maanantai 12. kesäkuuta 2017

Meidän hääbingo

Häissämme oli tosiaan yhtenä viihdykkeenä hääbingo, jonka parissa vieraiden toivottiin viihtyvän varsinaisen ohjelman lomassa. Hääbingohan on ollut Suomessakin suosiossa jo monta vuotta, niin että olen kuullut joidenkin morsianten pitävän sitä jo hieman vanhanaikaisena ja tylsänä. Me emme kuitenkaan ole ikinä päässeet hääbingoamaan, vaikka lähipiirissä on häitä viime vuosina riittänyt, joten uskoin sen olevan vieraillemmekin (ainakin riittävän) uusi ja kiinnostava juttu - mitä se useimmille olikin. Sitä paitsi bingohan on siitä kiva, että kenenkään ei ole pakko siihen osallistua, jos ei kiinnosta.

Meidän hääbingon tein itse, mutta hyödynsin pohjien tekemiseen My free bingo cards -nettisivua. Testailin useampaakin bingogeneraattoria (joita löytää vaikka googlaamalla bingo generator), ja päädyin tähän, koska sieltä löytyi tyyliimme sopiva ulkoasu ja siinä toimivat myös ääkköset. Ainut miinuspuoli korteissa oli, että niiden alalaitaan tulostui sivuston osoite, mutta en antanut sen häiritä. Kopioin pohjat kuvina Wordiin, ja ne tulostettiin ohjelmalehtisten takasivulle ohjeiden kera. Lopputulos oli tällainen:


Bingon ohjeet kuuluivat seuraavasti: Bingon pelaaminen alkaa onnittelumaljasta. Ruksaa bongaamasi tapahtumat bingoruudukkoosi. Ensimmäinen bingo tulee täyteen, kun saat täyteen viiden suoran pystyyn TAI vaakaan. Huuda silloin ”BINGO”! Ensimmäisen bingon jälkeen pelataan kahta suoraa pysty TAI vaakariviä, sitten kolmea jne. Voittajille loistavat palkinnot! ”Joku” voi viitata myös sinuun itseesi - voit siis edesauttaa omaa tai muiden bingoa tekemällä ruuduissa mainittuja asioita!

Tarkoitus oli siis, että bingoa ei pelattaisi vihkitilaisuuden aikana, vaikka se sieltä jokaisen paikalta jo löytyikin, vaan että bingo alkaisi onnittelumaljasta. Aika monelta tämä oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, ja juttuja oli poimittu jo vihkitilaisuudesta, niin että ensimmäinen bingo saatiin jo heti ruokailun alussa. Palkintona meillä oli Tigerista ostettuja heijastimia.

Bingotapahtumia olin kerännyt lukuisilta nettisivuilta seuraavanlaisen listan:

Hääpari suutelee
Juomaa läikkyy
Kuokkavieraita!
Sulhanen riisuu takin
Morsiamesta kerrotaan lapsuusmuisto
Sulhasesta kerrotaan lapsuusmuisto
Hääparista kerrotaan muisto
Sormuksia ihastellaan
Morsian ryöstetään
Morsian kyynelehtii
Anoppi kyynelehtii
Kaaso juoksee
Bestman juoksee
Morsian vaihtaa kengät
Joku pitää puheen
Puhelin soi
Tanssilattia täyttyy
Vessajono
Sulhanen vaimottelee
Säätä kommentoidaan
Piilopullo!
Anoppi joraa
Häävalssi
Joku huijaa bingossa
Hauska muisto polttareista
Selfie!
Joku huutaa BINGO!
Reikä sukkahousuissa
Tutustut uuteen ihmiseen
Isä antaa neuvon
Dirty dancing
Hääpari liikuttuu
Anoppi tanssittaa sulhasta
Hääpari leikkaa kakun
Hääpari yllätetään
Kohotetaan malja
Joku tanssii kravatti otsalla
Karvainen vieras
Appiukko kertoo vitsin
Joku etsii vessaa
Joku kehuu ruokaa
Joku esittää hääparille runon
Yhteislaulu!
Kaaso auttaa morsianta
Juhlaväki nauraa
Sulhanen santsaa
Yhteiskuva
Joku lausuu runon

Generaattorin avulla näistä sai sitten 29 erilaista 5x5 bingopohjaa. Joillakin vierailla oli siis sama pohja, mutta näin saatiin niihin kuitenkin hieman vaihtelua. Bingotehtävät eivät riittäneet houkuttelemaan vieraita kertomaan lapsuusmuistoja tai heittäytymään yhteislauluun, mutta viisi bingoa meillä huudettiin, eli joku onnistui kuitenkin saamaan ruudukkonsa täyteen.


Meillä bingo siis toimi melko kivasti, vaikka sääntöjä ei pilkulleen noudatettukaan ja joitakin vieraita voitontahto piinasi hieman liikaakin (lähinnä omaa isoäitiäni, joka oheisessa kuvassa kisaakin tiukasti - onneksi hän myös sai bingonsa) ;D Millaisia kokemuksia teillä on hääbingosta?

