nettiin vierasgalleriaamme. Niistä voisi itsellekin tehdä erillisen albumin hääkuvien lisäksi - ihania kuvia meille tärkeistä ihmisistä!

Täältä siis vahva suositus valokuvanurkkaukselle!

Postauksen kuvat Minttu Saarnilta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tervehdyskortit hääparille

Hääbingon lisäksi vieraille löytyi ohjelmalehtisten välistä täytettäviksi Mad libs -tervehdyskortit hääparille (joita suunnittelin täällä). Niiden lisäksi meillä ei ollut muuta vieraskirjaa, joten jokaisen vieraan toivottiin osallistuvan ainakin yhden kortin täyttämiseen. Laskujeni mukaan lähes kaikilta kortti saatiinkin, ihan pari taisi jäädä uupumaan. Kortteja sai siis täyttää myös ryhmissä, ja ainakin yksi pöytäryhmä oli täyttänyt useamman kortin illan kuluessa.

Kirjoittelin tervehdyskortit itse Wordilla, ja alunperin tarkoitus oli myös tulostaa ne kotitulostimella. Totesin kuitenkin, ettei meidän tulostimesta mene kovin paksu (kestävä) paperi läpi, ja kun kortit oli tosiaan tarkoitus säilöä vieraskirjan tapaan, päädyin teettämään ne Tamkopiolla. Sieltä saamaani palveluun ja työnjälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, mutta jälkikäteen tajusin, että samaan hintaan kortit olisi varmaan saanut teetettyä ihan häiden paperituotteisiin erikoistuneessa liikkeessäkin (siis suunnittelutöineen päivineen). Noh, voipahan näistäkin nyt sanoa, että itte tehtiin :D

Kuva: Minttu Saarni
Sellaiset niistä tuli! Kuvassa ikuistettuna meidän parivuotiaan kummipojan tervehdys, joka olikin näistä ehkä kaikkein paras, alleviivatut kohdat siis pojan täydentämiä:

Hyvä hääpari!
Tämä on ollut aivan kiva päivä!
Sovitte toisillenne kuin sipuli ja porkkana
Rehellisyyden nimissä myönnän, että saavuin häihinne kynien takia,
mutta tähän mennessä parasta täällä onkin ollut ihmiset.
Haluan vielä antaa avioliittoanne varten pari vinkkiä: Muistakaa aina syödä ja olkaa toisillenne höppänöitä.
Toivon teille erinomaista tulevaisuutta ja paljon lättyisiä hetkiä! 
Rakkain terveisin kummipoika.


Kortit palautettiin kuvassa näkyvään rasiaan, joka korvasi aiemmin harkitun peltirasian, koska sen tuunaamiseen ei riittänyt aikaa ja tämä hyppäsi Sinooperin alesta eteeni. Hääkuvia sen kyljissä ei tietenkään vielä häissä ollut mutta etusivun etiketin (kuvassa oikealla) olin laittanut valmiiksi. Laatikko oli ihan liian syvä korteille, mutta väsäsin sinne pienestä tyhjästä pahvilaatikosta valepohjan, jonka päällystin teemamme mukaisella sinisellä kankaalla, mikä toimi yllättävän hyvin.

Häitä seuranneena päivänä nappasimme laatikon mukaamme juhlapaikalta, ja sunnuntai kuluikin ihanasti tervehdyksiä lueskellen ja valokuvanurkkauksen kuvia selaillen - siitä valokuvanurkkauksesta lisää ensi kerralla!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Meidän hääbingo

Häissämme oli tosiaan yhtenä viihdykkeenä hääbingo, jonka parissa vieraiden toivottiin viihtyvän varsinaisen ohjelman lomassa. Hääbingohan on ollut Suomessakin suosiossa jo monta vuotta, niin että olen kuullut joidenkin morsianten pitävän sitä jo hieman vanhanaikaisena ja tylsänä. Me emme kuitenkaan ole ikinä päässeet hääbingoamaan, vaikka lähipiirissä on häitä viime vuosina riittänyt, joten uskoin sen olevan vieraillemmekin (ainakin riittävän) uusi ja kiinnostava juttu - mitä se useimmille olikin. Sitä paitsi bingohan on siitä kiva, että kenenkään ei ole pakko siihen osallistua, jos ei kiinnosta.