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Onnitteluista ruokailuun

Pähkäilin pitkään, kirjoittaisinko loppuhääpäivästä tapahtumien aikajärjestyksessä vai teemoittain. Lopulta päädyin tähän aikajärjestykseen, ehkä tällä saa kuitenkin selkeämpiä ja tiiviimpiä postauksia? Näin ollen tässä postauksessa jatkan häiden purkamista onnittelujonosta, alkumaljasta ja ruokailusta.


Kuten viimeksi kerroin, vihkimisen jälkeen otimme vielä pari potrettia Oman Tuvan eteisaulassa. Niiden aikana bestman ohjeisti vieraita käytännön asioista, muun muassa onnittelujonon muodostamisesta. Meillä onnittelut toteutettiin siten, että vieraat muodostivat salin takaovelle jonon pöytä kerrallaan (alkaen salin etuosasta, eli meidän lähimmistä), ja me olimme oven toisella puolella eteisaulassa ottamassa onnittelut vastaan. Vieraat onnittelivat siis vain meidät hääparin. Tästä vieraat jatkoivat seuraavasta oviaukosta kahvion puolelle, josta he saivat pitopalvelulta alkumaljat, jonka jälkeen he palasivat salin etuosan ovista saliin ja paikoilleen. Tämä läpikulkumahdollisuus oli yksi isoimpia syitä Oman Tuvan valintaan juhlapaikaksi, ja ainakin minun kokemukseni mukaan onnittelut toimivat näin tosi hyvin.

Onnittelujen vastaanottaminen oli ehkä parasta koko päivässä (tosin näitä parhauksia oli aika monta ;D). Itse olin koko tilanteesta ihan sekaisin, ja vastasin moneen onnentoivotukseen "Onnea!" kiitoksen sijaan, mutta mitäpä pienistä... En myöskään yleensä ole halailijatyyppiä, mutta nyt halasin joka ikisen vieraan - osaksi siksi, että oma fiilikseni vaati minua tekemään niin, ja osaksi siksi, että jokainen saisi tasavertaisen vastaanoton ja tuntisi olonsa tervetulleeksi, vaikka emme kaikkia vieraitamme tunteneetkaan kovin hyvin. 


Kun onnittelujonosta oli selvitty ja kaikki olivat saaneet alkumaljan käteensä, oli isäni puheen vuoro. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että en muista päivän puheista juuri mitään, vaikka koitin oikein tietoisesti keskittyä painamaan ne mieleeni. Niiden suhteen harmittaakin, ettei niitä tullut videokuvattua tai pyydettyä edes puhujien muistiinpanoja muistoksi. Isäni puhe oli kuitenkin melko tiivis; hän toivotti vieraat tervetulleiksi ja muisteli hieman meidän parisuhteemme alkuaikoja.

Mehän emme tosiaankaan muistaneet mitään kädet solmussa maljan hörppäämistä, eikä näköjään tässä vaiheessa huomattu pitää käsistä kiinnikään, mutta jälleen kerran - mitäpä pienistä :D

Ruokailun oli tarkoitus alkaa suoraan isäni puheen jälkeen, mutta ilmeisesti olimme hieman aikataulusta edellä, sillä sitä jouduttiin hetki odottelemaan. Tässä vaiheessa osa vieraista olisi kaivannut hieman enemmän ohjelmaa, mutta tauko tuli tosiaan vähän suunnittelematta, ja tarkoitus oli, että tällaisten välien aikana vieraat viihtyisivät hääbingon, tervehdyskorttien ja valokuvanurkkauksen parissa (niistä lisää myöhemmin). Lopulta päästiin kuitenkin syömään - huomatkaa sulhasen tyytyväisyys, kun hän pääsi kerrankin ekana pöytään.
 

Meidän häämenusta ja pitopalvelusta kerroinkin jo täällä, mutta tässä vielä menu kertauksena:

Tuorejuustotäytteiset kylmäsavulohirullat
Sipulisilli
Hedelmäinen vihersalaatti
Salaatinkastike
Kreikkalainen papusalaatti
Juustosalaatti
Marinoidut herkkusienet
Majoneesipohjainen maalaisperunasalaatt
Marinoidut punasipuli

Keitetyt perunat
Härkäpapurouhepihvit
Uunilohi
Kermaviiikastike
Uunijuurekset

Hiivaleipä, ruisleipä ja saaristolaislimppu
Voi ja kevytlevite

Pitopalvelunamme toimi tosiaan jämijärveläinen Pitokauha, jonka hinta-laatusuhteeseen olen kyllä tosi tyytyväinen. Vieraat kehuivat ruokia vuolaasti, ja kyllä ne minullekin hääpäivänä maistuivat, sen vähän mitä niistä maistoin. Ruokia jäi meille myös aika paljon kotiinvietäviksi, mutta eivätpä ne enää mikrotettuina ole niin hyviä (noita härkäpapurouhepihvejä löytyy vieläkin perheeni pakastimesta...).

Myös Pitokauhan palvelu sai paljon kiitosta, joten voimme siltäkin osalta suositella heidän palveluitaan. Emäntä tosin on kokolailla perinteisen oloinen topakka emäntä: meillä oli häiden aattona pieniä erimielisyyksiä tuolien asettelun kanssa (minä voitin), ja häissä emäntä oli avautunut äidilleni "kaikenmaailman kasvisruokavalioista", joita hän ei kuulemma voi oikein ymmärtää, toisin kuin esimerkiksi äitini keliakiaa. Sinänsä tämä ei näkynyt kasvisruokien (joiden reseptit hän etsi ihan meitä varten) laadussa mitenkään, eli kommentti aiheutti lähinnä kummastusta meissä kaikissa.


Juomapöydistä ei ruokailun yhteydessä tullut otettua kuvia, mutta juomavalinnoistamme olen aiemmin kertonut täällä. Pitopalvelun tarjoamiin juomiin kuuluivat kotikalja, mehu ja maito. Näiden lisäksi myös alkoholittomat iltajuomat, eli limut, kuplavedet ja hedelmillä raikastetut vedet olivat tarjolla. Alkoholillisina juomina pääroolia näyttelivät viinit, mutta myös miedot (olut, siideri ja lonkero) olivat tarjolla. Kukaan siis tuskin jäi sen enempää janoiseksi kuin nälkäiseksikään.
 
Pitokauhaa täytyy muuten kehua vielä sen suhteen, että heillä on tarjoiluun tarvittavia tykötarpeita yllinkyllin. Sieltä löytyivät esimerkiksi sellaiset hanaviinien telineet, joita metsästin vielä hääviikolla tuloksetta, ja jotka me olisimme muuten korvanneet rustiikkisella pikkulaatikolla (joka sekin oli ihan söpö, mutta toki telineet olivat juhlavammat).
 
Sellainen setti! Uskoakseni ruokailuun meni aikalailla ennakkoon arvioimamme puolitoista tuntia, ainakaan kukaan ei huomauttanut sen venymisestä. Nyt kun pääsin hyvään vauhtiin aikajärjestyksessä etenemisessä, voisinkin ensi kerralla jatkaa bingoista ja muista vieraiden viihdykkeistä.

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa (ensimmäisestä rajasin pari tunnistettavaa naamaa pois), ethän kopioi!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Vihkitilaisuutemme

Vihdoin päästään hääpäivän päähetkeen, eli vihkimiseen! Halusimme siviilivihkimisen juhlapaikalla, ja pienien haasteiden jälkeen (vihkijää ei ihan heti löytynytkään) se myös saatiin - onneksi! Me tykättiin ja vieraat tykkäsivät! Meidät vihkinyt käräjäoikeuden notaari oli tosi mukava. Kävimme ennen häitä tapaamassa häntä ja suunnittelemassa vihkimisen kulkua, ja saatiinkin oikein passeli kokonaisuus suunniteltua. Tässä siis meidän vihkitilaisuuden esittely:


Vieraiden valuessa paikoilleen odottelimme sulhasen kanssa "backstagella". Kaasot kävivät välillä päivittämässä tilannetta meille, ja ehdittiin R:n kanssa jossain välissä napata jännitys-selfie. Kyllä nimittäin jännitikin!



Kaikkien vieraiden saavuttua kaasot, bestman ja vihkijä asettuivat lavalle odottamaan meitä. Ehdotin heille myös, että he olisivat kävelleet meidän edeltämme lavalle, mutta kaikki äänestivät tätä "valmiiksi paikoillaan" -vaihtoehtoa. Kuvassa myös meidän ihanat valokirjaimet ja valoverho. Jälkimmäinen tosin ei toiminutkaan ihan niin hyvin kuin olin ajatellut - korkeutta laskelmoidessani en ottanut huomioon, että vihkiminen tapahtuu lavalla, jolloin yleisö ja kuvaaja katsovat meitä alaviistosta; verho jäikin hieman matalaksi tuolla taustalla :/


Sitten liityttiin mekin seuraan. Pöydät oli aseteltu siten, että keskelle muodostui käytävä, jota pitkin kuljettiin salin perältä lavalle. Saapumismusiikkina meillä oli sulhasen valitsema Melartinin Juhlamarssi (Prinsessa Ruusunen), joka soitettiin ihan Spotifysta, pikkuveljen toimiessa dj:na. Käveltiin ihan liian nopeasti, eikä varmaan kertaakaan onnistuttu katsomaan toisiamme, vaan kuvista päätellen vilkuiltiin aina vuorotellen toisen suuntaan. Noh, niin kai se yleensä menee :D

Itse olin ajatellut, että vieraat seisovat meidän saapumisen ajan, istuvat sitten, ja nousevat poistuessamme uudelleen seisomaan. Koska missään ei kuitenkaan kerrottu istumisesta, kaikki jäivät seisomaan. Itse asiassa se taisikin olla parempi vaihtoehto, koska istuutuminen ja nouseminen olisivat aiheuttaneet kovasti hälinää, ja vihkitilaisuutemme oli kuitenkin melko lyhyt, joten kaikki jaksoivat varmasti seistä. Älkää kysykö, kuinka kauan tilaisuus kesti, koska itselläni ei ollut ajantajua koko päivänä, enkä ole huomannut kysyä ohjelmanumeroiden kestosta keneltäkään edes jälkikäteen.