Meidän hääbingon tein itse, mutta hyödynsin pohjien tekemiseen My free bingo cards -nettisivua. Testailin useampaakin bingogeneraattoria (joita löytää vaikka googlaamalla bingo generator), ja päädyin tähän, koska sieltä löytyi tyyliimme sopiva ulkoasu ja siinä toimivat myös ääkköset. Ainut miinuspuoli korteissa oli, että niiden alalaitaan tulostui sivuston osoite, mutta en antanut sen häiritä. Kopioin pohjat kuvina Wordiin, ja ne tulostettiin ohjelmalehtisten takasivulle ohjeiden kera. Lopputulos oli tällainen:


Bingon ohjeet kuuluivat seuraavasti: Bingon pelaaminen alkaa onnittelumaljasta. Ruksaa bongaamasi tapahtumat bingoruudukkoosi. Ensimmäinen bingo tulee täyteen, kun saat täyteen viiden suoran pystyyn TAI vaakaan. Huuda silloin ”BINGO”! Ensimmäisen bingon jälkeen pelataan kahta suoraa pysty TAI vaakariviä, sitten kolmea jne. Voittajille loistavat palkinnot! ”Joku” voi viitata myös sinuun itseesi - voit siis edesauttaa omaa tai muiden bingoa tekemällä ruuduissa mainittuja asioita!

Tarkoitus oli siis, että bingoa ei pelattaisi vihkitilaisuuden aikana, vaikka se sieltä jokaisen paikalta jo löytyikin, vaan että bingo alkaisi onnittelumaljasta. Aika monelta tämä oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, ja juttuja oli poimittu jo vihkitilaisuudesta, niin että ensimmäinen bingo saatiin jo heti ruokailun alussa. Palkintona meillä oli Tigerista ostettuja heijastimia.

Bingotapahtumia olin kerännyt lukuisilta nettisivuilta seuraavanlaisen listan:

Hääpari suutelee
Juomaa läikkyy
Kuokkavieraita!
Sulhanen riisuu takin
Morsiamesta kerrotaan lapsuusmuisto
Sulhasesta kerrotaan lapsuusmuisto
Hääparista kerrotaan muisto
Sormuksia ihastellaan
Morsian ryöstetään
Morsian kyynelehtii
Anoppi kyynelehtii
Kaaso juoksee
Bestman juoksee
Morsian vaihtaa kengät
Joku pitää puheen
Puhelin soi
Tanssilattia täyttyy
Vessajono
Sulhanen vaimottelee
Säätä kommentoidaan
Piilopullo!
Anoppi joraa
Häävalssi
Joku huijaa bingossa
Hauska muisto polttareista
Selfie!
Joku huutaa BINGO!
Reikä sukkahousuissa
Tutustut uuteen ihmiseen
Isä antaa neuvon
Dirty dancing
Hääpari liikuttuu
Anoppi tanssittaa sulhasta
Hääpari leikkaa kakun
Hääpari yllätetään
Kohotetaan malja
Joku tanssii kravatti otsalla
Karvainen vieras
Appiukko kertoo vitsin
Joku etsii vessaa
Joku kehuu ruokaa
Joku esittää hääparille runon
Yhteislaulu!
Kaaso auttaa morsianta
Juhlaväki nauraa
Sulhanen santsaa
Yhteiskuva
Joku lausuu runon

Generaattorin avulla näistä sai sitten 29 erilaista 5x5 bingopohjaa. Joillakin vierailla oli siis sama pohja, mutta näin saatiin niihin kuitenkin hieman vaihtelua. Bingotehtävät eivät riittäneet houkuttelemaan vieraita kertomaan lapsuusmuistoja tai heittäytymään yhteislauluun, mutta viisi bingoa meillä huudettiin, eli joku onnistui kuitenkin saamaan ruudukkonsa täyteen.