Sitten itse vihkiminen! Vihkijä lähetti meille jo ennen etukäteistapaamista joitakin puheita valittavaksi hänen puhuttavakseen. Olisimme voineet myös kirjoittaa kokonaan uuden puheen hänelle, mutta päädyimme yhdistelemään hänen ehdotuksistaan seuraavan kokonaisuuden (kummallista, miten tällainen valmispuhe voikin kuvata juuri meitä):

Hyvät sukulaiset ja hyvät ystävät! Olemme kokoontuneet tänne tänään juhlistamaan J:n ja K:n avioliittoa. He ovat pyytäneet teitä tulemaan yhteen voidakseen jakaa teidän, elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa, tämän tähänastisen elämänsä kenties tärkeimmän tapahtuman.

Avioliitto on kahden ihmisen sopimus yhteisestä tulevaisuudesta. On löytynyt elämänkumppani, jonka kanssa sinetöidä suhde avioliitoksi.

Tavatessanne te ette etsineet rakkautta, ette haaveilleet siitä. Tavatessanne te ette olleet varmoja edes siitä, osaisitteko ottaa rakkautta vastaan, tai antaa sitä.

Runoilija Tommy Taberman on kuitenkin kirjoittanut:

Älä ikinä odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta

Siitä myös teidän kohtaamisessanne oli pohjimmiltaan kyse. Suudelmasta, johon kumpikaan ei ollut varautunut. Suudelmasta, josta ei enää ollut paluuta. Suudelmasta, joka käänsi teidän maailmanne ylösalaisin.

Saitte pian huomata, että oikean ihmisen päädyttyä vierelle, rakastaminen syntyy luonnostaan. Välitön yhteenkuuluvuuden tunne oli jotain, mitä teistä kumpikaan ei ollut osannut kuvitella. Se tunne on ajan kuluessa vain vahvistunut, ja sen kautta teidän suhteellenne on muodostunut luja perusta.

Onnellinen parisuhde säteilee koko elämään. Sen te olette yhdessä huomanneet. Te olette jakaneet yhteisen arjen, yhteisen kodin, yli viiden vuoden ajan. Te olette ehtineet oppimaan toistenne hyvät ja huonot puolet, ja samalla olette saaneet huomata, että juuri toisillenne te olette täydelliset omina itsenänne. Te olette löytäneet toisistanne kodin, jossa myös virheet ovat osa täydellisyyttä.

Rakkaus on iloa ja onnea. Se on kaipuuta ja täyttymystä. Se on hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkaus on myös sitoutumista, muuttumista ja kasvua toisen hyväksi. Toisen hoivaansa ottamista, avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä.

Haaveenne tulevaisuudesta keskittyvät rakkauden, lämmön ja läheisyyden jatkumiseen. Te ette halua olla vain yksi luku toistenne elämästä, te haluatte olla koko tarina. Teidän tarinanne on ainutlaatuinen, ja sen arvon ja laadun määräätte vain te itse.

Onnea on kumppani, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Sen te kumpikin jo tiedätte. Olette ystäviä, uskottuja ja sielunveljiä toisillenne. Sydämessänne te tiedätte jo olevanne pari. Tänä päivänä te haluatte vahvistaa suhteenne avioliitoksi.

Tämän puheen jälkeen seurasi siviilivihkimisen kaava "Tahdon"-osuuksiin saakka, jonka jälkeen lausuimme omat valamme. Ne teitä tuskin kiinnostavat, omastani voin kertoa sen verran, että olin rakentanut sen Sternbergin rakkausteorian ympärille. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella omien valojen / puheiden / lupausten lisäämistä vihkimiseen, tapahtui se sitten siviilissä tai kirkossa! Ainakin meillä ne herättivät eniten liikutusta niin meissä kuin vieraissakin (jotka kehuivat tätä elementtiä kovasti) ja tekivät tilaisuudesta juuri meidän vihkitilaisuuden.
 

Valojen jälkeen sain vielä sormuksen mieheltä, jonka jälkeen vihkijä lausui vihkikaavan päätössanat: ”Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.” Lopuksi vihkijä kertoi vielä meidän sukunimivalinnastamme (joka oli miehen äidin tyttönimi), ja kehotti kaiken päätteeksi vieraita antamaan aplodit tuoreelle avioparille. Aplodien raikuessa oli vuorossa ensimmäinen pusu avioparina, joka jäi kyllä niin lyhyeksi, ettei Minttu saanut siitä oikein kuvaakaan :D


Vihkimisen päätyttyä poistuimme salista Frendien tunnusmusiikin (Rembrandts - I'll Be There For You) tahdissa, sellaista vauhtia, että kimppukin unohtui aluksi kaasolle. Onneksi hän huomasi hihkua heti perään.