Meillä bingo siis toimi melko kivasti, vaikka sääntöjä ei pilkulleen noudatettukaan ja joitakin vieraita voitontahto piinasi hieman liikaakin (lähinnä omaa isoäitiäni, joka oheisessa kuvassa kisaakin tiukasti - onneksi hän myös sai bingonsa) ;D Millaisia kokemuksia teillä on hääbingosta?

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Onnitteluista ruokailuun

Pähkäilin pitkään, kirjoittaisinko loppuhääpäivästä tapahtumien aikajärjestyksessä vai teemoittain. Lopulta päädyin tähän aikajärjestykseen, ehkä tällä saa kuitenkin selkeämpiä ja tiiviimpiä postauksia? Näin ollen tässä postauksessa jatkan häiden purkamista onnittelujonosta, alkumaljasta ja ruokailusta.


Kuten viimeksi kerroin, vihkimisen jälkeen otimme vielä pari potrettia Oman Tuvan eteisaulassa. Niiden aikana bestman ohjeisti vieraita käytännön asioista, muun muassa onnittelujonon muodostamisesta. Meillä onnittelut toteutettiin siten, että vieraat muodostivat salin takaovelle jonon pöytä kerrallaan (alkaen salin etuosasta, eli meidän lähimmistä), ja me olimme oven toisella puolella eteisaulassa ottamassa onnittelut vastaan. Vieraat onnittelivat siis vain meidät hääparin. Tästä vieraat jatkoivat seuraavasta oviaukosta kahvion puolelle, josta he saivat pitopalvelulta alkumaljat, jonka jälkeen he palasivat salin etuosan ovista saliin ja paikoilleen. Tämä läpikulkumahdollisuus oli yksi isoimpia syitä Oman Tuvan valintaan juhlapaikaksi, ja ainakin minun kokemukseni mukaan onnittelut toimivat näin tosi hyvin.

Onnittelujen vastaanottaminen oli ehkä parasta koko päivässä (tosin näitä parhauksia oli aika monta ;D). Itse olin koko tilanteesta ihan sekaisin, ja vastasin moneen onnentoivotukseen "Onnea!" kiitoksen sijaan, mutta mitäpä pienistä... En myöskään yleensä ole halailijatyyppiä, mutta nyt halasin joka ikisen vieraan - osaksi siksi, että oma fiilikseni vaati minua tekemään niin, ja osaksi siksi, että jokainen saisi tasavertaisen vastaanoton ja tuntisi olonsa tervetulleeksi, vaikka emme kaikkia vieraitamme tunteneetkaan kovin hyvin. 


Kun onnittelujonosta oli selvitty ja kaikki olivat saaneet alkumaljan käteensä, oli isäni puheen vuoro. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että en muista päivän puheista juuri mitään, vaikka koitin oikein tietoisesti keskittyä painamaan ne mieleeni. Niiden suhteen harmittaakin, ettei niitä tullut videokuvattua tai pyydettyä edes puhujien muistiinpanoja muistoksi. Isäni puhe oli kuitenkin melko tiivis; hän toivotti vieraat tervetulleiksi ja muisteli hieman meidän parisuhteemme alkuaikoja.

Mehän emme tosiaankaan muistaneet mitään kädet solmussa maljan hörppäämistä, eikä näköjään tässä vaiheessa huomattu pitää käsistä kiinnikään, mutta jälleen kerran - mitäpä pienistä :D

Ruokailun oli tarkoitus alkaa suoraan isäni puheen jälkeen, mutta ilmeisesti olimme hieman aikataulusta edellä, sillä sitä jouduttiin hetki odottelemaan. Tässä vaiheessa osa vieraista olisi kaivannut hieman enemmän ohjelmaa, mutta tauko tuli tosiaan vähän suunnittelematta, ja tarkoitus oli, että tällaisten välien aikana vieraat viihtyisivät hääbingon, tervehdyskorttien ja valokuvanurkkauksen parissa (niistä lisää myöhemmin). Lopulta päästiin kuitenkin syömään - huomatkaa sulhasen tyytyväisyys, kun hän pääsi kerrankin ekana pöytään.
 

Meidän häämenusta ja pitopalvelusta kerroinkin jo täällä, mutta tässä vielä menu kertauksena:

Tuorejuustotäytteiset kylmäsavulohirullat
Sipulisilli
Hedelmäinen vihersalaatti
Salaatinkastike
Kreikkalainen papusalaatti
Juustosalaatti
Marinoidut herkkusienet
Majoneesipohjainen maalaisperunasalaatt
Marinoidut punasipuli

Keitetyt perunat
Härkäpapurouhepihvit
Uunilohi
Kermaviiikastike
Uunijuurekset

Hiivaleipä, ruisleipä ja saaristolaislimppu
Voi ja kevytlevite

Pitopalvelunamme toimi tosiaan jämijärveläinen Pitokauha, jonka hinta-laatusuhteeseen olen kyllä tosi tyytyväinen. Vieraat kehuivat ruokia vuolaasti, ja kyllä ne minullekin hääpäivänä maistuivat, sen vähän mitä niistä maistoin. Ruokia jäi meille myös aika paljon kotiinvietäviksi, mutta eivätpä ne enää mikrotettuina ole niin hyviä (noita härkäpapurouhepihvejä löytyy vieläkin perheeni pakastimesta...).

Myös Pitokauhan palvelu sai paljon kiitosta, joten voimme siltäkin osalta suositella heidän palveluitaan. Emäntä tosin on kokolailla perinteisen oloinen topakka emäntä: meillä oli häiden aattona pieniä erimielisyyksiä tuolien asettelun kanssa (minä voitin), ja häissä emäntä oli avautunut äidilleni "kaikenmaailman kasvisruokavalioista", joita hän ei kuulemma voi oikein ymmärtää, toisin kuin esimerkiksi äitini keliakiaa. Sinänsä tämä ei näkynyt kasvisruokien (joiden reseptit hän etsi ihan meitä varten) laadussa mitenkään, eli kommentti aiheutti lähinnä kummastusta meissä kaikissa.


Juomapöydistä ei ruokailun yhteydessä tullut otettua kuvia, mutta juomavalinnoistamme olen aiemmin kertonut täällä. Pitopalvelun tarjoamiin juomiin kuuluivat kotikalja, mehu ja maito. Näiden lisäksi myös alkoholittomat iltajuomat, eli limut, kuplavedet ja hedelmillä raikastetut vedet olivat tarjolla. Alkoholillisina juomina pääroolia näyttelivät viinit, mutta myös miedot (olut, siideri ja lonkero) olivat tarjolla. Kukaan siis tuskin jäi sen enempää janoiseksi kuin nälkäiseksikään.
 
Pitokauhaa täytyy muuten kehua vielä sen suhteen, että heillä on tarjoiluun tarvittavia tykötarpeita yllinkyllin. Sieltä löytyivät esimerkiksi sellaiset hanaviinien telineet, joita metsästin vielä hääviikolla tuloksetta, ja jotka me olisimme muuten korvanneet rustiikkisella pikkulaatikolla (joka sekin oli ihan söpö, mutta toki telineet olivat juhlavammat).
 
Sellainen setti! Uskoakseni ruokailuun meni aikalailla ennakkoon arvioimamme puolitoista tuntia, ainakaan kukaan ei huomauttanut sen venymisestä. Nyt kun pääsin hyvään vauhtiin aikajärjestyksessä etenemisessä, voisinkin ensi kerralla jatkaa bingoista ja muista vieraiden viihdykkeistä.