Loppumatka salin perälle ja ulos eteisaulaan sujui mallikkaasti, vaikka taas hirvittävän nopeasti...


Sitten sitä oltiinkin naimisissa! Halusin tässä välissä ottaa vielä pari potrettia, kun oltiin oikeasti naimisissa (toisin kuin niissä "virallisissa potreteissa") - mikä oli kyllä näin jälkikäteen katsottuna hyvä idea; tässä kuvassa taitaa onnelisuus näkyä vahvemmin kuin yhdessäkään ennen vihkimistä otetussa kuvassa.

Postauksen kuvat ensimmäistä selfietä lukuun ottamatta Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Marrashääparin look

Nyt olisi vuorossa meidän molempien juhlalookin esittely! Liikkeelle lähdetään tietysti tärkeimmästä, eli kengistä:


Omista kengistäni kirjoittelinkin jo pitemmästi täällä, mutta lyhyesti: ne olivat Aiminer-merkkiset, teemavärimme mukaan tummansiniset ja kaiken huipuksi niissä oli sydänsolki. Olen niihin edelleen ihan rakastunut, toivottavasti pääsen käyttämään niitä vielä paljon! Minulla oli ballerinat varalta, ja vaihdoinkin niihin hetkeksi, mutta mekon helman pituuden vuoksi totesin samoilla kengillä sinnittelyn kuitenkin helpommaksi kuin helman jatkuvan tallomisen. Näillä kengillä pärjäsi siis kohtuuhyvin koko pitkän päivän!

Miehen kengät tuottivat meillä ekstrapaljon päänvaivaa, koska hänen pukunsa rakentaminen aloitettiin vyöstä (ei kovin fiksua, mutta kun vyökaupan loppuunmyynti osui silmiin hyvissä ajoin ennen häitä). Tuo vyö olikin sitten vähän haastavampaa ruskean sävyä, jota ei meinannut löytyä kengistä millään. Lopulta mies löysi nämä Nicola Bensonin kengät ihan omin päin Espoon Sellosta, ilmeisesti jostakin miesten kenkiin erikoistuneesta liikkeestä. Ja kuten huomaatte kuvista alla, eihän se juuri näkynyt, että kengät ja vyö oli valittu tarkasti sävysävyyn...:

Puku: Turo Tailor Colin/Elmer Liivi: Muotitalo Tyynelä (vuokrattu) Rusetti: Petrifunilta Viehe: NinaFlorasta
Tässä siis sulhasen look kokonaisuudessaan. Harkittiin myös tummansinistä pukua, mutta lopulta tämä harmaa miellytti molempien silmää enemmän. Puku löytyi lähes vahingossa Kokkolasta Pukumiehestä. Nyt kun mietin, niin miehen asukokonaisuuden osat tuntuivat kyllä tuottavan enemmän päänvaivaa kuin omani, vaikka loppujen lopuksi ne kaikki löytyivät "vähän vahingossa". Esimerkiksi lakin hän kävi ostamassa eräänä iltana kävellessään töistä kotiin, tietenkin ilman mitään käsitystä oikeasta värisävystä, mutta onnistui valitsemaan juuri sopivan. Rusettikin löydettiin lopulta muiden ostosten ohessa, kun piipahdettiin Petrifunille. Kaikista vaikein oli tuo liivi, joka onneksi lopulta löytyi vuokrattavaksi Muotitalo Tyynelästä. Mutta kyllä vain säätäminen maksoi vaivansa, kun molemmat oltiin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä :)

Puku: Morilee 1960 Vyö: Etsy, HayesStreetBridal Lintuhäkkihuntu: Etsy, PowderBlueBijoux
Kihlasormus (keskellä): Kohinoor Shining Star Vihkisormukset (reunoilla): Paletti Jewelry Viola 
Korvakorut: Swarovski Tranquility Kampaus: Studio Feel It
Sitten vielä morsian, eli minä. Hääpukuni oli Tori.fi:stä bongaamani Morilee 1960, jonka hankinnasta kertoilinkin jo noin kaksi vuotta sitten, eli puolitoista vuotta ennen häitä. Pukua muokattiin hieman Ateljee Aariassa (siitä enemmän täällä): helmaa lyhennettiin, hihoja muokattiin istuvammiksi ja vyötäröltä otettiin ihan pari milliä ulos. Lisäksi pukuun ommeltiin kiinni Etsystä tilaamani vyö.

Puvun lisäksi asukokonaisuuteeni kuului ihana, myöskin Etsystä tilattu lintuhäkkihuntu (Etsy-shoppailusta täällä) ja läjä koruja. Sormuksia mulla oli vain ne samat kuin nykyään aina arjessakin, eli kihla ja kaksi vihkiä. Korvakoruina toimivat sulhasen Swarovski-tuliaiset Prahasta, rannekoru oli hopeainen rippilahja kummilta ja kaulaa koristava helminauha oli mummilta lainassa, eli se oli samalla sekä jotain vanhaa että jotain lainattua - tosin häiden jälkeen mummi sanoi, että saan pitää sen <3

Itsetekemäni hääkimppu toimi asusteena lähinnä kuvauksissa ja vihkimisen aikana, loppupäivän se koristi meidän pöytää maljakossaan. Osaltaan asukokonaisuutta täydensivät tietysti myös meikki (kiitos vielä, kaaso R!) ja kampaus, joista kerroinkin jo aiemmin. Meikki ja lintuhäkkihuntu näkyvät vähän paremmin alla olevassa kuvassa:


Täytyy kyllä sanoa, että olin (ja olen edelleen!) supertyytyväinen meidän molempien ulkonäköön hääpäivänä - näytettiin hyvältä sekä yksinämme että yhdessä :D

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Potrettikuvaus Näsilinnassa

Valmistautumisten jälkeen hääpäivä jatkui valokuvauksella. Siitä onkin hyvä kertoa nyt, kun olen pari päivää pyöritellyt kuvia vanhempien muistamisia (albumeita ja tauluja) varten. Päädyimme ottamaan kuvat ennen vihkimistä, koska toiveena oli ulkokuvaus, ja marraskuussa pimeä tulee aikaisin. Koska kuvat otettiin joka tapauksessa etukäteen, halusin ottaa potretit Tampereella, meille tutussa paikassa Näsilinnanpuistossa.

Noh, eihän se ihan mennyt niin kuin ajattelin. Hääpäivämme sää oli kokolailla epävakaa ja vettä satoi vähänväliä kaatamalla. Jouduimme siis turvautumaan b-suunnitelmaan, ja ottamaan kuvat sisätiloissa Näsilinnassa (joka ei sitten taas ole meille juurikaan tuttu). Onneksi saatiin sentään muutama kuva otettua pihalla sateen tauotessa. Näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut vain etsiä ulkokuvauspaikka, jossa kuvien ottaminen olisi onnistunut säällä kuin säällä, koska omaan silmääni ne vain ovat paljon kivempia, vaikka Näsilinnakin toki kaunis on.

Sulhanen ja bestman olivat saapuneet Näsilinnaan hieman meitä tyttöjä aiemmin, ja etsivät yhdessä Minttu-valokuvaajan kanssa First Look -kuvauksiin sopivan paikan, jonka bestman ilmoitti meille. Sen enempää jaarittelematta, tässä kuvasatoamme:
Kun ensikohtaaminen oli saatu ikuistettua, oli vuorossa yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Ne otettiin ennen hääparin potretteja, jotta avustajat pääsivät jatkamaan järjestelyiden (lähinnä kuljetusten) parissa sillä välin, kun me kuvailimme.
Yhteiskuvia otettiin pari virallisempaa, ja pari tällaista vapaamuotoisempaa, joissa Minttu pyysi meitä "juttelemaan jotain hauskaa". Ei me kyllä mitään juteltavaa keksitty jännitykseltämme, mutta myös tyhjänpuhuminen toimi hymyjen aikaansaamiseksi.
 

Sitten otettiin roppakaupalla kuvia meistä. Yksi hääpäivän hauskimmista hetkistä oli muuten se, kun siirryttiin kuvaamasta yläkerrasta takaisin alakertaan, ja portaiden alapäässä meitä oli vastassa lauma opastetulle kierrokselle suuntaavia turisteja. Meidät ikuistettiin sitten heidänkin kännyköihinsä :)

Tämä kuva päätyi miehen vanhemmille tilattuun canvas-tauluun.
Tämä puolestaan oli yhtenä kuvana jo esitellyissä kiitoskorteissamme.

Sade tosiaan taukosi hieman pitemmäksi hetkeksi kuvausurakkamme loppumetreillä, joten saimme kuin saimmekin muutaman kuvan ulkona Näsilinnanpuistossa. Niistä ensimmäiset otettiin Näsilinnan etupihalla terassin edessä. Saadakseen Näsilinnaa mahtumaan taustalle Minttu joutui kurottelemaan pensaslabyrintin syövereistä, joten kuvien alalaitaan tuli pensasaitatehoste :D


Ihan lopuksi otimme vielä muutaman kuvan niin, että taustalle tuli puistomaisemaa. Nämä ovat ehdottomasti omia suosikkejani! Palelin kyllä marraskuisessa säässä aika kovasti, mutta se oli näiden kuvien arvoista! Ylläoleva kuva oli kiitoskorteissamme "pääkuvana".


Tämä viimeinen kuva on jopa näistä suosikeistani ehdoton lempparini (tai no, lempparin asemasta kilpailee tätä edeltävä pusukuva)! Tästä olisi tarkoitus teettää taulu meille itsellemme, mutta tässä muuttoa harkitessa olen lykännyt sen tilaamista.