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa (ensimmäisestä rajasin pari tunnistettavaa naamaa pois), ethän kopioi!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Vihkitilaisuutemme

Vihdoin päästään hääpäivän päähetkeen, eli vihkimiseen! Halusimme siviilivihkimisen juhlapaikalla, ja pienien haasteiden jälkeen (vihkijää ei ihan heti löytynytkään) se myös saatiin - onneksi! Me tykättiin ja vieraat tykkäsivät! Meidät vihkinyt käräjäoikeuden notaari oli tosi mukava. Kävimme ennen häitä tapaamassa häntä ja suunnittelemassa vihkimisen kulkua, ja saatiinkin oikein passeli kokonaisuus suunniteltua. Tässä siis meidän vihkitilaisuuden esittely:


Vieraiden valuessa paikoilleen odottelimme sulhasen kanssa "backstagella". Kaasot kävivät välillä päivittämässä tilannetta meille, ja ehdittiin R:n kanssa jossain välissä napata jännitys-selfie. Kyllä nimittäin jännitikin!



Kaikkien vieraiden saavuttua kaasot, bestman ja vihkijä asettuivat lavalle odottamaan meitä. Ehdotin heille myös, että he olisivat kävelleet meidän edeltämme lavalle, mutta kaikki äänestivät tätä "valmiiksi paikoillaan" -vaihtoehtoa. Kuvassa myös meidän ihanat valokirjaimet ja valoverho. Jälkimmäinen tosin ei toiminutkaan ihan niin hyvin kuin olin ajatellut - korkeutta laskelmoidessani en ottanut huomioon, että vihkiminen tapahtuu lavalla, jolloin yleisö ja kuvaaja katsovat meitä alaviistosta; verho jäikin hieman matalaksi tuolla taustalla :/


Sitten liityttiin mekin seuraan. Pöydät oli aseteltu siten, että keskelle muodostui käytävä, jota pitkin kuljettiin salin perältä lavalle. Saapumismusiikkina meillä oli sulhasen valitsema Melartinin Juhlamarssi (Prinsessa Ruusunen), joka soitettiin ihan Spotifysta, pikkuveljen toimiessa dj:na. Käveltiin ihan liian nopeasti, eikä varmaan kertaakaan onnistuttu katsomaan toisiamme, vaan kuvista päätellen vilkuiltiin aina vuorotellen toisen suuntaan. Noh, niin kai se yleensä menee :D

Itse olin ajatellut, että vieraat seisovat meidän saapumisen ajan, istuvat sitten, ja nousevat poistuessamme uudelleen seisomaan. Koska missään ei kuitenkaan kerrottu istumisesta, kaikki jäivät seisomaan. Itse asiassa se taisikin olla parempi vaihtoehto, koska istuutuminen ja nouseminen olisivat aiheuttaneet kovasti hälinää, ja vihkitilaisuutemme oli kuitenkin melko lyhyt, joten kaikki jaksoivat varmasti seistä. Älkää kysykö, kuinka kauan tilaisuus kesti, koska itselläni ei ollut ajantajua koko päivänä, enkä ole huomannut kysyä ohjelmanumeroiden kestosta keneltäkään edes jälkikäteen.


Sitten itse vihkiminen! Vihkijä lähetti meille jo ennen etukäteistapaamista joitakin puheita valittavaksi hänen puhuttavakseen. Olisimme voineet myös kirjoittaa kokonaan uuden puheen hänelle, mutta päädyimme yhdistelemään hänen ehdotuksistaan seuraavan kokonaisuuden (kummallista, miten tällainen valmispuhe voikin kuvata juuri meitä):

Hyvät sukulaiset ja hyvät ystävät! Olemme kokoontuneet tänne tänään juhlistamaan J:n ja K:n avioliittoa. He ovat pyytäneet teitä tulemaan yhteen voidakseen jakaa teidän, elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa, tämän tähänastisen elämänsä kenties tärkeimmän tapahtuman.

Avioliitto on kahden ihmisen sopimus yhteisestä tulevaisuudesta. On löytynyt elämänkumppani, jonka kanssa sinetöidä suhde avioliitoksi.

Tavatessanne te ette etsineet rakkautta, ette haaveilleet siitä. Tavatessanne te ette olleet varmoja edes siitä, osaisitteko ottaa rakkautta vastaan, tai antaa sitä.