Sellaisia kuvia! Näiden lisäksi meistä molemmista otettiin toki myös yksittäin kuvia, mutta ne päätin säästää asukokonaisuuksista kertovaan postaukseen - tähän tuntui kertyvän riittävästi kuvia jo näilläkin :D

Tähän loppuun täytyy vielä todeta, että olemme todella tyytyväisiä Mintun työskentelyyn ja työnjälkeen (eli kuviin) - ja voin puhua kaikkien häävieraiden puolesta, sillä kuvia on kiitelty ja ihasteltu kovasti! Miten muiden kuvaukset ovat sujuneet - ja mitä te tykkäätte Mintun aikaansaannoksista?

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Marrassulhasen hääaamu

Myös sulhasen aamu käynnistyi kotoamme, jossa vietimme tosiaan häitä edeltävän yön yhdessä. Sulhanen oli kyllä huomattavasti minua hermostuneempi. Lähtiessäni kampaajalle hän jäi meille siivoilemaan aamupalapöytää, ja kun kaaso kävi tuomassa minulle unohtuneen huntuni, hän kertoi miehen vaikuttaneen todella hermostuneelta.

Aamutoimiensa jälkeen sulhanen suuntasi kaupungille ja pysytteli siellä valokuvaukseen saakka. Minua ei haitannut nukkua ja herätä yhdessä, mutta en halunnut sulhasen näkevän minua häälookissani ennen kuin kokonaisuus olisi kohdillaan ja niin, että kohtaaminen saataisiin ikuistettua kameralle. 

Koska sulhasen hääkuntoon saattaminen vaati huomattavasti vähemmän aikaa kuin minun laittautumiseni, hänelle ja bestmanille oli ohjelmoitu tekemistä aamupäivälle. He kävivät hakemassa kukat (sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen rannekukat) Nina Florasta, minkä lisäksi he joutuivat vielä seikkailemaan Stockmannin tekniikkaosastolla. Sulhanen ja veljeni olivat nimittäin huomanneet edellisenä iltana juhlapaikalla, että jokin tietokoneen äänilaitteisiin yhdistävä johto ei oikein toiminut (tätä ei siis huomattu viikko ennen häitä, kun kävimme varta vasten testaamassa kaiken toimivuuden - hyvinkään varautumalla ei ilmeisesti voi välttää kaikkia yllätyksiä). He uskoivatkin ytäneensä oikeanlaisen johdon, ja ehtivät syömäänkin johonkin väliin.

Minttu kävi kuvailemassa myös miesten valmistautumista sulhasen työpaikalla, joka valikoitui heidän hääaamun tukikohdakseen sijaintinsa perusteella. 


Sulhasen hartaudella metsästetty rusetti, ja "huomenlahjaksi" antamani kalvosinnapit. Eivät siis varsinaisesti huomenlahja, koska sulhasen oli tarkoitus ottaa ne käyttöön jo hääpäivänä.


Jo rusetin pukeminen tuotti päänvaivaa. Ilmeisesti ne ovatkin paljon solmiota vaikeammat saada päälle, sillä muutama muukin oli taistellut omansa kanssa häidemme aamuna.


Sitten ne kalvosinnapit. Eihän ne tulleet käyttöön, kun paidassa ei ollut niille paikkoja, vaikka sulhanen oli paitaa Stockmannilta ostaessaan nimenomaan varmistanut myyjältä, että saahan tähän kalvosinnapit. Myyjä oli vastannut vain, että kyllä heidän kaikissa paidoissaan on paikka niille. Mutta ei siis ollut, ja napit jäivät käyttämättä, mikä harmittaa miestä vieläkin.


Kengät sentään meni sujuvasti jalkaan, ja sen jälkeen pojat olivatkin valmiita siirtymään valokuvauspaikalle Näsilinnaan. Ensi kerralla päästäänkin jo niihin kuvauksiin!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Marrasmorsiamen hääaamu

Nukuimme häitä edeltävän yön kotonamme, jossa majoitimme myös toisen kaasoistani. Kaikki nukkuivat kyllä hieman huonosti ja aivan liian vähän. Herätyskello meillä taisi olla soimassa puoli kahdeksalta, mutta itse ainakin olin jo kuudesta eteenpäin hereillä, joten nousimme kauan ennen herätystä.

Oma fiilikseni oli lähinnä innostunut, eikä minua oikeastaan jännittänyt. Ihan hirveästi ei kyllä jäänyt selkeitä muistikuvia aamusta (eikä kyllä päivästäkään), mistä kyllä huomaa jännitystä kuitenkin olleen ilmassa. Söimme aamupalan rauhalliseen tahtiin, ja sen jälkeen oli aika sanoa heipat sulhaselle ja lähteä kampaajalle, johon olin varannut ajan klo 8.30 (alunperin klo 8.00, mutta koekampauksessa todettiin ehtivämme hieman myöhemminkin).

Kampaajanani toimi Miia alakertamme Studio Feel It:ssä , joten sinne ei ollut pitkä matka. Kaaso R tuli kampaajalle alkuun mukaan tekemään häämeikkini pohjan, jottei sen kanssa tarvinnut säätää birdcage-hunnun ollessa jo paikoillaan. Oli muuten ehdottoman hyvä päätös valita kampaaja ihan vain supernäppärän sijainnin perusteella, varsinkin kun kampauskin onnistui erinomaisesti! Tietysti kävi nimittäin vielä niinkin, että kaikesta valmistautumisesta huolimatta unohdin huntuni kotiin kampaajalle lähtiessäni, mutta kaasolla ei mennyt kuin minuutti sen hakemiseen meikkipohjan valmistuttua.

Myös kuvaajamme Minttu Saarni aloitti työpäivänsä kampaamosta, jonne hän saapui ennen kymmentä. Ensimmäisen hääpäivän kuvat ovat siis sieltä:


Kaaso oli jo ehtinyt poistua laittamaan itseään valmiiksi, joten kampauksen oheistoiminta oli vaihtunut meikkauksesta kynsien laittoon. Kuten jo kaksi vuotta ennen häitä suunnittelin, käytin kynsiini kynsitarroja. Tällä kertaa ne eivät vain pysyneet yhtä hyvin kuin viimeksi, vaan alkoivat jo hääpäivän aikana irtoilla - tiedä sitten, johtuiko tämä niiden kiinnittämistä siivittäneestä jännityksestä vai erimerkkisestä päällyslakasta.

Miia työssään & marraskuinen maisema kotikadullemme.

Viimeinen lakkasilaus ennen birdcage-hunnun kiinnittämistä. Olin ihan yllättynyt, että kiharanuttura pysyi koko pitkän päivän kuosissaan!


Vielä huntu paikoilleen; ilmeestäni näkee, kuinka tarkkaa sen asettelu oli :D Tuo ei siis ole surullinen ilmeeni, vaan keskittynyt! Vaikka huntu oli superihana ja ehdottomasti viimeisteli hääpäivän lookkini, olisi ehkä sittenkin kannattanut valita inasen isompi malli. Loppuillasta otetuissa kuvissa tuo on nimittäin vinksahtanut todella hassun näköiseksi, mutta sen näette ehkä myöhemmin...


Kampaajan jälkeen kipaisin rappuset yläkertaan, jossa laittautuminen jatkui kaaso R:n osaavissa käsissä. Harjoittelu oli varmaan tuottanut tulosta, sillä meikkaaminen sujui oikein sulavasti - lukuun ottamatta sitä, että aivan viimemetreillä räpäytin silmiäni vähän väärässä kohtaa, mutta senkin vahingot saatiin pikaisesti korjattua. Voit lukea häämeikin harjoittelusta useammasta postauksesta: vol. 1, vol. 2, vol. 3 ja vol. 4.

Meikkiarsenaalia.

Kun kampauksen ja meikin teosta oli selvitty niin sujuvasti, meillä jäi kaasojen kanssa aikaa kilistelläkin - alkoholittomalla skumpalla kuitenkin tässä vaiheessa aamua. Seuraamme olivat tosiaan tässä vaiheessa liittyneet kaaso A ja hänen poikaystävänsä (eli meidän kuski), joka ei kuitenkaan ehtinyt töiltään koneen äärestä kilistelemään kanssamme. Tässä välissä Minttu lähti kuvaamaan miesten aamua, ja täytyy sanoa, etten oikeastaan muista mitä teimme ennen hänen paluutaan :D Luultavasti kaasot laittoivat itsensä valmiiksi, ja itse varmaan siivoilin kämppää tai jotain muuta yhtä glamouria :DD


Mintun palattua siirryttiin morsiuslookin tärkeimpään osaan, eli mekkoon. Ennen sitä koettiin kuitenkin pieni kriisin hetki, kun totesin että stay-upit ei vaan ole mun juttu, enkä tietenkään ollut varannut sukkahousuja. Onneksi kaaso A oli varannut itselleen kahdet, joten pöllin niistä ne paremmat (kiitos ja anteeksi tästä vielä, A!). Ne oli muuten täydelliset, en ole varmaan koskaan onnistunut ostamaan itselleni noin hyvin istuvia ja mukavia sukkahousuja (tai sitten en vaan häiden huumassa huomannut niiden valumista tai kiristämistä).


Puvussani oli vetoketjukiinnitys, mutta koristenapeissakin riitti hommaa kaasoille. R hoiti napituksen, A "tarjoili" koruja.

Vielä Swarovskit korviin...
ja huulipuna huuliin
Sitten oltiin valmiita jatkamaan kuvauksiin naapuripuistoon! Niistä kuvista näette sitten, miltä häälookkini kokonaisuudessaan näytti. Sitä ennen pitää tietysti katsoa vielä, mitä sulhanen ja bestman puuhailivat hääaamun aikana, siitä siis ensi kerralla!

Kaikki tämän postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!