Runoilija Tommy Taberman on kuitenkin kirjoittanut:

Älä ikinä odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta

Siitä myös teidän kohtaamisessanne oli pohjimmiltaan kyse. Suudelmasta, johon kumpikaan ei ollut varautunut. Suudelmasta, josta ei enää ollut paluuta. Suudelmasta, joka käänsi teidän maailmanne ylösalaisin.

Saitte pian huomata, että oikean ihmisen päädyttyä vierelle, rakastaminen syntyy luonnostaan. Välitön yhteenkuuluvuuden tunne oli jotain, mitä teistä kumpikaan ei ollut osannut kuvitella. Se tunne on ajan kuluessa vain vahvistunut, ja sen kautta teidän suhteellenne on muodostunut luja perusta.

Onnellinen parisuhde säteilee koko elämään. Sen te olette yhdessä huomanneet. Te olette jakaneet yhteisen arjen, yhteisen kodin, yli viiden vuoden ajan. Te olette ehtineet oppimaan toistenne hyvät ja huonot puolet, ja samalla olette saaneet huomata, että juuri toisillenne te olette täydelliset omina itsenänne. Te olette löytäneet toisistanne kodin, jossa myös virheet ovat osa täydellisyyttä.

Rakkaus on iloa ja onnea. Se on kaipuuta ja täyttymystä. Se on hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkaus on myös sitoutumista, muuttumista ja kasvua toisen hyväksi. Toisen hoivaansa ottamista, avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä.

Haaveenne tulevaisuudesta keskittyvät rakkauden, lämmön ja läheisyyden jatkumiseen. Te ette halua olla vain yksi luku toistenne elämästä, te haluatte olla koko tarina. Teidän tarinanne on ainutlaatuinen, ja sen arvon ja laadun määräätte vain te itse.

Onnea on kumppani, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Sen te kumpikin jo tiedätte. Olette ystäviä, uskottuja ja sielunveljiä toisillenne. Sydämessänne te tiedätte jo olevanne pari. Tänä päivänä te haluatte vahvistaa suhteenne avioliitoksi.

Tämän puheen jälkeen seurasi siviilivihkimisen kaava "Tahdon"-osuuksiin saakka, jonka jälkeen lausuimme omat valamme. Ne teitä tuskin kiinnostavat, omastani voin kertoa sen verran, että olin rakentanut sen Sternbergin rakkausteorian ympärille. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella omien valojen / puheiden / lupausten lisäämistä vihkimiseen, tapahtui se sitten siviilissä tai kirkossa! Ainakin meillä ne herättivät eniten liikutusta niin meissä kuin vieraissakin (jotka kehuivat tätä elementtiä kovasti) ja tekivät tilaisuudesta juuri meidän vihkitilaisuuden.
 

Valojen jälkeen sain vielä sormuksen mieheltä, jonka jälkeen vihkijä lausui vihkikaavan päätössanat: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.” Lopuksi vihkijä kertoi vielä meidän sukunimivalinnastamme (joka oli miehen äidin tyttönimi), ja kehotti kaiken päätteeksi vieraita antamaan aplodit tuoreelle avioparille. Aplodien raikuessa oli vuorossa ensimmäinen pusu avioparina, joka jäi kyllä niin lyhyeksi, ettei Minttu saanut siitä oikein kuvaakaan :D


Vihkimisen päätyttyä poistuimme salista Frendien tunnusmusiikin (Rembrandts - I'll Be There For You) tahdissa, sellaista vauhtia, että kimppukin unohtui aluksi kaasolle. Onneksi hän huomasi hihkua heti perään.


Loppumatka salin perälle ja ulos eteisaulaan sujui mallikkaasti, vaikka taas hirvittävän nopeasti...


Sitten sitä oltiinkin naimisissa! Halusin tässä välissä ottaa vielä pari potrettia, kun oltiin oikeasti naimisissa (toisin kuin niissä "virallisissa potreteissa") - mikä oli kyllä näin jälkikäteen katsottuna hyvä idea; tässä kuvassa taitaa onnelisuus näkyä vahvemmin kuin yhdessäkään ennen vihkimistä otetussa kuvassa.

Postauksen kuvat ensimmäistä selfietä lukuun ottamatta Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!